Karijärvi (Kouvola)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karijärvi
Valtiot Suomi
Maakunnat Kymenlaakso, Päijät-Häme
Kunnat Kouvola (Jaala), Heinola
Koordinaatit 61°09′10″N, 26°24′17″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Karijärven valuma-alue (14.94)
Tulojoki Rautjoki, Jokelanoja
Laskujoki Myllyjoki Lapjärveen
Taajamat Uimila, Rautkoski, Hartola
Järvinumero 14.943.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 77,3 m [1]
Pituus 10,159 km [1]
Leveys 1,193 km [1]
Rantaviiva 71,789 km [2]
Pinta-ala 20,5577 km² [2]
Tilavuus 0,19043538 km³ [2]
Keskisyvyys 9,26 m [2]
Suurin syvyys 33 m [2]
Valuma-alue 339 km² [3]
Saaria 57 [2]
Herransaari, Lammassaari Kuusinensaari, Hokasaari
Kartta
Karijärvi

Karijärvi on Kymenlaaksossa Kouvolassa ja osittain Päijät-Hämeen Heinolassa Uimilan, Rautkosken ja Hartolan kylien lähellä sijaitseva järvi.[1][2][4]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karijärvi on 10,2 kilometriä pitkä, 1,2 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 2 056 hehtaaria eli 20,6 neliökilometriä. Järvi on luoteis-kaakko- suuntainen ja siinä on kaksi laajaa järvenselkää, jotka sijaitsevat Silonsaaren eri puolilla. Luoteispuolella aukeaa Rihunselkä ja kaakkoispuolen saarien takana pienempi Pellonmaanselkä. Rihunselän länsiosassa sijaitsee lyhyt Kylänlahti Kuusinensaaren osittaisessa suojassa. Selän pohjoisrannassa työntyy kapea ja noin 800 metriä Rihunlahti kohti pohjoista. Silonsaaren vastarannalla työntyy parikilometrinen Ansalahti kohti pohjoista [5]. Lahdella on alle 100 metriä leveä suu ja muutenkin se on alle 500 metriä leveä. Hartolan länsipuolella sijaitsee vielä noin 800 metriä pitkä lahti, jonne laskee Maajärvi.[2][1]

Karijärvessä on 57 saarta, joiden pinta-ala on 103,44 hehtaaria eli noin 4,8 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Neljä saarta, Herransaari, Honkasaari, Lammassaari ja Kuusinensaari, ovat yli hehtaarin suuruisia, pienemmistä saarista 11 on yli aarin ja loput 42 on alle aarin kokoisia. Pieniä saaria ovat etelästä päin lukien Koivusaari, Kapasaaret, Saukonsaari, Riikansaari, Matkussaari, Hirvisaari, Kivisaaret ja Matinsaari. Silonsaari ja Peltosaari ovat nimestään huolimatta niemiä. Silonsaaren kannas on alle 50 metriä leveä ja niemeen kulkee kannasta myöten tie. Herransaareen on rakennettu pengertie lyhyellä sillalla.[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 190,44 miljoonaa kuutiometriä eli 0,19044 kuutiokilometriä ja sen keskisyvyydeksi on määritetty 9,3 metriä. Koillisrannat ovat jyrkkärinteisiä ja lounaisrannat loivempia. Järven lounaisrannoilla ovat rannat usein kivikkoisia. Järven pohjan syvyyskäyrät ovat vaihtelevia. Kaakkoisosassa on laaja yli 20 metrin syvännealue, jossa syvimmät kohdat ulottuvat yleensä 25 metrin ja pariin otteeseen 30 metrin syvyyteen. Ansalahdessa on 22 metrin ja 27 metrin syvänteet. Rihunselällä on pohjoisosissa syvempää kuin sen eteläosissa. Siellä painuu syvänteet 29 metrin ja kahdesti 33 metrin syvyyteen. Näistä syvänteistä on mitattu järven syvin kohta 33 metriä [6]. Järven luoteispäässä on kuitenkin vielä 29 metriä syvää.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 71,8 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituuden osuus siitä on 18,2 kilometriä. Järven länsi- ja pohjoisrannoilla on ohuita kallionpäällisiä moreenikerroksia, mutta eteläpuolella moreenikerrokset ovat yhtenäisemmät [7]. Koillisrannat ovat jyrkkäpiirteisiä ja siellä on runsaasti kalliopaljastumia. Korkein järvelle näkyvä mäki on Haukilahdenvuori, joka kohoaa yli 150 metrin korkeuteen eli noin 65 metriä vedenpinnan yläpuolella. Viereinen Matkusvuori on 10 metriä matalampi.[2][1][8][9]

