Lihansyöjäkasvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marskimaankannukasvi (Heliamphora ionasii)

Lihansyöjäkasvit ovat kasveja, jotka saavat osan tai suurimman osan ravinteista (ei energiasta) pyydystämällä ja käyttämällä eläimiä tai alkueläimiä, tyypillisesti hyönteisiä ja muita niveljalkaisia. Lihansyöjäkasvit ovat sopeutuneet kasvamaan paikoissa, joissa maaperä on ohut tai heikkoravinteinen, erityisesti vähätyppinen, kuten happamilla soilla ja kielekkeillä.

Lihansyöjäkasvien saalistuskyvyn uskotaan kehittyneen itsenäisesti kuusi kertaa viidessä eri kukkivien kasvien lahkossa ja nämä ovat nyt edustettuina yli tusinassa suvussa. Nämä sisältävät noin 630 lajia, jotka houkuttelevat ja pyydystävät saalista, tuottavat ruoansulatusentsyymeitä, ja imevät tuloksena käyttökelpoisia ravinteita. Lisäksi yli 300 alkukantaista lihansyöjäkasvilajia eri suvuista täyttävät joitain lihansyöjäkasvin kriteereitä, mutta eivät kaikkia.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Darwin kirjoitti vuonna 1875 kirjan ”Hyönteissyöjäkasvit” (Insectivorous Plants), joka oli ensimmäinen tunnettu lihansyöjäkasveja käsittelevä tutkielma. Darwin käsitteli kirjassaan esimerkiksi kärpäsloukkuihin liittynyttä ruokintamekanismikokeiluaan. Hän oli yrittänyt simuloida kasvin ansoja sulkeutumaan mm. puhaltamalla ansoihin ja tarjoamalla kasveille mm. lasia ja lihaa. Hän totesi, että vain liikkuvan eläimen liikkeet aiheuttaisivat kasvin reagoimisen ja päätteli, että tämä oli evoluution aikaansaama kyky säästää energiaa ja sivuuttaa todennäköisesti ravitsemattomat ärsykkeet. Hän havaitsi myös, että vaikka joillakin kasveilla on selvästi erotettavat ansat, jotkut tuottavat tahmaista nestettä kietoakseen saaliinsa. Hän päätteli, että tämä oli esimerkki luonnonvalinnan paineesta, jonka tuloksena oli erilaisia keinoja hankkia ravintoa.

Saalistustavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darlingtonia californica

.

Ansat voivat olla aktiivisia tai passiivisia riippuen siitä, mikä liike auttaa saaliin nappaamisessa. Esimerkiksi kihokit ovat aktiivisia kärpäspaperiansoja, joiden lehdet käyvät läpi nopeaa happokasvua. Syynä on yksittäisten solujen laajentuminen. Tämä nopea kasvu mahdollistaa kihokin lehden taipumisen ja saaliin säilyttämisen ja pilkkomisen.

Aktiiviset ansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. Loukut. Kasvi käyttää hyväkseen nopeita lehden liikkeitä, esim. Dionaea
  • 2. Kupla-ansat. Kasvi imee saaliinsa kuplaansa muodostamalla sisälleen tyhjiön, esim. Utricularia
  • 3. Rapumerta-ansat: Kasvi pakottaa saaliin liikkumaan kohti ruokaa sulattavaa osaa sisäänpäin osoittavilla karvoilla, esim. Genlisea

Passiiviset ansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. Kannut. Kasvi odottaa saaliin putoavan ruoansulatusentsyymejä sisältävään nesteeseen. esim. Nepenthes
  • 2. Kärpäspaperi. Kasvi käyttää tahmeaa liimaa, johon saalis jää kiinni, esim. Drosera.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannuansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannukasvit kasvattavat erikoistuneita lehtiä, kannuja, joihin hyönteiset putoavat ja lopulta hukkuvat.

Heliamphora[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heliamphora tai suomeksi marskimaankannukasvi, on Sarraceniaceae-heimon jäsen, jota voi vain tavata Etelä-Amerikassa. Tämän suvun ansat on selvästi johdettu evolutiivisesti pelkästä rullatusta lehdestä, joiden sivut ovat sinetöityneet yhteen. Nämä kasvit elävät runsassateisilla alueilla Etelä-Amerikassa, kuten Mount Roraimalla ja niinpä myös kasveilla on ongelmana varmistaa, etteivät kannut tulvi. Vastapainoksi luonnonvalinta on suosinut kehitystä ylivuoto-ongelmaa vastaan – se on samantyyppinen kuin kylpyammeissa. Se on vetoketjumaisesti vedettyjen lehtien välissä sijaitseva pieni rako, joka mahdollistaa liian veden virtaamisen ulos kannusta. Heliamphora turvautuu ainoastaan bakteerien suorittamaan ruoan pilkkomiseen eikä tuota omia ruoansulatusentsyymejä kuten esim. kannukasvit. Entsyymit pilkkovat proteiineja ja saaliissa olevat nukleiinihapot vapauttavat aminohappoja ja fosfaatti-ioneja, mitkä kasvi imee.

