Kalkkinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Baari-pizzeria Mani-baari Kalkkisissa.

Kalkkinen (ruots. Kalkis) on Asikkalan kylä, joka valittiin 1997 ensimmäisenä Päijät-Hämeen vuoden kyläksi. Toisen kerran Kalkkinen valittiin Päijät-Hämeen vuoden kyläksi 2012.[1]

Kalkkisten seutuun lukeutuu useita muitakin Pohjois-Asikkalan kyliä: Kuoppainkulma, Riihilahti, Suiva, Särkijärvi ja Vähä-Pulkkila sekä Asikkalan kirkonkylän Vedentausta. Kalkkisten seudulla asuu vakituisesti hieman yli 500 henkeä, mutta kesäkaudella asukkaiden määrä lisääntyy tuntuvasti, sillä Päijänteen ja Kymen rannat ovat suosittua kesämökkialuetta. Kalkkisten kylän postinumeroalueella sijaitsi vuonna 2022 lähes 800 kesämökkiä.[2]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkkisten asukaslukuselvennä
Vuosi Asukasluku
2001 659
2002 645
2003 621
2004 627
2005 608
2006 599
2007 600[3]

Alkutuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkkisten seutu on maatalousvaltaista aluetta.

Jatkojalostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylä tunnettiin pitkään uistinteollisuudestaan, kun Rapala ja Finlandia Uistin perustivat tuotantolaitoksensa kylän ympäristöön. 1970-luvun alussa Rapala-yhtiöiden toiminta on siirtynyt kuntakeskukseen Vääksyyn, mutta Finlandia Uistimen tuotantolaitos on edelleen Kalkkisten seudulla Riihilahden kylässä. Toinen suuri työnantaja seudulla on hitsauslaitteita valmistavan Kemppi Oy:n tehdas.

Yksityiset ja julkiset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkkisten koulu.

Kalkkisista on Asikkalan keskustaajamaan Vääksyyn 28 kilometrin matka. Tämän vuoksi kylässä on säilynyt vielä monia peruspalveluita, kuten 2-opettajainen Kalkkisten alakoulu (27 oppilasta, luokat 1.–6.), esikoulu, lasten ryhmäpäiväkoti, 4H-kerho[4], vuonna 1961 aloittanut kyläkauppa K-Market Lampinen (asiamiespostilla ja veikkauksella), polttoaineautomaatti, baari-pizzeria Mani-baari[5], 1961 kirkoksi vihitty rukoushuone, Kalkkisten kirkko[6], hautausmaa ja kappeli sekä Kalkkisten Osuuspankki, joka yhdistyi vuonna 2019 Järvi-Hämeen osuuspankkiin.[7]

Viime vuosina maatalousvaltainen kylä on suuntautunut voimakkaasti maaseutumatkailuun. Suurimpia toimijoita alalla ovat viini- ja puutarhatila Pihamaa, Marttilan tila, sekä Kalkkisten Lomameijeri. Osa seudun maatiloista on kehittänyt perinteisen maa- ja metsätalouden rinnalle muita elinkeinoja. Seudulla on panostettu erityisesti marjanviljelyyn ja jalostukseen ja maatilamatkailun kehittämiseen. Marttilan tilasta on tullut tunnettu ryhmämatkojen kohde ja kokous- ja juhlapaikka. Mansikka-Pihamaan rinnalla on vuonna 2000 aloittanut toimintansa Viini-Pihamaa Oy, joka valmistaa tilaviinejä omasta marjatuotannosta.[8] Yritys on vuonna 2007 laajentanut toimintaansa myös Heinolaan, valtatien varren Heila-maatilatorille. Kalastus- ja luontomatkailun alalla suurimpiin toimijoihin kuuluu Etelä-Päijänteen Kalastuspalvelut. Yritys järjestää mm. kalaretkiä ja luontoon liittyviä tapahtumia Asikkalan ja Heinolan seudulla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkkisten silta valmistui vuonna 2000.

Seudulla on ollut asutusta jo kampakeraamisella kaudella ainakin jo 3000-luvulla eaa. Asutusjälkiä on löytynyt Kalkkisten kosken alapuolelta Kotasaaresta ja rautakautinen hautakumpu Riihilahden pohjukasta. Maisema on jääkauden vahvasti muokkaama. Ikivanhoja merkkejä heti jääkauden väistymisen jälkeen tulleesta asutuksesta on löydetty paitsi Kalkkisten kosken alueelta, myös kylän keskustasta sillalle johtavan tien alueelta ja Riihilahdesta.

