Juutalaiskysymys
Juutalaiskysymys on ainakin 1700-luvulta asti eurooppalaisessa debatissa esiintynyt keskustelunaihe juutalaisten asemasta.
Britanniassa sanaa ”juutalaiskysymys” käytettiin ensimmäisen kerran 1750-luvulla keskustelussa vuoden 1753 juutalaislaistaselvennä, joka koski kansalaisuuden myöntämistä juutalaisille. 1800-luvulla termi nousi juutalaisten asemaa koskevassa keskustelussa keskeiseksi etenkin saksankielisissä maissa. Se laajeni käsittämään käytännössä kaikki juutalaisten läsnäoloon modernissa yhteiskunnassa liittyvät asiat. Siinä missä juutalaiskysymys oli aiemmin koettu teologiseksi kysymykseksi, sitä alettiin nyt pitää maallisena kysymyksenä, johon tarvittaisiin maallinen ratkaisu. Konservatiivisen kristillisen näkemyksen - joka vastusti avoimesti kaikkia muutoksia juutalaisten perinteiseen oikeudelliseen ja sosiaaliseen asemaan - rinnalle julkiseen keskusteluun nousi nyt ajatus, että juutalaiskysymykseen tuli löytää ratkaisu assimilaation ja emansipaation kautta.[1]
1800-luvun lopulta lähtien juutalaiset alkoivat myös itse käyttää termiä ja tarkoittivat sillä keskustelua juutalaisten identiteetistä, paikasta ja roolista modernissa maailmassa.[1]
Volkmar Eichstaedtin laatima, Saksassa vuonna 1938 ilmestynyt bibliografia juutalaiskysymyksestä on alan perusteos. Se ilmestyi englanniksi vuonna 1969. Bibiliografia käsittää vuodet 1750–1848 ja keskittyy juutalaisten vapautusliikkeseen ja sen vastustajiin.[1]
Wannseen konferenssin tavoite oli löytää ”lopullinen ratkaisu juutalaiskysymykseen”. Nykyään juutalaiskysymys on yksi valkoisen nationalismin ja alt-right -liikkeen teemoista.[2]
Juutalaisten emansipaatiot maittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joissakin maissa emansipaatio laillistettiin asetuksella. Toisissa taas rajoitettuja oikeuksia myönnettiin aluksiselvennä[3]
| Vuosi | Valtio |
|---|---|
| 1264 | Puola |
| 1790 | Yhdysvallat |
| 1791 | Ranskan kuningaskunta[4] |
| 1796 | Batavian tasavalta |
| 1808 | Hessenin suurherttuakunta |
| 1808 | Westfalenin kuningaskunta[5] |
| 1811 | Frankfurtin suurherttuakunta |
| 1812 | Mecklenburg-Schwerin herttuakunta[6] |
| 1812 | Preussin kuningaskunta[7] |
| 1828 | Württembergin kuningaskunta |
| 1830 | Belgia |
| 1830 | Kreikan kuningaskunta |
| 1831 | Jamaika |
| 1832 | Kanada (Ala-Kanada (Quebec) |
| 1833 | Hessenin suurherttuakunta |
| 1834 | Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta |
| 1839 | Ottomaanien valtakunta (Sulttaanin määräyksestä yhtäläiset oikeudet myönnettiin ei-muslimeille, myös juutalaisille, vuonna 1839 osana Tanzimat-uudistuksia.) |
| 1842 | Hannoverin kuningaskunta |
| 1848 | Nassaun herttuakunta |
| 1849 | Hampuri (Perusvapaudet, jotka Frankfurtin kansalliskokous oli päättänyt, hyväksyttiin Hampurissa lailla 21. helmikuuta 1849) |
| 1849 | Tanska (perustuslain mukaan) |
| 1849 | vallankumouksellinen Unkari |
| 1856 | Sveitsi |
| 1858 | Yhdistynyt kuningaskunta |
| 1861 | Italian kuningaskunta |
| 1862 | Badenin suurherttuakunta |
| 1863 | Holsteinin herttuakunta |