Darlingtonia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darlingtonia californica, kobrakasvi, omaa sopeutuman jonka voi löytää myös Sarracenia psittacinalta ja vähemmissä määrin myös Sarracenia minorilta. Läppä on ilmapallomainen, ja se sinetöi lähes kokonaan pääsyn kannuun. Hyönteiset, lähinnä muurahaiset, astuvat sisään kammioon alapuolella sijaitsevan aukon kautta. Kammion sisällä ollessaan saalis väsyy yrittäessään päästä pois "valeuloskäynneistä" jotka oikeasti ovat kasvin lehtivihreettömiä kohtia ja lopulta putoaa kannun pohjalle.. Saaliin pääsyä kammioon edistävät ”kalanpyrstöt”, jotka kasvavat ulos alla olevasta uloskäynnistä. Tämä piirre on antanut kasville sen englanninkielisen kutsumanimen "kobrakasvi" (cobraplant).

Nepenthes bicalcarata

.

Sarracenia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarracenia (pohjoisamerikkalainen kannukasvi) on ruohovartinen perennakasvisuku, jota tavataan Yhdysvaltojen kaakkoisosissa (poikkeuksena yksi laji). Sarracenia-suvun kasveilla kannujen ylivuoto on ratkaistu läpällä (lid), joka on periaatteessa leventynyt lehdykkä, joka peittää rullatun lehtituubin sisäänkäynnin ja suojaa sitä sateelta. Sarracenia-lajit erittävät entsyymejä, kuten proteaaseja ja fosfataaseja ruoansulatusnesteeseen kannun pohjalta. Nämä pohjoisamerikkalaiset kannukasvit kukkivat keväällä kasvattamalla hieman kannuja suuremman varren päähän kukan. Suurimmat suvun kannut voivat olla yli 1 m korkeita. Ainakin yksi laji, Sarracenia flava, lahjoo hyönteisiä terästämällä metensä koniinilla, myrkyllisellä alkaloidilla, mikä todennäköisesti lisää ansaan pudonneiden päihtyneiden hyönteisten määrää.

Sarracenia oreophila

.
Cephalotus follicularis

.

Nepenthes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen suuri kannukasviryhmä on Trooppiset kannukasvit, sukua Nepenthes. Noin 130 lajia käsittävässä suvussa kannu muodostuu lehden päähän kasvaneen kärhen päähän. Suurin osa lajeista pyydystää hyönteisiä, joskin suurimmat, esimerkiksi Nepenthes rajah saa silloin tällöin kiinni pieniä nisäkkäitä ja liskoja. Nämä kannut ovat käteviä ruoanlähteitä hyönteissyöjille, mutta kasvit ovat kehittäneet keinoja estää niitä. N. bicalcarata -lajilla on kaksi terävää piikkiä kannujensa läpän yläpuolella. Nämä piikit ilmeisesti houkuttelevat hyönteisiä vaaralliseen asentoon kannun suuaukolla, jossa ne voivat livetä ja pudota kannuun. Lajin kasvit elävät suurimmaksi osin Kaakkois-Aasiassa.

Cephalotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian kannunkasvi Cephalotus follicularis on pieni kannukasvilaji Länsi-Australiasta. Sen kannun reunus on erityisen jyrkkä jonka vuoksi kiinni jäänyt hyönteinen ei pääse pois. Suurimmalla osalla kannukasveista kannun reunus on löysän vahamaisen aineen peitossa. Aine luo liukkaan pinnan hyönteisille, jotka laskeutuvat kannun reunalle tämän erittämän meden ja kirkkaiden kukkamaisten antosyaanikuvioiden houkuttelemina.

Brocchinia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten useimmat ananaksen sukulaiset Brocchinia reductallakin on tiiviisti pakatut, vahamaiset lehdet, jotka muodostavat kuppimaisen muodon lehtien keskelle. Useimmissa bromelioissa vesi kerääntyy helposti tähän osaan ja se pystyy tarjoamaan elinympäristön esim. sammakoille, hyönteisille ja mikä tärkeintä, typensitojabakteereille. Brocchinian kohdalla tämä kuppi on erikoistunut hyönteisloukku, joka vahamaisen ja löysän sisäpinnan sekä ruoansulatusbakteerien avulla pyydystää hyönteisiä.


Kärpäspaperiansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drosera callistos

.
Pinguicula corsica

.


Kärpäspaperiansa perustuu tahmeaan kasviliimaan tai liimaan. Lehti on ansoitettu liimaa erittävillä rauhasilla jotka voivat olla, lyhyitä (erittäin pieniä) (yökönlehdet), tai pitkiä ja näyttäviä (kihokit).

Drosera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihokit ovat levinneet kaikkialle maailmaan (paitsi arktisille alueille) ja suku sisältää yli 100 lajia. Suurin lajienpaljous esiintyy Australiasta, jossa on sekä kääpiökihokkeja (esim. D. pygmaea ) että mukulakihokkeja (esim. D. peltata), jotka vaipuvat mukulaan horrokseen kuumina kesäkuukausina. Nämä lajit ovat niin riippuvaisia ​​hyönteisistä typenlähteenä, että niiltä yleensä puuttuu nitraattireduktaasientsyymi, jonka useimmat kasvit vaativat muuntaakseen maaperän nitraatin orgaanisiin muotoihin.

