Hakoisten kartano

Hakoisten kartano elokuussa 2005, friisissä vapaaherrallisen Boije af Gennäs -suvun vaakuna

Kartano kuvattuna Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Hakoisten kartano (ruots. Haga gård) sijaitsee Janakkalan kunnassa, Kanta-Hämeen maakunnassa, Hakoisten linnavuoren välittömässä yhteydessä. Kartano on yksi Suomen historian tunnetuimmista ja vanhimmista edelleen käytössä olevista aateliston rälssimaista.

Tausta

Hakoisten kartano on todennäköisesti syntynyt linnavuoren ja sen varustamisen seurauksena ja kenties jo esihistoriallisella ajalla, kuitenkin viimeistään rautakaudella. Nykyisen Hämeen linnan rakentamisen jälkeen kartano toimi sen voutien asuinkartanona ja siten sen asema osana Hämeen hallintoa korostuu. Myös kartanon rakennusten fyysinen sijoittuminen linnavuoren ja Kernaalanjärven välisellä sivustalla olevalle muuta ympäristöä korkeammalle tasanteelle, tavallaan linnan esipihan uloimman osan paikalle, korostaa kartanon ja linnanvuoren fyysistä ja historiallista yhteyttä.

Historia

Hakoisten kartanon alueen asutuksen historia menee kauas menneisyyteen. Todelliset tiedot, joskin nekin hyvin puutteelliset ja hajanaiset, alkavat meillä vasta kun Hämeen aluetta liitetään osaksi Ruotsin uutta valtakuntaa. Tuosta ajasta voidaan yleistäen todeta, että Hakoinen on ollut entinen rälssisäteri ja keskiaikainen asumakartano, ja sen oletetaan olleen myös kruununkartano. Kartano mainitaan muun muassa eräässä kuningas Eerik XIII Pommerilaisen kirjeessä vuodelta 1411.

Hakoisten kylän talot läänitettiin 1565 lähtien määräajaksi tai elinajaksi, mutta läänitysten saajat eivät juuri Hakoisissa asuneet. Kartanolla ei siten ollut edes tarvetta omille viljelyksille, vaan läänitettyjen talojen lampuotien verot riittivät tuloiksi. Vuoden 1673 talonvaihtoasiakirjoista nähdään näiden lampuotitalojen (Kokkila, Köykkälä, Väkkärlä, Veräjänsuu, Hamppula, Tarpinen ja Hakavalkama) kartanolle vuosittain maksamien verojen määrä. Esimerkiksi Kokkilan vuotuinen vero oli viisi tynnyriä karkeata viljaa, kaksi tynnyriä kauraa ja yksi tynnyri ohraa. Tuomolan vero puolestaan oli kaksi tynnyriä karkeata viljaa, yksi tynnyri kauraa ja yksi tynnyri ohraa, mikä vaikuttaa melko kohtuulliselta verolta^lähde?.

Suurin muutos kartanon rakenteessa tapahtui 1850–1860-luvuilla kun kartanon yksinäiset rälssitilat, jotka oli perustettu jo 1565-luvulla kartanon alaisiksi rälssitorpiksi, sitä ennen ne olivat olleet itsenäisiä talonpoikaistiloja, ja sittemmin muutettu manttaaliin pannuiksi lampuotitiloiksi, liitettiin kartanoon ja otettiin suoraan kartanon viljelykseen. Aiemmin tilojen haltijat olivat maksaneet veronsa kartanolle, ja kartanolla itsellään ei siten ollut omaa maanviljelyä.

Vuonna 1700 kartanolla ei ollut lainkaan varsinaisia torppia, mutta vuonna 1800 niitä oli 14 ja 1900 vastaavasti 11 kappaletta. Vuoden maanvuokralain nojalla tai myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten kartanosta on erotettu 12 torppaa, yksi muu lohkotila ja kymmenen mäkitupaa. Lisäksi sotien jälkeen siirtolaisten asutustoiminnan vuoksi kartanon maista luovutettiin maata ja metsää. Näin kartanosta on erotettu yhteensä noin 300 hehtaaria maata.

