Labradorinmeri
| Labradorinmeri | |
|---|---|
| engl. Labrador Sea, ransk. Mer du Labrador | |
 Labradorinmeri auringonlaskun jälkeen heinäkuussa vuonna 2009. |
|
  Labradorinmeri |
|
| Koordinaatit | |
| Sijainti | Atlantin pohjoispäässä Grönlannin ja Kanadan välissä. |
| Valtio |
 Tanska Grönlanti Kanada |
| Merialue | Atlantin valtameri |
| Pinta-ala | 840 969 km²[1] |
| Leveys | 300–1 000 km[2][1] |
| Suurin syvyys | noin 3 400[2] m |
| Keskisyvyys | noin 1 890[1] m |
Labradorinmeri (engl. Labrador Sea, ransk. Mer du Labrador) on merialue Atlantin pohjoispäässä Grönlannin ja Kanadan välissä. Davisinsalmi yhdistää Labradorinmeren Baffininlahteen pohjoisessa ja Hudsoninsalmi Hudsoninlahteen lännessä. Labradorinmeri on syvimmältä kohdaltaan noin 3 400 metriä syvä. Pohjoisessa Davisinsalmen kohdalla jossa Labradorinmeri liittyy Baffininlahteen on meren syvyys enää alle 700 metriä. Kohdasta josta Labradorinmeri meri liittyy Atlanttiin se noin 1 000 kilometriä leveä.[2]
Merivirrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Labradorinmeri on valtamerten termohaliinikierron kannalta tärkeän Pohjois-Atlantin syväveden muodostumisalue.[3][4] Merivirrat kiertävät Labradorinmeressä vastapäivään. Länsi-Grönlannin virta etenee Grönlannin rannikkoa pitkin pohjoiseen Baffininlahteen asti kuljettaen lämpimämpää ja suolaisempaa vettä. Baffininsaaren virta ja Labradorinvirta puolestaan kuljettavat kylmää, vähäsuolaisempaa vettä etelään syvällä pitkin Labradorin rannikkoa. Alueella on kaasukenttiä mutta Labradorinvirran mukana ajelehtivat jäävuoret estävät niiden hyödyntämisen.[2]
Eläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Labradorinmeri on tärkeä ravintoalue lohille ja monille merinisäkkäille. Labradorinmeren länsi- ja pohjoisosat ovat jäässä joulukuusta kesäkuuhun. Talvisin meren ajojää on hylkeiden lisääntymisaluetta. Siellä synnyttävät poikasensa muun muassa grönlanninhylje ja kuplahylje.[2] Meren alueella elää myös lukuisia valaslajeja kuten seitivalas, pohjoisenpullokuonovalas ja lahtivalas. Labradorinsorsaa esiintyi yleisesti 1800-luvulla alueella mutta se metsästettiin sukupuuttoon.[1]
Labradorin ja Grönlannin rannikoilla olevilta matalikoilta kalastettiin ennen turskaa. Kalakantojen liikakalastuksen vuoksi ne ehtyvät ja alueella kiellettiin kalastus vuonna 1992. Katkarapujen pyydystys kasvoi merkittävästi 1900-luvun loppuvuosina.[2] Alueelta kalastetaan edelleen kaupallisesti katkarapuja, silliä, koljaa, villakuoretta ja tuulenkaloja mutta kalastuskiitiöt ovat tiukkoja.[1][5] Turskakannat eivät ole palautuneet niin nopeasti kun odotettiin. Syiksi on arveltu muun muassa sitä että villakuoreet söisivät turskan poikaset ennen kun ne ehtivät kasvaa suuriksi.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Migiro, Geoffrey: Where Is The Labrador Sea Located? WorldAtlas.com. 16.4.2019. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Clarke, R. Allyn & Drinkwater, Kenneth F.: Labrador Sea 16.12.2013. The Canadian Encyclopedia. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Tuominen, Kirsi: Trinitynlahden paleo-oseanografinen kehitys lounaisella Labradorinmerellä keski- ja myöhäisholoseenin aikana, s. 4. Pro gradu. Helsinki: Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.11.2019).
- ↑ Rahmstorf, Stefan: The Thermohaline Ocean Circulation – A Brief Fact Sheet Potsdam Institute for Climate Impact Research – PIK Research Portal. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Murphy, Jessica: Can cod comeback keep a Canadian fishery afloat? BBC News. 22.6.2017. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
- ↑ The Collapse of the Grand Banks Cod Fishery British Sea Fishing.co.uk. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Underwood, Emily: How the Deep, Cold Currents of the Labrador Sea Affect Climate Eos. 3.4.2017. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
- Yashayaev, Igor & Loder, John W.: Recurrent replenishment of Labrador Sea Water and associated decadal‐scale variability. Journal of Geophysical Research: Oceans, 2016, 121. vsk, nro 11, s. 8095–8114. doi:10.1002/2016JC012046. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Marshall, J. & Dobson, F. & Moore, G.W.K. & Peter, Rhines et al.: The Labrador Sea Deep Convection Experiment. Bulletin of the American Meteorological Society, 1998, 79. vsk, nro 10, s. 2033–2058. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||