Manipur

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Manipur
Manipurin sijainti Intian kartalla.
Manipurin sijainti Intian kartalla.
Valtio Intia
Perustettu 21. tammikuuta 1972
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Imphal
Pinta-ala 22 327 km²
Väkiluku (2011) 2 855 794 (24.)
 – väestötiheys 128 as./km²
Kielet manipuri, englanti
https://manipur.gov.in/

Manipur on Intian osavaltio maan koillisosassa Myanmarin vastaisella rajalla. Hindulaiset meiteit muodostavat osavaltion väestön valtaosan ja pääosin kristityt heimot, kuten nagat ja kukit huomattavan vähemmistön. Viralliset kielet Manipurissa ovat manipuri ja englanti. Manipur liitettiin Intiaan vuonna 1949 ja oma osavaltionsa siitä tuli vuonna 1972. Itsenäisessä Intiassa alueella on toiminut useita aseellisia kapinallisliikkeitä. Osavaltion pääkaupunki ja ainut suurehko kaupunki on Imphal. Valtaosa seudun asukkaista asuu maaseudulla. Manipurin asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskkennan mukaan 2 855 794.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maisemaa Manipurissa.
Lilium mackliniae on osavaltion tunnuskukka.

Manipurin pinta-ala on 22 327 km².[1] Sen alue rajautuu idässä ja etelässä Intian Myanmarin vastaiseen rajaan. Manipurin naapuriosavaltioita ovat Assam lännessä, Mizoram lounaassa ja Nagaland pohjoisessa. Osavaltio voidaan jakaa maantieteensä perusteella kahteen alueeseen, Manipurjoen laaksoon ja sitä ympäröivään vuoristoseutuun. Manipurjoki virtaa etelään alkupisteestään noin 100 km² kokoiselta Loktakin järveltä Myanmariin. Alueen vuorijonot kulkevat pääosin pohjois-eteläsuunnassa. Keskimäärin niiden huipuilla on korkeutta 1 500–1 800 metriä. Vuoret osavaltion pohjoisosassa voivat tosin kohota jopa noin 2 900 metriin.[2]

Alueen ilmasto vaihtelee korkeuden mukaan. Sää laaksoissa on leuto, kun taas vuorilla se on kylmä. Korkeimmat lämpötilat kesäisin ovat keskimäärin 32–34°C ja alimmat talvisin 1–2°C. Vuotuinen sadanta on noin 1 650 mm.[2]

Yli puolet Manipurin pinta-alasta on metsien peitossa. Metsien tyyppi voi vaihdella paikan korkeuden mukaan trooppisesta subalpiiniseen metsään.[3] Metsät koostuvat tyypillisesti bambuista, tiikeistä, tammista, manolioista ja Castanopsis-puista. Muuhun kasvillisuuteen kuuluvat esimerkiksi esikkokasvit ja alppiruusut. Paikalliseen eläimistöön lukeutuvat puolestaan esimerkiksi aasiannorsu, intiantiikeri, leopardi ja gauri. Intiansarvikuono on hävinnyt suurimmasta osasta aluetta. Sangai, paikallinen lyyrysarven alalaji, on myös vähentynyt.[2] Sangai on osavaltion tunnuseläin, tunnuskukka Lilium mackliniae ja tunnuslintu burmanfasaani.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manipurilaisia poolon pelaajia vuonna 1875.