Pinguicula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinguicula eli yökönlehtien suku käyttää tahmeita rauhasten peitoissa olevia lehtiä houkutellakseen hyönteisiä ansaan ja sulattaakseen saaliinsa. Kuten lähes kaikilla lihansyöjäkasveilla, yökönlehden kukat ovat muuta kasvia korkeammalla, jotta kasvin kukkia pölyttävät hyönteiset eivät joutuisi ansoihin. Nykyisin tunnetaan noin 80 eri yökönlehtilajia, joista suurin osa esiintyy Etelä- ja Keski-Amerikassa. Suvun lajit luokitellaan eri ilmastotyyppien avulla trooppisiin ja lauhkeisiin. Suomessa esiintyy kolme yökönlehtilajia: P. alpina, P. villosa sekä P. vulgaris.

Byblis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Byblis on pieni lihansyöjäkasvien suku Pohjois-ja Länsi-Australiasta. Suvun kasvien lehdet ovat täynnä kasviliimaa ja kasvi onkin hyvin samanlainen kuin kihokki, mutta epäsymmetriset kukat ja heteiden ja emin sijainti erottavat Bybliksen kihokeista.

Näykkivät ansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näiden kasvisukujen ansoitusmekanismia on kuvattu hiiren-ja karhunansoiksi, mikä perustuu kasvien nopeisiin liikkeisiin reagoida saaliiseen. Aldrovanda kasvaa vedessä ja on erikoistunut pienien selkärangattomien saalistamiseen, Dionaea pyydystää maanpäällisenä erilaisia niveljalkaisia esimerkiksi hämähäkkejä.

Dionaea muscipula

.

Dionaea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikista kuuluisin lihansyöjäkasvi on Dionaea muscipula eli kärpäsloukku. Kasvin ansastusrakenne on rakentunut jokaisen lehden päähän omaksi osakseen. Kyseisessä lehden osassa kummallakin puolella sijaitsevat karvat laukaisevat kosketuksesta lehden ansamekanismin. Jos hyönteinen koskettaa liikkuessa kasvin ansalehdellä vähintään kahteen eri karvaan 20 sekunnin sisällä ansa sulkeutuu ja hyönteinen jää ansan sisälle. Kahden karvan kosketusmekanismi suojaa kasvia tarpeettomilta tapauksilta, jolloin kasvi ei menetä energiaa sulkeutuessaan turhaan esim. vesipisaran kosketuksen takia.

Aldrovanda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi kasvia voisi kutsua vesirataskasviksi. Kasvisuvusta on jäljellä vain yksi laji (Aldrovanda vesiculosa). Sukupuuttoon kuolleet lajit tunnetaan lähinnä vain fossiileina säilyneiden siitepölyn ja siementen ansiosta. Aldrovanda vesiculosa saalistaa pieniä vedessä eläviä selkärangattomia käyttämällä kärpäsloukun ansamekanismin kaltaisia ansoja. Ansat on järjestetty kierteille vapaasti kelluvan varren ympärille. Tämä kasvi on yksi harvoista kasveista, jotka kykenevät nopeisiin liikkeisiin. Lajin varsi on 6–11 cm pitkä ja ansat 2–3 mm kokoisia. Varsinaiset ansat, joita lehtiruodit kannattelevat, pidättävät ilmaa sisällään, mikä auttaa kellumisessa. Toisen pään varsi kasvaa jatkuvasti samalla kun toinen pää kuolee pois.

Kupla-ansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utricularia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoraan vedessä tai maanpäällisinä kasvavat vesiherneet saalistavat pienenpieniä eliöitä ansoilla joiden mekanismi muistuttaa tyhjiötä. Ne elävät jokaisella mantereella lukuunottamatta Antarktikaa. Vesiherneisiin kuuluu noin 223 lajia. Pääosa vesiherneestä sijaitsee pinnan/maanpinnan alla. Maanpäälliset eli terrestriaaliset lajit tekevät joskus muutamia lehtiä jotka lepäävät hienovaraisesti maanpäällä. Suurimmalla osalla lajeilla vain pitkän varran päähän muodostuva kukka on huomiota herättävä. Ansat ovat suuruusluokaltaan 0,2 millimetristä 1,2 senttimetriin, kukat 2 mm – 10 cm lajikohtaisesti.

Genlisea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkueläimiä erikoistuneilla lehdillään saalistavat genliseat elävät kosteikoilla ja semi-akvaattisissa oloissa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Genliseat kasvavat hintelästä maavarresta ja tuottavat maanpäälle yhteyttäviä lehtiä ja maanalaisia, lehtivihreettömiä saalistuslehtiä jotka toimivat myös kasvin ankkureina. Genliseoiden kukat ovat lajikohtaisesti 0,5–5 cm pituisia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Englanninkielinen Wikipedian artikkeli

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lihansyöjäkasvi.