Järven asutus on keskittynyt kuudelle seudulle: Uimilaan, Rihuun, Ansalahteen, Maajärvelle, Hartolaan ja Kaajärven eteläpuolelle, Aurantolaan ja Rautkoskelle. Rantaan ulottuvaa peltomaisemaa esiintyy yleensä vain näillä seuduilla. Pohjoisrantoja seuraava tie kulkee rantaviivan lähellä, mutta poikkeaa kauemmaksi Maajärven taakse. Hartolan kautta kulkeva yhdystieltä 4164 haarautuu itäitärantoihin menevät tiet. Jaalasta luoteeseen kulkee kantatie 46, johon yhtyy kaakosta Siikavasta alkava kylätie. Kantatie kohtaa Karijärven vasta Uimilassa, josta haarautuu kylätie Rihuun. Kouvolan ja Heinolan kuntaraja kulkee luoteisen rannikon suuntaisesti niin, että maa-alueet jäävät Heinolan puolelle.[2][1][8]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karijärven valuma-alueella on metsämaata 73 prosenttia. Järven ekologinen tila on erinomainen ja sen kemiallinen tila on hyvää huonompi, vaikka kalojen elohopeapitoisuudet ovat toisinaan keskimääräistä korkeampia. Järvi on ravinnetasoltaan karu ja sen vesi on kirkasta, mutta se on humuksen värjäämää. Veden forforipitoisuus vaihtelee mittauspisteen syvänteessä 3–9 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja typpipitoisuus 300–400 μg/l. Järvessä ei näy merkkejä rehevöitymisestä. Humuspitoisuuksia ja rautapitoisuuksia voi tarkastella yhdessä käyttämällä vedenväriä. Päällysvedessä ja alusvedessä on väriluku vaihdellut 10–30 milligrammaa litrassa vettä (Pt mg/l). Vähähumuksellisten järvien väriluku on yleensä alle 30 Pt mg/l. Veteen liuennut orgaaninen aines kuluttaa vedessä olevaa happea, jota eliöt tarvitsevat hengittämiseen. Orgaanisen aineksen määrää vedessä voi arvioida sen hapenkulutuksella (COD Mn). Se on Karijärven päällysvedessä 2,5–7,0 milligrammaa litrassa vettä ja alusvedessä 2,5–8,0 mg/l. Nämä arvot ovat Karijärvessä kohoamassa. Veneilijän yleisvaikutelmaan vaikuttaa veden kirkkaus ja veden näkösyvyys. Veden näkösyvyys on viime vuosina heikentynyt vaihdellen 3,0–8,5 metriin, mutta tavallisesti se on neljä metriä.[10]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime jääkauden loppuvaiheessa Fennoskandian mannerjäätikkö ohentui sulaessaan ja myös sen koko pieneni tuhansien vuosien aikana merkittävästi. Jäätikön sulava reuna saavutti Karijärven seudut, mutta jäätikön alta paljastuneet maa-alueet peittyivät aluksi Itämeren vedenpinnan alle. Vedenpinta oli alussa yli 30 metriä järven nykypintaa korkeammalla. Jäätikön painon keventyessä alkoi Fennoskandiassa maankohoaminen ja myös Karijärven ympäristö alkoi kohota Itämerestä. Korkeimmat kohdat muodostivat aluksi saaria, jotka laajenivat kohoamisen edistyessä. Lopulta muodostui Karijärven ympäristöön laaja järvi, joka kuroutui erilleen Itämeren Ancylusvaiheesta noin 10 300 vuotta sitten. Karijärven pohjan sedimenttejä tutkittiin 2000-luvun alussa ja huomattiin, että järven sedimenttien kerrostumisnopeudessa tapahtui noin 7 000 vuotta sitten hidastumista. Syyksi arveltiin läpivirtauksen vähenemistä, mutta sen aiheuttajaa ei tunneta.[7]

Esihistoriaa ja historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven koillisosan rantakalliosta on löydetty Uutelanvuoren kalliomaalaukset ja järven toisesta päästä Patakallion kalliomaalaus.[11][12]

Vuosina 1855–1856 julkaistuissa Kalmbergin kartastossa kartastossa kirjoittaan järven nimi ”Kaarjärvi”. Kyseisessä kartassa on muitakin nimityseroja. Siinä on Silosaaren nimenä Rautasillansaari ja Kuusinensaaren nimenä Kasisaari. Järven vedenpinta on tuolloin ollut hieman nykyistä korkeammalla, sillä esimerkiksi Kaajärvi on yhteydessä nykyistä leveämmällä salmella Karijärveen. Myös Herransaaren länsipuolella on ollut saari, joka on nykyään maatunut mantereeseen Pajarinniemeksi. Ansalahdella on Peltosaari, joka on nykyään maatunut rantaan kiinni. Mikään vahva todiste järvenlaskun puolesta ei kartta ole, vaan sille tarvitaan täällä muitakin todisteita. Kartassa on merkitty silloiset maakuntarajat, jotka jakavat järven eri maakuntiin.[13]

