Turun kaupunginkirjasto
| Turun kaupunginkirjasto Åbo stadsbibliotek |
|
|---|---|
 Turun kaupunginkirjaston pääkirjaston uusi rakennus Linnankadun ja Kauppiaskadun risteyksessä. |
|
| Osoite |
Linnankatu 2 20100 Turku |
| Sijainti | Turku, Suomi |
| Tyyppi | yleinen kirjasto |
| Perustettu | 1862 |
| Kokoelman koko | 820 000 (2021) |
| Lainauksia vuodessa | 2,9 miljoonaa (2021) |
| Asiakkaita | 1,1 miljoonaa (2021) |
| Budjetti | 12 milj. € (2021) |
| Johtaja | Rebekka Pilppula |
| Työntekijöitä | 153 (2021) |
| Kotisivut | |
Turun kaupunginkirjasto (ruots. Åbo stadsbibliotek) on Turussa toimiva yleinen kirjasto. Sen päätoimipiste on Turun keskustassa, VI kaupunginosan alueella sijaitseva Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto. Lisäksi kaupunginkirjastoon kuuluu useita lähikirjastoja sekä kaksi kirjastoautoa. Turun kaupunginkirjasto on osa Vaski-kirjastoja, joka on 18 varsinaissuomalaisen kunnan muodostama kirjastokimppa.[1][2]
Kirjaston juuret ovat 1860-luvulla, jolloin Turkuun perustettiin yksityisin varoin sekä kansankirjasto että sivistyneistölle tarkoitettu kaupunginkirjasto. Turun kaupunki otti pian molemmat kirjastot haltuunsa, ja vuonna 1912 ne liitettiin yhteen Turun kaupunginkirjastoksi.[3]
Turun kaupunginkirjasto toimii alueellista kehittämistehtävää hoitavana kirjastona (AKE), jonka toimialueena on Varsinais-Suomi ja Satakunta. Alueellista kehittämistehtävää hoitavien kirjastojen erityistehtävänä on luoda toimintaedellytyksiä oman vastuualueensa yleisten kirjastojen toiminnalle sekä kehittää henkilöstön osaamista. Turun kaupunginkirjasto toimi aikaisemmin Varsinais-Suomen maakuntakirjastona, kunnes maakuntakirjastot korvattiin alueellista kehittämistehtävää hoitavilla kirjastoilla vuonna 2018.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansankirjasto ja kaupunginkirjasto (1862–1912)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun kaupunginkirjaston juuret ovat 1860-luvulla, jolloin Turkuun perustettiin yksityisin varoin kaksi eri kirjastoa: kansansivistysaatteen innoittama kansankirjasto sekä oppineelle sivistyneistölle tarkoitettu kaupunginkirjasto. Vuonna 1862 perustettu kansankirjasto toimi aluksi tehtaanisännänrouva Alfthánin talossa Jokikadun varrella. Kirjasto oli auki vain muutaman tunnin viikossa, ja kukin asiakas sai lainata yhden kirjan kerrallaan, sillä kirjoja oli kokoelmassa vain noin tuhat. Lainaaminen oli ilmaista, mutta halukkaat saivat tukea kirjaston toimintaa markan vuosimaksulla. Kansankirjasto joutui pian taloudellisiin vaikeuksiin, ja sen toiminta jouduttiin jopa keskeyttämään hetkellisesti 1870-luvun alkupuolella. Taloudellinen tilanne parani vuonna 1878, kun Turun kaupunki otti kirjaston haltuunsa.[3]
Turusta oli vuoden 1827 Turun palon jälkeen puuttunut myös tieteellinen kirjasto, sillä Turun Akatemia kirjastoineen siirtyi palon jälkeen Helsinkiin. Sivistyneistöä varten perustettiin kuitenkin vuonna 1869 yksityisin varoin tieteellisluontoinen kaupunginkirjasto. Myös kaupunginkirjaston toiminta osoittautui haastavaksi ilman kaupungin apua, ja vuonna 1891 Turun kaupunki ottikin kirjaston hoidettavakseen.[3]
