Kulkurin kannel
| Kulkurin kannel Tauno Palo | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1972 | |
| Studio | Finnvox | |
| Julkaistu | joulukuu 1972[1] (1989 1. CD-painos) (2002 2. remasteroitu CD-painos) | |
| Formaatti | LP-levy (LRLP 72) C-kasetti (LRC 72) CD-levy (LRCD 72) | |
| Tuottaja(t) | Outi Nyytäjä | |
| Tyylilaji | laulelma, folk, balladi, iskelmä | |
| Kesto | 27.04 | |
| Levy-yhtiö | Love Records Love Fazer (1989) Siboney Oy (2002) | |
| Levymerkki | Love Records | |
| Muut kannet | ||
 Vuoden 1989 CD-painoksen takakansi.  Vuoden 2002 CD-julkaisun kansikuva. | ||
| Listasijoitukset | ||
| Tauno Palon muut studioalbumit | ||
| Kulkurin kannel 1972 |
Ansa & Tauno 1974 | |
Kulkurin kannel on näyttelijä Tauno Palon debyyttialbumi, joka julkaistiin joulukuussa 1972. Albumi sisältää kappaleita, jotka perustuvat tunnettujen suomalaisten runoilijoiden kuten Larin-Kyöstin, Saima Harmajan ja Aale Tynnin runoihin, joihin sävelmiä ovat tehneet Erkki Melakoski, Eero Ojanen ja Otto Donner. Albumin syntymiseen keskeinen vaikuttaja Donnerin rinnalla oli albumin tuottanut Outi Nyytäjä, joka sai idean albumiin tehdessään radiohaastattelua Tauno Palosta[3].
Albumi kohosi Suomen levylistojen 23. sijalle tammikuussa 1973 ja pysyi listalla yhteensä neljän viikon ajan.[2]
Albumi julkaistiin Love Recordsin toimesta vinyylilevynä ja C-kasettina. Albumista on julkaistu vinyylilevynä myös uusintapainos. Vuonna 1989 albumi julkaistiin ensimmäistä kertaa CD-levynä ja toisen kerran vuonna 2002, tällöin remasteroituna CD-painoksena.[4]
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumi oli 64-vuotiaan Palon ensimmäinen levytys kolmeen vuoteen ja hänen ensimmäinen albuminsa. Sitä edelsivät vuoden 1967 single Ruusu on punainen / Rakkauden tuli ja vuoden 1968 EP-levy Kolme musketööriä, jonka muut laulut ovat ”Rosvo-Roope”, ”Sonny Boy” ja ”Porlammin iltalaulu”. Nämä levyt tehtiin Aarno Ranisen johdolla RCA Victor -levymerkille, kun taas tämän albumin syntyyn vaikutti Otto Donner ja hänen levy-yhtiönsä Love Records.[7][8] Levyn tuottajaksi otettiin kirjallisuus- ja teatteripiireissä paremmin tunnettu Outi Nyytäjä, joka kirjoittaa albumin kansitekstissä: ”Nämä laulut ovat niitä varten, jotka uskaltavat avoimesti heltyä kuuntelemaan. Jotka eivät pelkää antaa ja ottaa vastaan lämpöä, tunteita ja kauneutta. -- Täynnä sitä kauneutta, jolla ei silata eriarvoisuutta ja epäkohtia, mutta joka auttaa ikävän ja autiuden hetkinä”.[8] Suomalaisrunoilijoiden ohella albumin tekstien tekijöitä ovat Neuvostoliitossa asunut, suomeksi kirjoittanut vienankarjalainen Jaakko Rugojev, ruotsalainen Erik Axel Karlfeldt ja chileläinen Gabriela Mistral. Vuonna 1973 albumilla julkaistu laulusarja tallennettiin myös puolen tunnin televisio-ohjelmaksi Kulkurin kannel, jossa Tauno Palo esittää lauluja ja Outi Nyytäjän kirjoittamia välispiikkejä tv-studiossa.[3][9] Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien levyarvostelussa Raimo Möysä kirjoitti Kulkurin kanteleen suuruuden olevan siinä, miten on osattu tehdä Tauno Palolle erittäin hyvin sopivia alkuperäissävellyksiä ja tuotu näin melkein unhoon painunut laulajakyky uudelleen yleisön tietoisuuteen. ”Tauno Palon levyn sävelmissä ja tulkinnoissa on yksinkertaista kauneutta ja herkkyyttä, jota on mukava kuunnella. Iskusävelistä kiinnostuneille ei levy tarjoa erityisen helpolla korvaan tarttuvia kappaleita, tunnelmasta pitäville sen sijaan levy on täynnä oikeaa tavaraa.”[8] Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