Kalkkisissa oli 1500-luvulla vain pari veroa maksavaa taloa, ja maisema oli hyvin metsäinen. 1700-luvulla ja erityisesti 1800-luvulla kaskettava ala oli laajentunut ja kaskikierto lyhentynyt 15–20 vuoteen, ja tervanpolttokin oli voimissaan. Kalkkisissa ei ollut silloin kunnon metsiä lainkaan. Metsän hävityksen takia kaskeaminen kiellettiin lailla 1890-luvulla.

1887 perustettiin koulupiiri Kalkkisiin, ja se on yhä sama kuin perustamisvuonna. 1910 vihittiin Kalkkisten kirkko, jonka rakennutti rukoushuoneyhdistys talkootyönä. Vuonna 1951 kirkko siirtyi seurakunnan hoitoon ja omistukseen. Siunauskappeli Kalkkisten hautausmaalle rakennettiin 1964. Nuorisoseurantalo Pörskälä vihittiin 1919. Se paloi 1963, ja rakennettiin 1970 uudelleen talkoilla palaneen talon paikalle. Talo on erilaisten harrastusryhmien ja koululaisten ahkerassa käytössä. 1920 perustettiin Kalkkisten Osuuskassa, joka edelleen toimii Kalkkisten Osuuspankkina.

1900-luvun alussa Kalkkisten seutu eli voimakasta kasvun aikaa. Maa- ja metsätalouden kehittämisen lisäksi Iisakkilan kartanon silloinen omistaja perusti höyrymyllyn, höyrymeijerin ja kauppaliikkeen. 1920-luvulla käynnistettiin osuusmeijeri. Meijeritoiminta jatkui vuoteen 1971. Nykyisin meijerin alue toimii lomailupaikkana ja tunnetaan nimellä Kalkkisten lomameijeri[9]. Kalkkisten seudulla on vielä muutama vuosikymmen sitten toiminut kuusi kauppaa ja kaksi myymäläautoa. Maatilatalouden yrityksiä on 38. Vuonna 2001 niitä oli 43 ja vuonna 1998 vielä 48.

2000-luvun alussa Ojalan tilalla valmistettiin mm. kotijuustoja ja Salokorven tilalla pullotettiin lähdevettä nimellä "Korven kristalli".

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkkisten kanavan sulku.

Kalkkislaiset itse korostavat kylänsä luonnonkauneutta ja luonnonnähtävyyksiä. Niistä merkittävämpiä on Kalkkistenkoski, joka on suosittu perhokalastuskohde. Koskelle ei kuitenkaan voi mennä ilman lupaa, koska se on Natura 2000 -luonnonsuojelualue (tunnukseltaan FI0301011).[10]

Kalkkisten kalastuskunta (osakaskunta) on yhdessä lähialueen kalastuskuntien kanssa huolehtinut aktiivisesti kalakannan kasvattamisesta Kymen–Ruotsalaisen vesialueella, jonne on istutettu runsaasti kuhan ja hauen poikasia. Kalkkisten Urheilukalastajat järjestää vuosittain pilkkikisoja. Kosken tuntumassa on myös pituudestaan tunnettu Kalkkisten kanava. Se avattiin 1878 tukinuittoa varten ja Päijänteen tulvahuippujen tasaamiseksi.

Yksi viime aikojenmilloin? kiinnostavimpia nähtävyyksiä Kalkkisissa on ollut yksityisen perheen oma pieni metsäkirkko. Rauhan Temppeli -nimisen kirkon on rakentanut Jouko Halmekoski synnyinkotinsa pihapiiriin. Omatoimisille vaeltajille Kalkkisten seudulla on oikeita metsämaita, ja veneilijöille aukeavat vedet Kymenvirran kautta Ruotsalaiselle ja Kalkkisten kanavan kautta Päijänteelle. Maatilamatkailukohteiden lisäksi Kalkkisten vierasvenesatama houkuttelee joka kesä yhä enemmän veneilijöitä ja matkailijoita. Sataman miljööseen kuuluu Iisakkilan kartanokokonaisuus sekä vuonna 2000 liikenteelle avattu Kymen ylittävä maantiesilta. Ennen siltaa hoiti liikenneyhteyttä Kymen taakse lossi.

Lähellä Kalkkisten alakoulua on Rinteen näyttelijäveljesten muistomerkki. Kalkkisissa viettivät nimittäin lapsuusvuotensa Jalmari, Einar ja Joel Rinne. Tunnetuista kalkkislaisista mainitaan usein vasemmistoaktivisti Eetu Salin, lähellä Kalkkista kesiään viettänyt Toivo Kärki sekä radiotoimittaja Esko Riihelä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asplund, Mari ym. (toim.): Kalkkisten seudun kylien kirja. Kalkkisten seudun kyläyhdistys, 2002. ISBN 952-91-4526-8.