1900-luvun taitteessa molempien kirjastojen tilat alkoivat vähitellen käydä ahtaiksi. Tilanne helpottui vuonna 1903, kun turkulainen kauppaneuvos ja kaupunginvaltuutettu Fredric von Rettig lahjoitti kaupungille rakennuttamansa uuden kirjastotalon. Rakennuksen lisäksi Rettig lahjoitti kaupungille kirjastotoimintaa varten myös 10 000 kirjaa, taidekokoelman sekä huomattavan summan rahaa. Linnankatu 2:een valmistuneen kirjastotalon suunnitteli Rettigin oma vävy Karl August Wrede. Tukholman ritarihuoneesta vaikutteita ottanut rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan hollantilaista myöhäisrenessanssia. Työväestölle tarkoitettu kansankirjasto muutti uuden kirjastotalon ensimmäiseen kerrokseen, ja toiseen kerrokseen siirtyi sivistyneistölle tarkoitettu kaupunginkirjasto. Pääovesta kuljettiin toisen kerroksen kaupunginkirjastoon, kun taas kansankirjastoon kuljettiin Linnankadun varrella olevasta sivuovesta, joka on myöhemmin muurattu umpeen.[3][5][6]
Kirjastorakennuksen eri kerroksissa toimineet kansankirjasto ja kaupunginkirjasto liitettiin myös nimellisesti yhteen vuonna 1912. Kirjaston uudeksi nimeksi tuli Turun kaupunginkirjasto. Entinen kaupunginkirjaston kerros muutettiin kirjaston opinto-osastoksi, kun taas alakertaan perustettiin kirjaston yleinen osasto.[3]
Kirjastotoiminta laajenee ja nykyaikaistuu (1913–1970)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turussakin ryhdyttiin 1910-luvulla kehittämään kirjastotoimintaa radikaalisti uuteen suuntaan amerikkalaisen kirjastoaatteen innoittamana. Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Einar Holmberg toi Englannin ja Yhdysvaltain matkoiltaan Suomeen kansainvälisiä oppeja, joita ryhdyttiin pian toteuttamaan myös käytännössä. Suurin osa Turun kaupunginkirjaston muutostöistä valmistui vuonna 1914. Turun kaupunginkirjastossa otettiin käyttöön avohyllyt, kaikille vapaat kotilainat, lastenosasto, pitkät aukioloajat sekä nykyisenkaltainen luokitus- ja luettelointijärjestelmä. Aikaisemmin erilliset ensimmäisen kerroksen naisten ja miesten lukusalit yhdistettiin, ja sanomalehdet kiinnitettiin amerikkalaiseen tapaan telineisiin, joista niitä luettiin seisaaltaan. Linnankadun sivuovi suljettiin pysyvästi, minkä jälkeen kaikki asiakkaat kulkivat kirjastoon pääovesta. Kirjaston käyttösääntöjä myös uudistettiin niin, että lainaamisesta tuli täysin maksutonta ja kaikilla turkulaisilla oli vastedes lainausoikeus. Tämä tarkoitti kirjaston kehittymistä vielä selkeämmin kohti yleistä kansalaiskirjastoa, sillä vuosikymmenen aikana kirjaston käyttäjäkunta myös laajeni merkittävästi. Lisäksi asiakkaiden ja lainojen määrät lähtivät nousuun. Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota kuitenkin vaikeuttivat kirjaston toimintaa, ja vuonna 1919 kirjastonhoitajana aloittanut Volter Kilpi huomasikin kirjaston olevan alennustilassa. Kilven aikana kaupunginkirjaston toiminta alkoi jälleen elpyä, mutta hän siirtyi vain muutaman vuoden jälkeen töihin yliopiston kirjastoon.[5][7]