| 1864 | Frankfurtin vapaakaupunki |
| 1867 | Itävalta-Unkari |
| 1869 | Pohjois-Saksan liitto |
| 1870 | Ruotsi-Norja (Norjassa vuonna 1851) |
| 1871 | Saksan keisarikunta |
| 1877 | New Hampshire (viimeinen Yhdysvaltain osavaltio, jossa katolisten, juutalaisten ja muiden ei-protestanttien täydellinen emansipaatio tehtiin mahdolliseksi) |
| 1878 | Bulgaria |
| 1878 | Serbia |
| 1890 | Brasilia (vuonna 1810 juutalaisilla oli jo osittainen uskonnonvapaus, joka oli täysin taattu vuonna 1890 tasavallan julistuksen jälkeen) |
| 1910 | Espanja |
| 1911 | Portugali |
| 1917 | Venäjän tasavalta |
| 1918 | Suomi |
| 1923 | Romanian kuningaskunta |
| 1945-1949 | Länsi-Saksa (juutalaisten kansalaisoikeudet palautettiin toisen maailmansodan jälkeen) |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kulka, Otto D.: Introduction. Rena R. Auerbach, ed.: "The 'Jewish Question' in German Speaking Countries, 1848-1914, A Bibliography," (1994) Internet Archive. 2005. Jerusalemin heprealainen yliopisto. Arkistoitu 25.11.2005. Viitattu 16.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Kestenbaum, Sam: Among White Nationalists, Catchy New Shorthand for the ‘Jewish Question’ 21.12.2016. New York: The Forward. Viitattu 16.1.2018. (englanniksi)
- ↑ THE DEVELOPMENT OF MODERN ANTI-SEMITISM: images pg.21 Friends-partners.org. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 17.2.2015.
- ↑ Jean Jaurès: Law Relating to the Jews 1791 Marxists.org. Viitattu 17.2.2015.
- ↑ However, reversed by the Westphalian successor states in 1815. Cf. for introduction and reversion Heinrich Graetz, Geschichte der Juden von den ältesten Zeiten bis auf die Gegenwart: 11 vols., Leipzig: Leiner, 1900, vol. 11: 'Geschichte der Juden vom Beginn der Mendelssohnschen Zeit (1750) bis in die neueste Zeit (1848)', p. 287. Reprint of the edition of last hand: Berlin: arani, 1998, ISBN 3-7605-8673-2.
- ↑ On February 22, cf. Heinrich Graetz, Geschichte der Juden von den ältesten Zeiten bis auf die Gegenwart: 11 vols., Leipzig: Leiner, 1900, vol. 11: 'Geschichte der Juden vom Beginn der Mendelssohnschen Zeit (1750) bis in die neueste Zeit (1848)', p. 297. Reprint of the edition of last hand: Berlin: arani, 1998, ISBN 3-7605-8673-2.
- ↑ On March 11, cf. Heinrich Graetz, Geschichte der Juden von den ältesten Zeiten bis auf die Gegenwart: 11 vols., Leipzig: Leiner, 1900, vol. 11: 'Geschichte der Juden vom Beginn der Mendelssohnschen Zeit (1750) bis in die neueste Zeit (1848)', pp. 297seq. Reprint of the edition of last hand: Berlin: arani, 1998, ISBN 3-7605-8673-2.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bauer, Bruno: Die Judenfrage. Braunschweig, 1843.
- Marx, Karl: Zur Judenfrage. Lehdessä Deutsch–Französische Jahrbücher, 1844.
- Roudinesco, Élisabeth: Returning to the Jewish Question. Lontoo: Polity Press, 2013. ISBN 978-0-745-65220-7 (englanniksi)
- Wolf, Lucien: Notes on the Diplomatic History of the Jewish Question. Lontoo: Jewish Historical Society of England, 1919. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)