Magnus von der Pahlen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pahlen-suvun aatelisvaakuna

Gustaf Magnus von der Pahlen (noin 1590 Liivinmaa, Sepp küll, Viro – noin 1648 Kangasniemi, Suurola, Liukkola (58), oli balttiansaksalainen Von der Pahlen -suvun aatelinen, maaneuvos ja everstiluutnantti. Hän asettui vuonna 1615 Ruotsi-(Suomen) aikana Kangasniemelle Etelä-Savoon. Asettuen Ruotsin palvelukseen ratsumestari Henrik Rehbinderin viiden hevosen lippueessa, noin vuodesta 1610 taistellut Magnus sai kuningas Kustaa II Adolfilta Inkerin Pihkovan sotaleirissä 5.10.1615 lahjoituksen Vuolingon neljänneskunnan Mikkelin pitäjässä tunnustuksena erinomaisesta miehuullisuudesta.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustavin jälkeläiset:

Elämänkertatietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämänkertatietoja: Baltiansaksalaista sukujuurta ollut Magnus asettui asumaan Suomeen vuonna 1615. Ruotsin palveluksessa ratsumestari Henrik Rehbinderin viiden hevosen lippueessa noin vuodesta 1610 taistellut Magnus sai kuningas Kustaa II Adolfilta Inkerin Pihkovan sotaleirissä 5.10.1615 lahjoituksen Vuolingon neljänneskunnan Mikkelin pitäjässä tunnustuksena erinomaisesta miehuullisuudesta. Lahjoitus uusittiin 5.9.1624. Rälssin hallintopaikka oli Kangasniemen Suurolassa.

Mikkelin vuoden 1638 jousiveroluettelossa Magnuksen palveluksessa kirjurina mainitaan olleen Klaus Sipinpoika. Myöhemmin hänet mainitaan aatelisvoutina eli verojen kerääjänä.

Vuolingon neljänneskunta oli luonteeltaan ns. Norrköpingin rälssiä, joka periytyi alkuperäisen rälssimiehen miespuolisille jälkeläisille. Lahjoitus oli mahdollinen, kun sen edellinen haltija venäjänkielen tulkki Fredrik Tatz menehtyi ilman miespuolisia jälkeläisiä. Vuosina 1622-1624 Magnus ei kantanut Vuolingolta veroja. Läänitys uusittiin 5.9.1624.

Kerrotaan, että Magnus teki vuonna 1645 talonpoikien kanssa verosopimuksen sen jälkeen kun nämä olivat valittaneet verojensa epäsäännöllisyyttä ja halusivat niihin kiinteän säännön, jotta päästäisiin eroon varsinkin ylimääräisistä parseleista. Sopimus oli talonpojille sangen epäedullinen, sillä Magnuksen määräämä vero oli 15 % korkeampi kuin Pietari Brahen talonpojilla. Verojen lisäksi talonpoikien tuli huolehtia Suurolan kartanon rakennuksista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]