Asiakasneuvonnassa Turun kaupunginkirjasto oli edelläkävijä: kirjastoon perustettiin Tukholman kirjaston mallin mukaan vuonna 1933 "erikoinen pöytä neuvontaa varten". Vanhassa kansankirjastossa oli toiminut lehtilukusali jo vuodesta 1878 lähtien, mutta 1900-luvun aikana lehtitoimintaa kehitettiin ja laajennettiin aktiivisesti. Jo vuonna 1907 perustettiin lehtiä varten sivulukusali Sofiankadun varrelle, ja myöhemmin lehtilukusaleja perustettiin lisää ympäri kaupunkia. Parhaimmillaan Turussa oli neljä eri lehtilukusalia. Myös lasten kirjastopalveluja kehitettiin ahkerasti. Lapsilla oli ollut jo kansankirjaston puolella oma lukusalinsa vuodesta 1903 lähtien, mutta sen osoittauduttua riittämättömäksi lapset saivat vuoden 1914 muutosten yhteydessä täysin oman osastonsa. Lapset ja nuoret ovat olleet alusta saakka ahkeria kirjaston käyttäjiä.[5]
Turun kirjastoverkko alkoi laajeta toisen maailmansodan jälkeen. Kaupungin ensimmäinen lähikirjasto muodostui jo vuonna 1939, kun alueliitoksen yhteydessä Kaarinan entisestä kunnankirjastosta tuli Nummen lainausasema. Kirjastoverkko laajeni vähitellen, kun lähikirjastoja perustettiin eri puolille kaupunkia. Turku sai myös Suomen ensimmäisen kirjastoauton, joka aloitti toimintansa vuonna 1961. Musiikkiosasto avattiin vuonna 1970 pääkirjaston toiseen kerrokseen.[5]
Uusi pääkirjasto (1971–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun kaupunginkirjaston vanha päärakennus alkoi ajan kuluessa käydä ahtaaksi ja epäkäytännölliseksi. Monia pääkirjaston palveluita jouduttiin tämän vuoksi hajauttamaan eri toimipisteisiin. Musiikkiosasto siirrettiin 1970-luvun alussa vain muutaman vuoden toiminnan jälkeen entiseen maaherran virka-asuntoon Läntisen Rantakadun varrelle. Kirjaston neljä eri lehtisalia yhdistettiin Eerikinkadulla sijaitsevaan Julinin taloon vuonna 1990 perustettuun lehtisaliin. Lastenosasto taas muutti vuonna 1991 tilanahtauden vuoksi Vanhan Suurtorin laidalla sijaitsevaan Hjeltin taloon, jossa se toimi vuoteen 2007 saakka.[5][8]
Tilaongelmaan oli etsitty ratkaisua jo 1980-luvulta lähtien, ja vuonna 2003 kaupunginvaltuusto vihdoin päätti uuden pääkirjastotalon rakentamisesta samaan kortteliin, jossa myös vanha Bibliotheca-rakennus sijaitsi. Uuden kirjastorakennuksen suunnittelukilpailun voitti arkkitehtitoimisto JKMM, jonka suunnittelema kirjastotalo valmistui vuonna 2007. Uuden kirjastotalon valmistumisen myötä lastenosasto, lehtisali ja musiikkiosasto muuttivat jälleen pääkirjaston katon alle. Nykyisin pääkirjasto koostuu sekä vanhasta että uudesta kirjastotalosta, joita yhdistää Linnankadun varrella oleva käytävä. Lisäksi siihen kuuluu sisäpihan puolella oleva maaherran kansliarakennus, jossa on kahvila sekä kokoustiloja.[8][5]
2000-luvun aikana Turun kaupunginkirjaston lähikirjastoja on lakkautettu. Martin ja Mikaelin lähikirjastot suljettiin vuonna 2009, ja Lausteen kirjasto sulki ovensa vuonna 2019. Monissa lähikirjastoissa on 2010-luvun aikana otettu käyttöön omatoimiset kirjastopalvelut, jotka ovat jonkin verran vilkastuttaneet asiointia.[9][10][8]
Toimipisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun kaupunginkirjastoon kuuluu pääkirjaston lisäksi kymmenen lähikirjastoa, Skanssin palvelupiste sekä kaksi kirjastoautoa. Omatoimikirjastoja ovat Aunelan, Hirvensalon, Ilpoisten, Nummen, Paattisten, Vasaramäen ja Yli-Maarian kirjastot.[1]
