Kunnanlääkäri
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kunnanlääkäri oli maalaiskuntien lääkärin virka, jota kaupungeissa vastasi kaupunginlääkäri. Ensimmäinen kunnanlääkäri palkattiin Viitasaarelle vuonna 1882, ja järjestelmä laajeni, kun 1885 kunnanlääkärien palkkaukseen saatettiin myöntää valtionapua. 1910-luvun alussa Suomessa oli 159 kunnanlääkäriä ja 1960-luvun alussa 445. Kunnanlääkärijärjestelmä loppui, kun kansanterveyslaki tuli voimaan 1972, ja toiminta siirtyi terveyskeskuksiin.[1] Kaupunginlääkäreitä on ollut jo hiukan aikaisemmin. Turkuun tuli porvarien kustantama kaupunginlääkäri 1755, jonka palkka alettiin vuonna 1827 maksaa kaupungin varoista.[2]
Tunnettuja kunnan- ja kaupunginlääkäreitä:
- Väinö Airo, Isokyrö
- Eero Akaan-Penttilä, kansanedustaja, Nurmijärvi
- Arno Forsius, Kiikka
- Johannes Heilala, Paavola, Hausjärvi ja Laitila
- Gunnar von Hertzen, Pihtipudas
- Ernst V. Knape, Uusikaarlepyy
- Wilhelm Sucksdorff, Helsinki
- Carl Immanuel Qvist, Helsinki
- Vilho Rantanen, jääkäri, Laitila ja Ilmajoki
- Matti Ruokola, Oulainen
- Oskari Reinikainen, Luumäki
- Severi Savonen, Teuva
- J.G. von Schrowe, valtiopäivämies, Parikkala
- Wilhelm Snellman, Hanko
- Rikhard Sotamaa, Laukaa
- Gustaf Toppelius, Oulu
- Tauno Wartiovaara, Helsinki
- Aleksander Warppe, Orivesi
- Johan Vitali, Lahti
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 262. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Terveyden- ja sairaanhoito (Arkistoitu – Internet Archive). Turun kaupunki. Arkistokokoelma. Julkaistu 27.4.2010. Tallennettu 15.12.2013