Hot Shots 2 – kaikkien jatko-osien äiti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hot Shots 2 – kaikkien jatko-osien äiti
Hot Shots! Part Deux
Ohjaaja Jim Abrahams
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Säveltäjä Basil Poledouris
Kuvaaja John R. Leonetti
Leikkaaja Malcolm Campbell
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Levittäjä InterCom
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 86 min
Alkuperäiskieli englanti
Edeltäjä Hot Shots! – kaikkien elokuvien äiti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Hot Shots 2 – kaikkien jatko-osien äiti (Hot Shots! Part Deux) on jatko-osa vuonna 1991 ilmestyneelle komediaelokuvalle Hot Shots! – kaikkien elokuvien äiti. Elokuvan ohjasi Jim Abrahams ja sen pääosissa olivat Charlie Sheen, Lloyd Bridges ja Valeria Golino. Cameorooleissa nähdään muun muassa Bob Vila, Gregory Sierra ja Martin Sheen.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Charlie Sheen  Topper Harley  
 Lloyd Bridges  Presidentti Thomas "Tug" Benson  
 Valeria Golino  Ramada Rodham Hayman  
 Richard Crenna  Walters  
 Brenda Bakke  Michelle Rodham Huddleston  
 Miguel Ferrer  Arvid Harbinger  
 Rowan Atkinson  Dexter Hayman  
 Jerry Haleva  Saddam Hussein  
 David Wohl  Gerou  
 Mitchell Ryan  Senaattori Gray Edwards  
 Michael Colyar  Williams  
 Ryan Stiles  Rabinowitz  
 Martin Sheen  Benjamin L. Willard  

Luettelo parodian kohteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

lähde?

Mukaan lukien myös mainokset ja piirretyt, joiden kohtaukset ovat pilailun kohteena, sekä erilaiset kulttuurien ja uskontojen tavat, kuten munkkien selibaatti.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva parodioi myös Yhdysvaltain historiaa, kun kansainväliseen tapaamiseen liittyvällä illallisella entinen presidentti George H. W. Bush oksentaa Japanin pääministerin päälle. Pilailun kohteeksi joutui myös presidentti Jimmy Carterin määräämä Iranin panttivankikriisin pelastusoperaatio, jossa vankeja pelastamaan lähetetyt sotilaat joutuivat itse panttivangeiksi ja heidän pelastamisekseen oli suunniteltava uusi pelastusoperaatio.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano ihastelee, miten kymmeniä elokuvia, etenkin Ramboa parodioiva elokuva ”rätisee lähes trailerivauhdilla”, mutta sanoo vauhdin uupuvan ennen maaliviivaa. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.