| Kirjasto | Osoite | Koordinaatit | Kuva | Lisätietoja |
|---|---|---|---|---|
| Asiointipiste Monitori (Skanssi) | Skanssinkatu 10, 20730 Turku | Asiointipiste Monitori (Skanssi) | ||
| Aunelan kirjasto | Opintie 1, 20210 Turku | Aunelan monitoimitalo | ||
| Hirvensalon kirjasto | Vanha Kakskerrantie 8, 20900 Turku | Syvälahden monitoimitalo | ||
| Ilpoisten kirjasto | Lauklähteenkatu 13, 20740 Turku | Ilpoisten kirjasto | ||
| Nummen kirjasto | Töykkälänkatu 22, 20540 Turku | Nummen kirjasto | ||
| Paattisten kirjasto | Toffinkuja 2, 21330 Paattinen | Paattisten kirjasto | ||
| Pansion kirjasto | Pernontie 29, 20240 Turku | Pansion kirjasto | ||
| Pääkirjasto | Linnankatu 2, 20100 Turku | |
Pääkirjasto | |
| Runosmäen kirjasto | Piiparinpolku 13, 20360 Turku | Runosmäen kirjasto | ||
| Varissuon kirjasto | Nisse Kavon katu 3, 20610 Turku | Varissuon kirjasto | ||
| Vasaramäen kirjasto | Lehmustie 7 b, 20720 Turku | Vasaramäen kirjasto | ||
| Yli-Maarian kirjasto | Kukkamaariankatu 44, 20400 Turku | Yli-Maarian monitoimitalo Ypsilon |
Tilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun kaupunginkirjaston tilastot vuodelta 2021:[11]
- Lainat: 2,9 miljoonaa
- Kävijät: 1,1 miljoonaa
- Kokoelma: 820 000
- Hankinnat: 58 000
- Poistot: 66 000
- Tapahtumat: 1 500
- Henkilötyövuodet: 153
- Toimintakulut: 12 miljoonaa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kirjastot Turun kaupunginkirjasto. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ Asiakkaana kirjastossa Vaski. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ a b c d e Turun kaupunginkirjasto alku Turun kaupunginkirjasto. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ Alueellista kehittämistehtävää hoitavat kirjastot (AKE) Kirjastot.fi. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ a b c d e f 1910-luvulta 1970-luvulle Turun kaupunginkirjasto. Turun kaupunki. Viitattu 7.12.2021.
- ↑ Seppälä, Eila: Turun kaupunginkirjasto 1863–1963, s. 85-86. Turku: Turun kaupunki, 1963.
- ↑ Hypén, Kaisa & Koivunen, Leila & Tunturi, Janne (toim.): Kirjoista kokoelmaksi: Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla, s. 40. Helsinki: Avain, 2015.
- ↑ a b c Kohti uutta kirjastoa Turun kaupunginkirjasto. Turun kaupunki. Viitattu 7.12.2021.
- ↑ Turun Martin ja Mikaelin kirjastot suljetaan haikein tunnelmin Kirjastot.fi. Kirjastot.fi. Viitattu 7.12.2021.
- ↑ Lausteen ja Runosmäen kirjastot suljetaan Turun kaupunginkirjasto. 28.05.2019. Turun kaupunginkirjasto. Viitattu 7.12.2021.
- ↑ Turun kaupunginkirjaston tilastoja Turun kaupunginkirjasto. Turun kaupunki. Viitattu 28.12.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirjoista kokoelmaksi: Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla. Toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen, Janne Tunturi. Avain, Helsinki 2015.
- Näätsaari, Inkeri: Kaupungin valo: Turun pääkirjasto Siriuksen korttelissa. Enostone, Turku 2012.
- Seppälä, Eila: Turun kaupunginkirjasto 1863–1963. Turun kaupunki, Turku 1963.