Vuonna 1920 julkaistussa Heinolan seudun taloudellisessa kartassa on kartan nimistö lähes nykyisellään. Poikkeuksen tekee Kuusinensaari, joka on kartassa Kuusisaari [14]. Vuoden 1940 ja 1942 taloudellisissa kartoissa on peltoalat suurimmillaan. Uimilassa, Rihussa, Ansalahdella, Maajärvellä, Kaajärvellä, Hartolassa, kaakkoisrannassa, Aurantolassa ja Rautkoskella on näissä kartoissa runsaasti maatiloja ja peltomaita.[15][16]

Jo vuoden 1965 peruskartassa on Rihun pelloista suurin osa metsitetty. Sittemmin on sinne perustettu veneveistämö. Uimilan peltoala on silmämääräisesti puolittunut niin, että keskustan ympärillä on edelleen yhtenäinen peltoala eikä niitä näe enää järveltä. Silonsaaren pellot ovat nykyisin pääosin metsää. Pellot vähenivät sieltä nopeasti vuosien 1985 ja 1994 jälkeen. Uimilan tavoin on Ansalahden peltoalasta yli puolet jäljellä.[17][5][18] Karijärven itäosien ja kaakkoisosien rannoilla on suuri osa peltomaasta edelleen viljelyssä.[19][20][21][22][23][24][25]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) Karijärven valuma-alueella (14.94), jonka Karijärven alueeseen (14.943) järvi kuuluu. Karijärven valuma-alueen pinta-ala on 339 neliökilometriä [3], josta Karijärveen liittyvän valuma-alueen pinta-ala on 192 neliökilometriä [4].[1][4]

Karijärven lähialueella sijaitsee 89 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on yli hehtaarin kokoisia. Niistä Karijärven alueella (14.943) sijaitsee 16. Erikoinen sijainti on Silonsaaressa sijaitsevalla Saarenlammella (3,5 hehtaaria eli ha). Uimilan kylän ympärillä on kuusi järveä, joiden laskuoja laskee Kylänlahteen. Niitä ovat alimpana oleva Oravajärvi (2 ha), jonka yläjuoksulla sijaitsevat Myllyjärvi (4 ha), Pikjärvi (5 ha), Pahanropakon Saukkolammi (2 ha) ja Tervasmäen Saukkolammi (1 ha). Rihun lähellä on useita pikkulampia, joka laskevat kahta ojaa myöten pohjoisrantaan. Suurimmat niistä ovat Tuomalampi (2 ha) ja esimerkiksi Kahdeksannumeronlampi. Toista ojaa käyttävät Kytölampi (1 ha) ja Karhulampi. Ansalahteen laskee pieni oja, joka on Linnajärven (35 ha) aluetta. Samaan valuma-alueeseen kuuluvat myös Sirkkalampi, Pahalampi ja Mäyrälampi (7 ha). Annalampi (2 ha) laskee omaa ojaa myöten Ansalahteen. Lähialueella Karijärven eteläpuolella on vielä kolme järveä. Ne ovat Järvistenlammi (2 ha), Aninginlampi (27 ha) ja Likastenlampi (1 ha).

Karijärven valuma-alueella on lisäksi kolme laajempaa valuma-aluetta, jossa on lisää järviä. Rihunlahteen laskee Rihunlammen valuma-alueen (14.946) vedet. Sen alue on suurempi kuin Karijärven oma lähialue ja siellä on 34 järveä lisää. Karijärven rannikon läheisyydessä ovat esimerkiksi Rihun Ylälampi (5 ha), Ahvenlampi (3 ha), Konttilampi (3 ha), Mustjärvi (14 ha) ja Särkilampi (3 ha). Näiden takana luoteispuolella löytyy vielä Iso Samjärvi (28 ha), Vähä Samjärvi (11 ha), Iso-Kaupunki (27 ha), Vähä-Rihu (16 ha), Iso-Rihu (69 ha) ja Kailajärvi (24 ha). Valuma-alueen suurin järvi on pohjoisessa sijaitseva Salajärvi (404 ha). Se laskee Kivijärven (58 ha) kautta Iso-Rihuun. Salajärven takana on vielä Särkijärvi (80 ha).

