M/S Pamela
| M/S Pamela | |
|---|---|
| Tyyppi | Kuivalastialus |
| Lippuvaltio | Suomi |
| Kotipaikka | Naantali |
| IMO-numero | 7719703 |
| MMSI-numero | [1] 230332000[1] |
| Tunnuskirjaimet | OJGX |
| Aiemmat nimet |
1978–????: Pamela C ????–????: Alice Pg ????– Pamela |
| Omistaja | Vidar Shipping Company Ltd |
| Rakennustelakka | Yorkshire Drydock, Britannia |
| Luovutettu | 1978 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 45,54 m |
| Leveys | 9,5 m |
| Syväys | 3,88 m |
| Bruttovetoisuus (GT) | 585 |
| Koneisto | 2 × Cummins N14M + 2 × Aquamaster US400 |
| Koneteho | 544 kW |
| Nopeus | 14,82 km/h |
| Nopeus | 8 kn |
| Miehistö | 5 |
| Lastikapasiteetti | 28,73 × 8,5 × 5,27 metriä |
| Lähteet | [2][3] |
M/S Pamela (IMO 7719703) on suomalaisen Vidar Shipping Company Ltd:n omistuksessa oleva kuivalastialus. Alus on rakennettu vuonna 1978 Yorkshire Drydockin telakalla Hullissa, Britanniassa. Pamela on rekisteröity Suomen lipun alle, ja sen kotisatama on Naantali. Nykyisin alus on rahdattu suomalaisen Meriauran käyttöön.[4] Aluksella on suomalainen miehistö.[2]
Alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pituutta Pamelalla on 45,54 metriä, leveyttä 9,5 metriä, ja syväys on 3,88 metriä. Laivan koko tilavuus (bruttovetoisuus) (GT) on 585, ja matkustus- ja lastitilojen tilavuus (nettovetoisuus) (NT) on 313. Aluksen kuollut paino eli kantavuus on 1 056 tonnia. Laivan huippunopeus on kahdeksan solmua.
Laivan pääkoneina on kaksi Cummins N14M -dieselmoottoria. Koneissa on kuusi sylinteriä, ja iskutilavuus on 14 litraa. Kumpikin koneista kehittää 272 kilowatin tehon. Näin ollen yhteisteho on 544 kilowattia. Ruoripotkurilaitteina Pamelassa on kaksi Aquamaster US 400:aa, ja niitä käyttävät aluksen pääkoneet. Kumpaakin ruoripotkurilaitetta ohjaillaan erikseen autopilotin avulla. Autopilotti ei voi ohjailla kumpaakin ruoripotkurilaitetta yhtä aikaa. Ruoripotkurilaitteet ovat kumpikin toisistaan riippumattomia erillisiä yksilöitä.[3]
Pamelassa ei ole kaksoispohjaa, sillä ruumatilat on ympäröity teräslevyin. Levytys on tehty siten, että kaikki jäykisteet ovat poissa näkyvissä. Ruuman alle on tehty vanerikarneeraus, ja sen alla on pilssitila, jonka korkeus on noin 70 senttimetriä ja tilavuus noin 120 m³. Veden pääsy aluksen ruumaan voidaan estää sulkemalla ruuman pilssikaivot, jos alus on saanut vuodon ja ruuman alapuolinen pilssitila on täyttynyt vedellä.[3]
Pamelassa on kolme painolastitankkia ja kaikki ne ovat aluksen levyisiä. Sivutankit Pamelasta puuttuvat.[3]
Ohjaamo ja sen laitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pamelassa ohjauslaitteet ja autopilotti sijaitsevat keskellä komentosiltaa. Ohjauslaitteista tuolille, jolla vahtimies istuu, on matkaa suunnilleen yksi metri. Karttapöydältä samaiselle tuolille on matkaa noin kolme metriä.[3] Pamelasta löytyvät seuraavat laitteet:
| Laite | Merkki ja malli |
|---|---|
| Satelliittikompassi | FURUNO |
| Magneettikompassi | DECCA ARKAS |
| Automaattiohjaus | Radio Holland Seapilot 75 |
| Merenkulkututka | FURUNO FR-1505 MARK 3 |
| GPS-vastaanotin | FURUNO GP-31 |
| VHF-radio | S.P Radio Denmark Sailor Compact VHF DSC RM2042 |
| Kurssipiirturi | Transas |
Lähde: [3]
Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1978 alus valmistui brittiläiseltä Yorkshire Drydockin telakalta.