Manipur mainitaan useissa historiallisissa teksteissä, kuten Mahabharata-eepoksessa, Purana-teksteissä ja muinaisissa kiinalaisissa lähteissä.[5] Varsinaisen historiankirjoituksen ensimmäiset lähteet Manipurista ovat kuitenkin vasta 900-luvulta.[2] Manipurin paikallisten hallitsijoiden valtakausille olivat tyypillisiä jatkuvat etniset jännitteet, perimmyyskiistat, sekä Burman hallitsijoiden muodostama ulkoinen uhka.[5] Manipur tuli ensimmäistä kertaa tekemsiin brittien kanssa Manipurin hallitsijan Jai Singh tehtyä sopimuksen brittien kanssa vuonna 1762 burmalaisia vastaan. Yhteydet brittien kanssa jäivät kuitenkin toistaiseksi pieniksi.[2] Myöhemmin burmalaiset uhkasivat aluetta uudestaan ja vuonna 1819 se vallattiin kokonaan. Britit ajoivat burmalaiset tiehensä ensimmäisen anglo–burmalaisen sodan aikana ja sodan päätyttyä vuonna 1826 burmalaiset luopuivat vaatimuksistaan alueeseen. Manipur oli säästynyt burmalaismiehitykseltä, mutta toisaalta sota johti brittien vaikutusvallan jatkuvaan kasvuun näiden hyödyntäessä Manipurin jatkuvia perimmyyskiistoja. Tlanteen viimeisteli lyhyt anglo–manipurilainen sota vuonna 1891.[5] Sodan päätteeksi Chura Chand nousi Manipurin hallitsijaksi vain 5-vuotiaana. Lapsihallitsijan sijaan valtaa käyttivät brittivirkamiehet, jotka toteuttivat uudistuksia lakkauttaen orjuuden ja muun pakkotyövoiman, sekä esimerkiksi rakennuttaen uusia teitä.[2] Muutokset johtivat myös sisäisiin jännitteisiin. Valtaväestö meiteit olivat pääasiassa hinduja, kun taas alueen muut heimot alkoivat kääntyä enenevissä määrin kristinuskoon.[5] Toisen maailmansodan aikana japanilaisten hyökkäys Intiaan pysäytettiin Manipurin suunnalla Imphalin taistelussa vuonna 1944.[6]

Intia itsenäistyi vuonna 1947.[2] Manipur liitettiin Initaan vuonna 1949 ehdoin, joita Manipurissa pidettiin tuolloin epäedullisina. Liitoksen yhteydessä Kubawin laakso luovutettiin Burmalle. Manipurista tuli yksi Intian territorioista vuonna 1956 ja oma osavaltionsa 21. tammikuuta 1972.[5][4] Etniset jännitteet kasvoivat Intiaan liittymisen jälkeen. Meiteiden kansalliset liikkeet nousivat 1960-luvulla ja ne pitivät Intian valtaa miehityksenä. Samoihin aikoihin nagojen liikkeet ajoivat Manipurin naojen asuttamien alueiden liittämistä Nagalandiin. Intian ja alueelle saapuvien siirtolaisten vastaiset liikeet yhdoistyivät 1980-luvulla nimellä Manipuri People’s Liberation Army ja samalla vuosikymmenellä alkoivat Intian asevoimien toimet kapinallisia vastaan. Asevoimien ylilyönnit ovat omalta osaltaan vaikuttaneet paikallisen väestön katkeroitumiseen.[5] Jännitteet alueella jatkuvat edelleen ja vuonna 2018 alueella toimi noin 30 eri kapinallisryhmää.[7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisipeltoja Manipurissa.

Manipurin talouden kaksi kulmakiveä ovat maatalous ja metsänhoito. Viljelykasveista tärkein on riisi, mutta alueella kasvatetaan myös esimerkiksi maissia, sokeriruokoa, sinappia, tupakkaa ja hedelmiä. Alueen kukkulpoilla harjoitetaan pengerviljelyä. Alueen metsien tärkeitä tuotteita ovat bambut ja tiikkipuu. Kotiteollisuus muodostaa huomattavimman osan paikallisesta teollisesta tuotannosta. Manipurilaisilla kanaspuilla valmistetut kankaat myydään usein muualla Intiassa. KManipurissa valmistetaan myös silkkiä, puutöitä, nahkoja ja sokeria. Imphalissa on myös elektroniikkateollisuutta.[2]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manipurin nagoja perinteisissä asuissa.