Karjakkokoulu

Janakkala oli 1800-luvun puolivälissä eräänlainen maatalouden uudistusten edelläkävijä koko Suomessa. Ansio tästä lankeaa Hakoisten isännälle, vapaaherra Hans Gustaf Boije af Gennäsille, joka isännäksi tultuaan alkoi toteuttaa suuria uudistuksia jo ennenkin hyvin hoidetulla tilallaan. Hänen kanssaan uudistuksen toteuttajana, maanviljelysseurojen ahkeran jäsenenä ja viljelyskilpailujen järjestäjänä toimi talollinen Kustaa Paturi Janakkalan Turengista. Yhdessä he toimivat jo 1861 aloittaneen kunnallisen kansakoulun primus motoreina.

Vapaaherra Boijen suuria saavutuksia oli yksityisen meijerikoulun perustaminen Hakoisten kartanoon. Koulu aloitti toimintansa 1. marraskuuta 1869. Hämeen ja Uudenmaan läänin maanviljelysseura oli hankkeen takana. Olihan Boije kyseisen seuran tärkeitä vaikuttajia ja hänet valittiin myös koulun johtajaksi. Koulun opettajina toimivat yliopettaja Emil A. Blåfield ja meijeristi Laura Reinius. Koulun aloittaessa oppilaita oli kahdeksan. Oppilaat oli jaettu kahteen neljän oppilaan kurssiin. Ensimmäinen kurssi ruokki eläimet ja toinen kurssi työskenteli eläinten kanssa ja sai teoreettistakin opetusta.

Meijerikoulu sai toimintaansa myös valtionapua ja sen toiminta jatkui vuoteen 1903 saakka. Maitoa koulun tarpeisiin saatiin Hakoisten kartanosta, jossa oli noin sata lypsävää lehmää sekä vapaaherra Boiden omistamista Viralan kartanosta, jossa oli 150 lypsävää lehmää sekä Hyvikkälän kartanosta, jossa oli 40 lypsävää lehmää. Koulumeijerin käyttövoimana oli höyrykone. Joka aamu tuoreesta maidosta kirnuttiin voi, joka vaivattiin höyrykoneen pyörittämällä pyörällä. Tämän jälkeen se pakattiin dritteliin ja nämä lähetettiin junalla Turengin asemalta Hankoon ja sieltä edelleen yleensä Englantiin.

Rakennukset

Nykyisen puisen ja kaksikerroksisen päärakennuksen runkoa alettiin rakentaa joko vuonna 1796 tai 1797, mutta valmiiksi talo saatiin vasta Suomen sodan (1808–1809) jälkeen. Talon rakennuttaja oli paronitar Helena Elisabeth von Burghausen. Rakennuksen piirustuksia ei ole säilynyt, mutta vuodelta 1820 olevan piirustuksen mukaan talo oli jo tuolloin hyvin hämmästyttävässä määrin samanoloinen kuin nykyäänkin. Tämän ulkoasun rakennus on ilmeisesti saanut heti Suomen sodan päättymisen aikana. Tuolta ajalta lienee jo peräisin pääsisäänkäynnin yläpuolella oleva matala frontoni. Vuonna 2005 päärakennuksessa suoritetaan laajoja entisöinti- ja korjaustöitä, joiden tarkoituksena on säilyttää talon ulkoinen ja sisäinen ilme mahdollisimman alkuperäisenä.

Monista parinsadan vuoden aikana tehdyistä muutoksista ja korjauksista huolimatta talon julkisivut ovat pysyneet melko alkuperäisen kaltaisina. Kumpikin pitkäsivu käsittää 13 ikkuna-akselia ja pitkät julkisivut on niiden pintakäsittelyn ja ikkunajaotuksen avulla jäsennelty tyylin mukaisesti yksitoikkoisuuden välttämiseksi. Erittäin merkittävä ja huomionarvoinen yksityiskohta ovat pääportaalin leikkauksilla koristellut kaksoisovet.

1800-luvun lopulla talossa tehtiin uudistuksia, joiden tarkoitus oli vastata ajan muoti-ilmiöiden vaatimuksiin. Tuolloin rakennettiin muun muassa julkisivujen kaksikerroksiset kuistirakennelmat, jotka olivat erittäin koristeelliset ja talon yleissävyyn sopimattomat, mutta ne on 1900-luvulla poistettu.

