Miina Äkkijyrkkä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miina Äkkijyrkkä
Miina Äkkijyrkkä helmikuussa 2009.
Miina Äkkijyrkkä helmikuussa 2009.
Syntynyt 2. heinäkuuta 1949 (ikä 67)
Iisalmi
Kansallisuus suomalainen
Ala kuvataiteilija
Taidesuuntaus kuvanveisto
Kuuluisimpia töitä lehmäaiheiset teokset
Palkinnot Valtion kuvataidepalkinto 2002

Miina Äkkijyrkkä (s. 2. heinäkuuta 1949 Iisalmi) on suomalainen kuvanveistäjä, karjakko ja perinteisen suomalaisen karjan puolustaja. Hänet tunnetaan erityisesti nauta-aiheisista veistoksistaan. Äkkijyrkkä oli alkujaan nimeltään Riitta Loiva mutta muutti vuonna 1976 nimekseen Miina Äkkijyrkkä. Vuonna 2002 hän alkoi käyttää signeerausta Liina Lång; Lång on hänen sukunsa aiempi nimi.

Äkkijyrkkä on käynyt Ypäjän Hevostalouskoulun 1965–1966 ja Maaningan karjanhoitokoulun 1967–1968, minkä jälkeen hän pääsi Suomen Taideakatemian Kouluun, josta valmistui 1973. Äkkijyrkällä on kolme lasta, jotka ovat syntyneet vuosina 1977, 1983 ja 1990.[1]

Äkkijyrkälle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014.[2]

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautaeläimet ovat Äkkijyrkän teosten yleisin aihe. Äkkijyrkkä on tehnyt muun muassa lehmäaiheisia veistoksia sekä peltirakennelmia. Vuonna 2007 hän teki Marimekolle tekstiilejä samasta aiheesta. Valtion kuvataidepalkinnon hän sai vuonna 2002[3].

Hänen taidettaan on myös julkaistu vuonna 2010 Suomen postimerkeissä.[4]

Kyytöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijatyönsä lisäksi Äkkijyrkällä on ollut itäsuomalaista nautakarjaa eli kyyttöjä, ja hän on toiminut suomalaisen alkuperäiskarjan puolestapuhujana. Ensimmäisen lehmänsä hän hankki vuonna 1974, ja se esitti pääroolia Matti Kassilan elokuvassa Natalia. Kyytön hän osti vuonna 1976 kangasniemeläiseltä Pentti Sappiselta. Joulukuussa 1989 Äkkijyrkkä osti kiuruveteläisen Helvi Tossavaisen kuolinpesältä neljä kyyttöä, jotka olisivat muutoin menneet teuraaksi.[3]

Skatan tila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äkkijyrkkä asui 1996–2010 Helsingin kaupungilta vuokraamassaan Vuosaaren Uutelan Skatan tilalla, jossa hän piti myös navettaa. Helsingin kaupunki irtisanoi vuokrasopimuksen Äkkijyrkän kanssa. Helsingin käräjäoikeus päätti 6.11.2008, että kaupungilla oli perustellut syyt irtisanoa tilan ja maa-alueiden vuokrasopimukset. Äkkijyrkkä määrättiin lähtemään tilalta vuoden 2008 loppuun mennessä.[3][5] Hovioikeus on pitänyt voimassa käräjäoikeuden päätöksen.[6] Osa tilalla asuneesta karjasta pantiin teuraaksi vuoden 2009 lopussa, ja niiden lihaa on mainostettu nimenomaan Äkkijyrkän kyyttöjen lihana.[7]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltilehmä Kotkassa (2007) (väliaikaisesti näytteillä).
Peltilehmä Kotkassa (2007) (väliaikaisesti näytteillä).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Äkkijyrkkä, Miina: CV (PDF) Viitattu 14.12.2010.
  2. He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.6.2014.
  3. a b c Kemppainen, Jouni K.: Äkkijyrkkä! HS Kuukausiliite, toukokuu 2008, s. 30–36. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. ISSN 0780-0096. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.12.2010.
  4. Toukokuussa uusia postimerkkejä: Onnenhyppy kevään ja kesän onnitteluihin, Kotimaisia veistoksia postimerkkivihkossa.
  5. Tiainen, Antti: Miina Äkkijyrkkä joutuu lähtemään Skatan tilalta HS.fi. 6.11.2008. Viitattu 14.12.2010.
  6. Hovioikeus päätti: Äkkijyrkkä häädetään YLE Uutiset. 13.10.2009. Viitattu 14.12.2010.
  7. Äkkijyrjän kyyttöä saa nyt Helsingissä lihatiskistä HS.fi. 20.12.2009. Viitattu 14.12.2010.
  8. Suomen muistomerkit, Osa IV, Pohjanmaa, s. 53. Väriteos Henna Oy, 1996. ISBN 951-97134-3-3.
  9. Aira Samulin haluaa Äkkijyrkän sonnin Hyrsylän Mutkaan

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]