Karille Saaristomerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pamela oli 3. elokuuta 1998 matkalla Saaristomerellä Korppoosta Olkiluotoon, kun se Stångskärin luodon luona ajautui karille. Aluksen pohja vaurioitui karilleajossa, mutta ympäristövahingoilta vältyttiin. Syy onnettomuuteen oli aluksen päällikön nukahtaminen komentosillalle.[5]
Karille Kihdillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pamela lähti 1. lokakuuta 2001 kello 16.35 Olkiluodon satamasta kohti Liettuassa sijaitsevaa Klaipėdan satamaa. Lastia aluksella oli 975 tonnia. Alus eteni Kihdin väylää pitkin läpi Saaristomeren. Yöllä kello 2.55 Pamela ohitti Torsholmskobbenin loiston, jonka jälkeen suuntasi kulkunsa kohti Kihdin eteläosassa sijaitsevaa Snöbådan sektoriloistoa. Yliperämies oli käskenyt vahtimiehen mennä herättämään seuraavaa tähystäjää vahtiin ja oli näin vahdissa yksin. Hän navigoi käyttäen hyväkseen optisesti havaittavia merenkulun turvalaitteita sekä tutkaa. Elektroninen kartta ei ollut käytettävissä siinä olleen vian takia. Yliperämies asetti Pamelan automaattiohjaukseen, kun se saapui Snöbådaan johtavaan Torsholmskobbenin valkoiseen sektoriin. Yliperämies etsi aluksen vasemmalta puolelta valonheittimellä ja tutkalla reimaria, joka suojaa väylän itäreunalla sijaitsevalta matalikolta. Hänen etsiessä reimaria ajoi alus matalikkoon ja sai lievän pohjakosketuksen.[6]
Vauriot tarkastettiin alustavasti Keitsorin saaren luona. Myöhemmin vauriot tarkastettiin uudelleen Naantalin satamassa luokituslaitoksen tarkastajan läsnä ollessa. Aluksen vauriot todettiin kuitenkin niin vähäisiksi, että se sai luvan jatkaa liikennöintiä normaalisti.[6]
Karille Södertäljen eteläpuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pamela ajoi 23. huhtikuuta 2003 kello 2.27 Suomen aikaa karille Södertäljen eteläpuolella Ruotsissa. Karilleajosta seurasi vuoto keulan painolastitankkiin. Muuten Pamela säästyi vahingoilta lähes kokonaan. Alus irtosi karilta ilman irrotusyritystä, kun painolastivesi oli valunut pois keulan painolastitankista. Ennen aluksen hinaamista telakoitavaksi Tukholmaan Ruotsin merenkulkuviranomaiset tarkastivat aluksen. Selvityksissä tuli selville, että komentosillalla oli ollut normaalikäytännöstä poikkeavat vahtijärjestelyt karilleajohetkellä. Onnettomuuteen vaikutti osittain myös väsymyksestä johtuva tarkkaavaisuuden herpaantuminen. [7]
Karille Utön luoteispuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pamela lähti 30. kesäkuuta 2006 kello 17.50 Naantalin Luonnonmaalla sijaitsevasta satamasta kohti Puolan Kołobrzegiä lastinaan 940 tonnia graniittilohkareita. Aluksen suunniteltu reitti kulki saaristoväyliä pitkin Pärnäisten ja Korppoon välistä edelleen Utön saaren kautta avomerelle. Ensimmäisen vahtivuoron satamasta lähdön jälkeen hoiti päällikkö. Vuoro kesti kello 18–24 välisen ajan, jonka jälkeen perämies tuli vahtiin. Vahdin vaihtuessa päällikkö kertoi perämiehelle Pamelan sijainnin ja sen, että vastaantuleva liikenne puuttui. Kellon ollessa 00.35 vahtimies, joka oli ollut perämiehen kanssa vahdissa, lähti pois komentosillalta. Tämän jälkeen perämies aloitti työaikapäiväkirjan täyttämisen aluksen ollessa samanaikaisesti automaattiohjauksessa. Matkaa seuraavaan käännöspisteeseen oli noin 2,1 meripeninkulmaa, ja sen ajamiseen kului aikaa noin 15 minuuttia. Nopeutta aluksella oli hieman yli kahdeksan solmua. Perämies täytti työaikapäiväkirjaa niin keskittyneesti, että hän ei käyttänyt ohjaamon navigointivälineitä eikä katsonut ikkunasta ulos. Kun perämies viimein katsoi ulos, näki hän noin 300 metrin päässä olevan kallioluodon aluksen edessä. Paikasta, jossa aluksen olisi pitänyt kääntyä, oli matkaa noin 700 metriä. Perämies tarttui ohjaimiin ja ruoria oikealle, mutta Pamela ehti kääntyä vain 10 astetta, minkä jälkeen se osui luotoon. Nopeutta aluksella oli edelleen noin kahdeksan solmua.[3]
Syy onnettomuuteen oli muiden kuin aluksen turvallisen etenemisen takaavien toimien väärää ajoittamista. Onnettomuuteen myötävaikutti myös vahtimiehen puuttuminen komentosillalta. Myös univelkaa voidaan pitää yhtenä syynä karilleajoon.[3]
