Kimmo Oksanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kimmo Oksanen vuonna 2017.

Kimmo Oksanen (s. 1. syyskuuta 1960 Sysmä) on Helsingin Sanomien toimittaja, kolumnisti ja kirjailija.[1][2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksanen on ollut Helsingin Sanomien toimittaja vuodesta 1993. Kaupunkitoimittajana hän herätti monilla aiheilla keskustelua. Hän on kirjoittanut paljon yhteiskunnan vähäosaisista, syrjäytyneistä, muun muassa asunnottomista ja alkoholisteista sekä laitoksissa elävistä vanhuksista. Oksanen on kirjoittanut runsaasti uutisia ja kolumneja myös kaupunkielämästä, kaupunkikulttuurista sekä erilaisista kaupunkielämää rikastaneista ilmiöistä. Hän on myös paheksunut pienyrittäjien kohtelua byrokratian ja isompien toimijoiden kuten K- ja S-ryhmän ikeessä.

Kaupunkitoimittajana Oksanen on ollut myös Helsingin, Espoon ja Vantaan kuntatoimittaja ja seurannut näiden kaupunkien kuntapoliittista päätöksentekoa kaupunginhallituksissa, valtuustoissa sekä lautakunnissa.

Oksanen on kirjoittanut kirjat muun muassa VR:n makasiineista ja romanialaisista kerjäläisistä. Makasiinit: 1899–2006 kertoo Töölön tavara-aseman historiasta Helsinki–Hämeenlinna-rautatien avaamisesta asti vuonna 1862 VR:n tavaramakasiinien paloon vuonna 2006.

Kerjäläisten valtakunta: Totuus kerjäävistä romaneista... ja muita valheita on kertomus Euroopan sorretuimmasta väestönosasta ja Itä-Euroopan romanien tilanteesta 2010-luvulle tultaessa. Oksasen kirja valottaa syitä Itä-Euroopan romanien kerjuuseen sekä heidän vastaanotostaan Romanian ja Bulgarian EU-jäsenyyden vuoden 2007 jälkeisessä Euroopassa.

Stafylokokkibakteerin ja herpesviruksen aiheuttama infektio vaurioitti Oksasen kasvoja vuonna 2008.[3] Hän on kirjoittanut kokemuksistaan teoksen Kasvonsa menettänyt mies (2015). Oksasen filosofinen ja tunnustuksellinen, omaa henkilöhistoriaansa, lapsuuden perhettään ja kasvukokemuksiaan, yhteiskuntaa, luontoa, ihmisen osaa universumissa sekä elämän ihmettä pohtiva teos palkittiin vuoden parhaana kirjana Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon Vuoden kirja -kategoriassa vuonna 2015.[4]

Kasvonsa menettäneestä miehestä tehtiin myös samanniminen näyttämöversio.[5] Näytelmän dramatisoi ja ohjasi teatteriohjaaja Kari Paukkunen, ja rooleissa esiintyivät näyttelijä ja muusikko Puntti Valtonen sekä muusikko ja näyttelijä Eero "Safka" Pekkonen. Näytelmä kiersi ensi-illastaan vuonna 2016 laajalti eri puolilla pääkaupunkiseudun sekä Suomen teattereita. Kiertue huipentui Tampereen teatterikesään vuonna 2017, jossa esiteltiin kuluneen teatterivuoden valioita.

Vuonna 2018 julkaistiin Oksasen kirjoittama, Heidi Piiroisen valokuvaama ja graafikko Johannes Niemisen taittama kirja Ohikuljetut: Erään kerjäläisperheen tarina (WSOY). Kirja sai pääpalkinnon Vuoden kauneimpana kirjana Suomen Kirjataiteen komitean vuosittaisessa katselmuksessa[6]. Vuonna 2019 Oksanen ja Piiroinen saivat kirjasta Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Kirjassa Oksanen ja Piiroinen seurasivat kymmenen vuoden ajan kahden romanialaisen romanisuvun elämää. Kirjan keskiössä on sen päähenkilö Mihaela-Aurelia Stoica perheineen ja sukulaisineen. Romanikerjäläiset tulivat kotikylästään Cetatea de Baltasta Romanian Transilvaniasta Helsinkiin vuonna 2007. Kirja kertoo heidän tarinansa ei niinkään kerjäläisinä, vaan ennen muuta yksilöinä, lapsina, vanhempina ja isovanhempina sekä arvostettuina Cetatea de Baltan kyläläisinä.