Päärakennuksen sisustuksesta on erityisesti mainittava Suomessa hyvin harvinainen kalusto, joka on sijoitettu niin kutsuttuun kuninkaanhuoneeseen. Huoneessa on loistokas kullattu kustavilaista tyyliä oleva makuuhuoneen kalusto, joka on ollut aikoinaan verhottu keltaisella kankaalla, mutta on nykyisin sinisen silkin verhoama. Kalusto on ollut Tukholman kuninkaanlinnan käskynhaltijan huoneistossa Kustaa III tunnetun suosikin, kreivi Adolf Fredrik Munckin aikana. Kreivi sai kaluston lahjaksi kuninkaalta. Lisäksi kartanossa on runsaasti Boije af Gennäs -suvun jäseniä esittäviä muotokuvia.

Asuinalueen muita rakennuksia ovat päärakennuksesta etelään sijaitseva huvila sekä talousrakennukset. Näistä on merkittävä 1700-luvulla rakennettu rapattu ja pilastereiden koristama aittarivi sekä uusklassinen vaunuvaja, joka on myöhemmin tosin uudistettu, sekä tiilestä vuonna 1850 tehty ja 1936 jatkettu navetta.

Hakoisten isäntiä ja omistajia

Diekn-suku:

• Valdemar Diekn, Hämeen linnan päällikkö (n. 1411–1420)
• Lorens Diekn, ed. poika, Hämeen linnan päällikkö (1420–1431)

Ram-suku:

• Maunu Torsteninpoika Ram, (1550–1569)
• Lars Torsteninpoika Ram, ed. veli, käskynhaltija (1569–1596), lapsettomana hän testamenttasi kartanon Juhana III:lle.
• Elin Stålarm, ed. leski (1596–1618) sai kartanon Juhana III:lta elinikäiseksi rälssikseen.

Uggla-suku

• Beata Wachtmeister, Elin Stålarmin sisarentytär sai Hakoisen läänityksekseen Itä-Göötanmaan herttuan Juhanan luovuttua niistä (1618–1661).

• Klaus Uggla, Beatan 1. aviomies, amiraali (<1648)
• Erik Boije af Gennäs, Beatan 2. aviomies, everstiluutnantti (<1648)

• Gustaf Uggla, Beatan ja Klausn poika, everstiluutnantti (<1677)
• Karl Uggla, ed. poika, kornetti, (1678)
• Gustaf Augustin Uggla, ed. poika, ratsumestari (<1703)
• Karl Bernt Uggla, ed. poika, vänrikki (<1760)
• Karl Gustaf Uggla, ed. poika, ratsumestari (<1792)

Leijonhufvud-suku

• Erik Abraham Leijonhufvud, vapaaherra, everstiluutnatti (1792–1807) osti kartanon 14 444 riikintaalerilla, joka vastasi Karl Bengt Ugglan velkoja, joskin ilman korkoa.
• Helena Elisabeth von Burghausen, ed. leski, (1812)

Boije af Gennäs-suku

• Gustaf Reinhold Boije af Gennäs, ed. vävy, vapaaherra, kapteeni (1812–1852)
• Hans Gustaf Boije af Gennäs, ed. poika, vapaaherra, kamariherra (1852–1903)
• Rolf Gustaf Kasimir Boije af Gennäs, vapaaherra, lakitiet. kand. (1903–1930)
• Aina Baér, neiti ja Augusta Blåfield, Hans Boijen puolison sisaria (1930–1933)
• Aina Baér, neiti ja Augusta Blåfieldin perikunta (1933–1935)

Rosenberg-suku

• Hjördis Rosenberg, ja hänen veljensä Bjarne Baér (1935–1944)
• Georg Fredrik Rosenberg, ed Hjördis Rosenbergin puoliso, asessori (1944–1981)
• Rolf Rosenberg (1944–1987)
• Björn Rosenberg (1987–)
• Max Rosenberg

Lähteet

• Veikko Kerkkonen; Janakkalan historia (1976)
• Martti Kerkkonen; Hakoisten kartano ja Janakkalan pitäjän synty. Historiallinen Aikakauskirja (1957)
• Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja. toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander (1946)
• Kaj Dahl & C. J. Gardberg: Suomen Kartanoita. Otava, 1989. ISBN 951-1-10774-7.
• Hakoisten kartano, Yle Elävä arkisto

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hakoisten kartano Wikimedia Commonsissa