Rautjoen valuma-alueen (14.945) keskusjärvi on Rautjärvi (781 ha), johon laskee kaakosta Raajärvi (110 ha) ja Myntjärvi (52 ha). Näiden itäpuolelta löytyvät Iso Koiralampi (5 ha), Vääräjärvi (12 ha) ja Lanski (1 ha). Rautjärven lounaispuolelta löytyy viisi järveä eli Kullilampi (3 ha), Sorvalampi (1 ha), Vähä Pöytjärvi (9 ha), Makkaralampi (3 ha) ja Iso Pöytjärvi (39 ha), sekä luoteispuolelta löytyy Keskimmäinen Pahalampi (2 ha) ja Iso Pahalampi (5 ha).

Vääräjärven–Kelesjärven valuma-alueen (14.947) laskujoki laskee Ansalahteen pohjoisesta. Sen pääuomassa sijaitsevat alhaalta lukien Ala-Palojärvi (15 ha), Ylä-Palojärvi (12 ha) ja Heisanjärvi (19 ha). Alajuoksulla pääuomaan yhtyy lännestä päin Vääräjärvi (53 ha) ja Ala-Palojärveen laskevat Palolampi (2 ha), Kirveslampi (2 ha) ja Soppilampi (2 ha). Ylä-Palojärveen laskee vielä Pitkälampi (1 ha). Tuulenpesänlampi (5 ha) kerää yläpuoliset vedet ja laskee ne pääuomaan. Tämän laskuojan yläjuoksulla sijaitsee vielä esimerkiksi Tuomilampi (11 ha), Saarijärvi (17 ha), Salmijärvi (7 ha) ja Huttulampi. Heisanjärvi sijaitsee harjujaksolla, jonka kaakkoispuolella on lisää harjujärviä. Niitä ovat esimerkiksi Vähä Mustalampi (2 ha), Iso Mustalampi (8 ha) ja Iso Sorvanlampi (7 ha). Heisanjärven kanssa samassa yhteydestä löytyy Vähä Luotojärvi (1,5 ha), Iso Luotojärvi (14 ha), Kelesjärvi (43 ha) ja Ylä-Viitanen (2 ha).

Maajärven valuma-alueen (14.948) alajuoksulla sijaitsee Maajärvi (103 ha). Sen länsirantaan laskee Lahnajärvi (34 ha), johon laskee vuorostaan Markkinajärvi (10 ha). Näiden takana ovat vielä Ahdinpuunlampi (5 ha) ja Pohjaslampi (2 ha).

Karijärven laskujoki on Myllyjoki, joka virtaa Kaajärven, Lapjärven ja Ruuhasjärven kautta Huhdasjärveen, ja edelleen Vesalanjokea myöten suureen Niskajärven Raikoonlahteen. Karijärven vedenpinnan korkeus on 77,3 metriä mpy, joten pudotusta tulee Niskajärveen mennessä yli neljä metriä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Karijärvi, Kouvola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.8.2022.
  2. a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2022.
  3. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  4. a b c Karijärvi (14.943.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2022.
  5. a b Peruskartta 1:20 000. 3114 02 Uimila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.7.2022)
  6. Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.8.2022.
  7. a b Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, GTK, 2004, sivut 132–133, Viitattu 2.9.2022
  8. a b Karijärvi, Kouvola (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.8.2022.
  9. Karijärvi, Kouvola (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.8.2022.
  10. Fagerlun, Miina: Rautjärvi, Karijärvi ja Niskajärvi (PDF) (Metsätalouden vesiensuojelun teemailta) 25.10.2019. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Arkistoitu 2.9.2022. Viitattu 2.9.2022.
  11. Jaalan Uutelanvuori. Ismo Luukkonen. Viitattu 8.3.2014
  12. Jaalan Patakallio. Ismo Luukkonen. Viitattu 8.3.2014
  13. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050742.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.7.2022) suomi
  14. Heinolan seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1920. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 2.9.2022.
  15. Mäntyharjun seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1940. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 2.9.2022.
  16. Heinolan seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1942. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 2.9.2022.
  17. Peruskartta 1:20 000. 3114 02 Uimila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.7.2022)
  18. Peruskartta 1:20 000. 3114 02 Uimila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1994. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.7.2022)
  19. Peruskartta 1:20 000. 3114 05 Huhdasjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.9.2022)
  20. Peruskartta 1:20 000. 3114 05 Huhdasjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.9.2022)
  21. Peruskartta 1:20 000. 3114 05 Huhdasjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1994. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.9.2022)
  22. Peruskartta 1:20 000. 3114 04 Jaala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.9.2022)
  23. Peruskartta 1:20 000. 3114 04 Jaala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1981. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.9.2022)
  24. Peruskartta 1:20 000. 3114 04 Jaala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1983. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.9.2022)
  25. Peruskartta 1:20 000. 3114 04 Jaala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1994. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.9.2022)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).