Karille Uudenkaupungin edustalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pamela lähti 7. joulukuuta 2006 kello 17.15 Raumalta kohti Tallinnaa lastinaan 950 tonnia säkitettyä hiekkapuhalluskuonaa. Raumalta lähdettäessä Pamela oli kallistunut noin seitsemän astetta paapuurin suuntaan. Kallistuma johtui lastin siirtymisestä. Säätiedotusten mukaan oli odotettavissa kovaa tuulta, joten Pamela aikoi kulkea määränpäähänsä Sammon ja Kajakulman kautta Saaristomeren lävitse Hankoon. Hangosta reitti kulkisi kohti Tallinnaa. Kellon ollessa noin 22.00 alus oli sivuuttamassa Putsaaria eteläpuolelta, sulki aluksen päällikkö epähuomiossa kannettavan tietokoneen kannen, joka aiheutti samalla eletronisen kartan sammumisen. Karttaa käytettiin navigoinnissa. Tämän jälkeen päällikkö pyysi perämiestä avukseen ohjaamoon, jotta päällikkö voisi keskittyä navigointiin. Kun Pamelan paikkaa määritettiin valonheittimen, tutkan ja paperikartan avulla, ohitti alus käännöspisteen. Käännös uudelle suunnalle myöhässä alkoi lupaavasti, mutta kun alus tuli esiin tuulelta ja aallokolta suojaavien luotojen ja saarten takaa loppui kääntyminen. Kello 22.15 Pamela ajoi karille Uudenkaupungin edustalla, Putsaarin eteläpuolella.[3]
Syynä karilleajoon voidaan pitää päällikön inhimillistä virhettä. Virhe johti tiedottomuuteen Pamelan tarkasta sijainnista, mistä johtuen väylän mutkassa kääntyminen alkoi myöhässä ja johti karilleajoon. Myötävaikuttaneita tekijöitä onnettomuuteen olivat myös muun muassa huono sää ja tähystäjän puuttuminen komentosillalta.[3]
Karille Iniön itäpuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pamela ajoi 19. helmikuuta 2008 ennen kello seitsemää aamulla karille Iniön itäpuolella, Saaristomerellä. Alus ajautui pois laivaväylältä, minkä jälkeen se törmäsi Satavaluodon saareen. Yksikään aluksen neljän hengen miehistöstä ei loukkaantunut törmäyksessä. Alus vaurioitui ainoastaan keulastaan. Pamela pääsi karilta omin voimin ja jatkoi matkaansa kohti Naantalia.[8]
Tapahtumassa epäillään olleen osuutta alkoholilla. Pamelan päällikkö puhalsi 0,93 promillen lukemat, ja häntä epäiltiin ruorijuopumuksesta. Päällikkö syyllistyi myös merilain laiminlyöntiin, sillä hän ei tehnyt ilmoitusta meripelastuskeskukselle merihädän vaarasta. Vasta yli kaksi tuntia törmäyksen jälkeen meripelastuskeskus sai tietää tapahtuneesta. Myöskään VTS-meriliikennekeskus ei saanut Pamelalta ilmoitusta tapahtuneesta. Tapausta tutkivat merenkuluntarkastaja ja Länsi-Suomen merivartiosto. Asian on ilmoitettu etenevän rikostutkintaan. Lisäksi Onnettomuustutkintakeskuksesta saapui paikalle tutkija aluksen vaurioita selvittämään.[8]
Karilleajon vuoksi Turun meripelastuskeskus hälytti Turun lentoasemalle Super Puma -meripelastushelikopterin lähtövalmiuteen. Lisäksi Nauvossa sijaitsevan merivartioaseman partiovene kutsuttiin paikalle. Partiovene saattoi haverialuksen Airistolta Naantalin satamaan, jonne saapui myös merivoimien satamahinaaja sekä monia Pelastuslaitoksen yksiköitä.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pamela (IMO: 7719703) Vesseltracker.com. Viitattu 18.10.2008. (englanniksi)
- ↑ a b m/s Pamela (PDF) Meriaura. Viitattu 18.10.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i j Risto Repo ja Ville Grönvall: M/S PAMELA, karilleajot Utön luoteispuolella 1.7.2006 ja Uudenkaupungin edustalla 7.12.2006 (PDF) 22.11.2007. Helsinki: Onnettomuustutkintakeskus. Viitattu 20.2.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Meriaura Oy Meriaura. Viitattu 20.2.2008.
- ↑ Risto Repo: Moottorialus PAMELA, karilleajo Saaristomerellä 3.8.1998 (PDF) 24.2.2004. Helsinki: Onnettomuustutkintakeskus. Arkistoitu 9.10.2006. Viitattu 20.2.2008.
- ↑ a b Risto Repo ja Pertti Siivonen: MS PAMELA, karilleajo Kihdillä 2.10.2001 (PDF) 1.4.2004. Helsinki: Onnettomuustutkintakeskus. Arkistoitu 9.10.2006. Viitattu 2.3.2008.
- ↑ Risto Repo ja Pertti Siivonen: M/S PAMELA, karilleajo Ruotsissa Södertäljen eteläpuolella 23.4.2003 (PDF) 10.6.2004. Helsinki: Onnettomuustutkintakeskus. Arkistoitu 9.10.2006. Viitattu 2.3.2008.
- ↑ a b c Pauli Reinikainen: Pamela ajoi taas karille. Iltalehti, 19.2.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.3.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aluksesta Meriauran sivuilla (englanniksi)