Joulukuussa 2015 valokuvaaja Stefan Bremer ja Oksanen pitivät yhteisnäyttelyn Lasipalatsin galleriassa: Exodus – matkalla Suomeen.[7] Näyttely oli Lasipalatsin gallerian viimeinen ennen sen peruskorjausta. Bremer kuvasi näyttelyyn turvapaikanhakijoita Suomessa, Oksasen näyttelyyn kirjoittamat runot kertoivat samasta aiheesta. Koosteen Vieraat-niminen runo on käännetty sosiaalisen median tempauksessa lähes neljällekymmenelle eri kielelle.

Vuonna 2012 Oksaselle myönnettiin Kultainen Helsinki-mitali.[2] Vuonna 2014 kirjailijoiden sananvapausjärjestö PEN myönsi hänelle Vuoden sananvapauspalkinnon.[8]

Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2015 yliopiston humanistinen tiedekunta nosti esiin 375 humanistia, joista Oksanen oli yksi. Humanistien esittelyssä Oksanen mainitsi erityissaavutuksikseen tulonsa kutsutuksi Eino Leinon Seuran jäseneksi vuonna 2015, ensimmäisen palkinnon raittiuskilpakirjoituksessa vuonna 1968 Heinolan Rullanpirtin kansakoulussa, sekä kahden rangaistuspotkun torjumisen samassa ottelussa vuoden 1977 Helsinki Cupissa, kun kummankin laukaisijana oli nuori jalkapallolegenda Pasi Rautiainen.

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2019: Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina (Yhdessä valokuvaaja Heidi Piiroisen kanssa).
  • Suomen kirjataiteen komitean Vuoden kaunein kirja 2019: Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina (Yhdessä valokuvaaja Heidi Piiroisen kanssa).
  • Bonnierin vuoden kirja: 2016 Kasvonsa menettänyt mies
  • Sananvapausjärjestö PEN:n Vuoden Sananvapauspalkinto 2014.
  • Helsingin yliopisto: 375 humanistia 2015.
  • Kultainen Helsinki-mitali 2012.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kimmo Oksanen 375 humanistia. Helsingin yliopisto. Viitattu 19.10.2015.
  2. a b Manninen, Antti: Ärhäkkä mies palkittiin Helsinki-mitalilla. Helsingin Sanomat, 13.6.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.2.2016.
  3. Villa, Janne: Kasvonsa menettänyt mies nousee kellarista. HelsinkiMission tiedotuslehti, syyskuu 2017, nro 3/2016. Helsinki Missio. ISSN 1799-7739.
  4. Vuoden 2015 Suuri Journalistipalkinto-voittajaehdokkaat on julkistettu Suuri Journalistipalkinto. Arkistoitu 17.2.2015. Viitattu 17.2.2016.
  5. Teatteriarvostelu: Sairaus runteli Kimmo Oksasen kasvot – onnistunut teatteriesitys näyttää, millainen tuho oli pahimmillaan Helsingin Sanomat. Viitattu 24.11.2016.
  6. Vuoden kauneimmaksi kirjaksi valittiin Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen Ohikuljetut, jossa seurataan romanialaisen kerjäläisperheen elämää Suomessa ja Romaniassa Helsingin Sanomat. 13.3.2019. Viitattu 28.3.2019.
  7. Toimittaja Kimmo Oksasen pakolaisruno on käännetty jo 31 kielelle – kääntäjien kesken arvotaan Stefan Bremerin valokuva Exodus-näyttelystä Helsingin Sanomat. Viitattu 25.8.2019.
  8. Suomen PEN Suomen PEN. Viitattu 24.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]