Kerjääminen
Kerjääminen eli kerjuu tai kerjäläisyys on rahan tai muiden hyödykkeiden vastikkeetonta pyytämistä toisilta ihmisiltä, yleensä elinkeinona tai elintavaksi vakiintuneena.[1] Siitä tulonsa hankkivia kutsutaan kerjäläisiksi. Kerjääminen voi olla myös yksittäinen tai silloin tällöin tapahtuva kerjäämistoiminto. Kerjäämistä harjoittavat yleensä huomattavan köyhät ihmiset tai järjestäytyneeseen kerjäämiseen liittyvät kerjääjät.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antiikin Kreikassa kerjäläisyys jaettiin kahteen luokkaan: toiminnallinen kerjääminen (joka koettiin korkeammalla yhteisöllisellä tasolla olevaksi) ja toimeton kerjääminen.[2]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Asiaa pitää käsitellä myös vanhempana ilmiönä |
Kerjäämisestä tuli Suomessa vuonna 2007 tärkeä yhteiskunnallinen puheenaihe, kun Euroopan unionin vapaan liikkuvuuden myötä Romaniasta tulleet romanikerjäläiset alkoivat olla jokapäiväinen näky Helsingin ja myöhemmin myös muiden kaupunkien keskustoissa.[3]
Rahojen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. |
Euroopassa esimerkiksi Bulgariasta on lähetetty naisia muualle Eurooppaan kerjäämään järjestäytyneen rikollisuuden toimesta, tavoitteena kerätä rahaa rikollisjengeille.[4] Romanialaisten järjestäytyneesti Pohjoismaissa toimivien kerjäläisten kerrottiin rakentaneen kerjäyksen tuotolla Romaniaan ison rakennuksen.[5]
Vuoden 2002 tutkimus 54 kerjääjästä Kanadan Torontossa kertoi että keskivertokerjääjä käytti 638 Kanadan dollarin arvosta keskimäärin 200 dollaria ruokaan ja 192 dollaria sekä alkoholiin, huumeisiin että tupakkaan.[6][7] Winnipegissä Kanadassa vierastyöläiset huomasivat, että kaupungin kerjäläisyhteisöstä noin kolmannes kerätyistä varoista käytettiin tupakkatuotteisiin, kun loput menivät alkoholiin tai muihin päihteisiin.[8] Tästä syystä jotkin tahot ovat pyytäneet almuja antavia lahjoittamaan ruokakortteja tai kuponkeja ruokaan tai palveluihin rahan sijasta.[9]
Kerjääminen Suomen laissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kerjäämistä alettiin rajoittaa jo Ruotsin vallan aikana siten että ensin passitta ja myöhemmin vieraalla paikkakunnalla kerjääminen kiellettiin. Vuonna 1852 ulotettiin kielto myös kotikunnassa kerjäämiseen. Kerjäläinen joka ei ollut köyhäinhoidon tarpeessa määriteltiin irtolaiseksi asetuksella vuonna 1879. Asetus korvattiin irtolaislailla vuonna 1936. Irtolaisena pidettiin henkilöä, jolla oli tapana kerjätä omissa nimissään, käyttää muita henkilöitä kerjuuseen tai sallia hoidossaan olevan alaikäisen alle 18 vuotiaan kerjätä.[10]
Suomessa kerjääminen muuttui lailliseksi toiminnaksi vuonna 2003, jolloin säädettiin valtakunnallinen järjestyslaki entisten kunnallisten järjestyssääntöjen tilalle, jotka saattoivat paikallisesti rajoittaa kerjäämistä. EU:n vapaan liikkuvuuden seurauksena Suomeen alkoi tulla kerjäläisiä uusista jäsenmaista Itä-Euroopasta, erityisesti Bulgariasta ja Romaniasta. Poliisi puuttuu vain agressiiviseen kerjäämiseen.[11]
Vuonna 2014 Kokoomuksen, SDP:n, Keskustan ja Perussuomalaisten kansanedustajien aloitteesta tehtiin lakialoite "kerjäläislaista", johon kuuluu muun muassa kerjäläisrekisterin perustaminen.[12]
Kuuluisia kerjäläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siddhartha Gautama eli Buddha[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 15. osa, Pienhakusanat ja hekemisto: K–Pk. Espoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-07254-0.
- ↑ books.google.com/books?id=FJDRx6FAi0EC
- ↑ Kirjallinen kysymys 127/2008 vp Eduskunta. Viitattu 20.4.2010.
- ↑ Country Reports on Human Rights Practices - 2005 (Bulgaria) 8.3.2006. U.S. Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Ylen tv-ohjelma romanialaisista kerjäläisistä
- ↑ Bose, Rohit & Hwang, Stephen W.: Income and spending patterns among panhandlers (167(5), sivut 477–479) Canadian Medical Association Journal. 3.9.2002. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Begging for Data 3.9.2002. CANSTATS. Viitattu 8.12.2007. (englanniksi)
- ↑ ”Change for the Better” fact sheet (PDF) Downtown Winnipeg Biz. 29.9.2006. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Real Change, not Spare Change Portland Business Alliance. 30.9.2006. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
- ↑ ”Kerjääminen”, Otavan Iso Tietosanakirja 4, s. 815. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ Tommi Hannula: Authorities powerless to act against beggars with children in tow International edition - Metro. 6.8.2007. Helsinki: Helsinkgin Sanomat. Viitattu 2.5.2014.
- ↑ [yle.fi/uutiset/kerjaamista_rajoittava_lakialoite_sai_kannatusta_eduskunnassa/7155181 Kerjäämistä rajoittava lakialoite sai kannatusta eduskunnassa], Yle
- ↑ religionfacts.com/buddhism/things/begging_bowl.htm
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mäkinen, Virpi & Pessi, Anne Birgitta (toim.): Kerjääminen eilen ja tänään: Historiallisia, oikeudellisia ja sosiaalipoliittisia näkökulmia kerjäämiseen. Tampere: Vastapaino, 2009. ISBN 978-951-768-251-0.
- Oksanen, Kimmo: Kerjäläisten valtakunta: Totuus kerjäävistä romaneista... ja muita valheita: Pamfletti. Barrikadi-sarja no 10. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35778-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin romanikerjäläiset tulevat rutiköyhistä oloista. Hs.fi – Kuvakooste.
- Paul Polansky: Euroopan unionin pitäisi kieltää kerjääminen. Helsingin sanomat 19.6.2011.