Manipurin asukasluku oli Intian vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 2 855 794. Vuoden 2001 vastaavassa laskennassa asukasluku oli 2 293 896.[1] Noin kaksi kolmasosaa Manipurin asukkaista on meiteitä. He asuttavat pääasiassa Manipurjoen laaksoa. Kukkuloilla on useita eri heimoja, joista suurimpia ovat nagat ja kukit. Nagoja asuu osavaltion pohjoisosassa ja kukeja etelässä. Heimot voidaan jakaa edelleen useisiin eri klaaneihin ja muihin alaryhmiin.[2]

Vuonna 2011 70,79 % manipurilaisista asui maaseudulla ja vain 29,21 % kaupungeissa. Alueen suurin kaupunki on pääkaupunki Imphal, jonka asukasluku oli 268 243.[1] Imphal on alueen ainoa suurehko kaupunki.[2] Väestöntiheys Manipurissa on 128 as./km². Manipurin asukkaista 1 438 586 oli miehiä ja 1 417 208 naisia.[1] Naisten asema Manipurissa on ollut perinteisesti hyvä.[2] Lukutaitoisuus Manipurissa oli 76,94 %.[1]

Manipurin virallisia kieliä ovat manipuri ja englanti.[2] Vuonna 2011 osavaltion asukkaista manipuria puhui äidinkielenään 1 522 132 henkilöä. Vähemmistökieliä olivat esimerkiksi mao (224 361), thado (223 779), tangkhul (183 091) ja kabui (109 616). Pienempiä kieliä oli monia.[8] Suurin osa alueen kielistä kuuluu tiibetiläis-burmalaisiin kieliin.[2]

Hindut muodostavat niukasti suurimman uskontokunnan Manipurissa. Vuonna 2011 heidän osuutensa väestöstä oli 41,39 %. Kristinuskoa harjoitti 41,29 % väestöstä. Pienempiä uskonnollisia vähemmistöjä olivat muslimit (8,40 %), buddhalaiset (0,25 %), sikhit (0,05 %), jainit (0,06 %) ja muut uskot (8,19 %).[1] Meiteit ovat pääosin hinduja ja vaishnavismista oli tehty Manipurin valtionusko vuonna 1764. Kukit ja nagat taas pääosin kristittyjä.[5]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manipuri-tanssia.

Poolo ja maahockey ovat suosittuja urheilulajeja Manipurissa.[2] Manipuriin on viitattu joskus nykyaikaisen poolon syntypaikkana.[4] Paikallinen nimi pelille on sogol kangiei.[5]

Suuri osa manipurilaisesta musiikki- ja tanssiperinteestä liittyy tavalla tai toisella uskontoon. Musiikki ja tanssi kuuluvat erityisesti juhlapäivien viettoon. Lai Haroaba on hindulaisuutta edeltäneiden jumaluuksien juhlapäivä.[5] Manipuri on yksi intialaisen tanssin kuudesta päätyylistä. Tyyli on kehittynyt Manipurissa ja tyyliin mieltynyt runoilija Rabindranath Tagore teki tanssia tunnetuksi myös muualla Intiassa 1900-luvun alkupuoliskolla. Manipurilaisen tanssin aiheet esittävät usein otteita Krishnan elämästä.[9]

Manipurilaisen keittiön perusraaka-aineita ovat riisi, kasvikset ja kala. Eri ruokia syödään usein kausiluontoisesti. Ruuan maustamiseen käytetään usein paikallisia yrttejä ja chiliä. Höyryttäminen ja keittäminen ovat tavallisimpia tapoja valmistaa manipurilaista ruokaa.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Manipur Population 2011-2018 Census The Census 2011. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n Barbara A. Standley ja Deryck O. Lodrick: Manipur Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  3. Flora & Fauna Manipur Tourism. Tourism Department, Government of Manipur. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  4. a b c At a Glance Official website of Manipur state, India. Government of Manipur. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i Stanley Wolpert: Encyclopedia of India, s. 292-293, 99-100. Volume 1 ja 3. Thomson Gale, 2006. ISBN 0-684-31512-2. (englanniksi)
  6. Beevor, Antony: ”Tyynimeri, Kiina ja Burma”, Toinen maailmansota. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39426-8.
  7. Early solution to insurgency problem in Manipur difficult: Army The Economic Times. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  8. C-16 Population By Mother Tongue Office of the Registrar General & Census Commissioner. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  9. Manipuri Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  10. Food of Manipur Manipur Online Network. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]