Adolf Fredrik Munck
Adolf Fredrik Munck af Fulkila (29. huhtikuuta 1749 Mikkeli – 18. heinäkuuta 1831 Massa, Italia) oli suomalaissyntyinen kreivi, joka palveli Ruotsin hovissa kuningas Kustaa III:n aikana.
Munck kuului niin sanottuun nuorempaan Munck af Fulkila -sukuun, jota tuolloin pidettiin virheellisesti osana vanhempaa aatelissukua. Hänen syntymäpaikkansa on Tarkian vänrikinpuustelli, joka sijaitsi Rantakylän kartanon mailla Mikkelissä.
Kun Kustaa III päätyi vuonna 1775 pitkän tunnusteluvaiheen jälkeen yrittämään lemmenhetkeä puolisonsa kuningatar Sofia Magdalenan kanssa, yritys päättyi ongelmiin. Eräässä Munckin tarkkaan dokumentoidussa raportissa (myös kuninkaan henkivartijoiden vahvistama) mainitaan, kuinka kuningas pyytää hänet makuuhuoneeseensa auttamaan itse aktissa, joka on päätynyt historian kirjoihin.
Raportti sekä lukuisat riippumattomat aihetodisteet ovat antaneet aihetta huhuille, että Munck olisi itse asiassa ollut vuonna 1778 syntyneen kruununprinssin Gustav IV Adolfin isä. Selvää on, että myös Munckin ura sai kipinän episodin jälkeen. Oltuaan alun perin hovitallimestari hän kiipesi nopeasti asteikossa ja tuli ylitallimestariksi, vapaaherraksi, kreiviksi, käskynhaltijaksi ja Serafiimiritarikunnan ritariksi. Lisäksi Munck sai kuningattarelta suurenmoisen lahjan, kuningattaren kuvalla varustetun ja briljantein koristellun kellon. Suomen kansallisbiografiassa esitetyn arvion mukaan tutkijat ovat kuitenkin yleisesti vapauttaneet Munckin näistä epäilyistä, koska sekä Munckin oman selostuksen että muiden lähdetietojen perusteella kuningas oli kruununperijän isä.
Munckin kohtaloksi puolestaan koituivat liiketoimet väärennetyillä faanejelmeilla. Aidot faanejelmit olivat seteleitä, muodollisesti suunnattuja sotakassan täyttämiseen, ja niitä painettiin Suomen Porvoossa Venäjän sodan aikaan 1788–1790. Väärennettyjä seteleitä puolestaan tuotti Munck Drottningholmissa apurinaan Charles Appelkvist, ja myös kuningas on saattanut olla sekaantunut toimintaan. Väärennökset kuitenkin huomattiin, ja kuninkaan kuoleman jälkeen 1792 Munck joutui pakenemaan maasta. Hän hankki suurenmoisen palatsin Massan kaupungissa Italiassa, mutta kuoli lopulta köyhtyneenä.
Carl Jonas Love Almqvist on kuvannut Munckia vuonna 1834 ilmestyneessä romaanissaan Kuningattaren jalokivikoru (Otava 2001). Myös Ilona Meretoja on kirjoittanut Munckista historiallisen romaanin Uskollinen kavaljeeri, WSOY 1970.
Munckin veli oli maaherra Johan Henrik Munck. Munck af Fulkilan suvussa on toinenkin Ruotsin hovissa viihtynyt: hovineiti, Ruotsin prinssi Oscarin puoliso Ebba Munck.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adolf Fredrik Munck Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Munck (1500 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Oscar Nikula: Adolph Fredric Munck. En hovgunstlings uppgång och fall. Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland, 1991. ISBN 951-9018-71-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Munck, Adolf Fredrik. Teoksessa Svenskt biografiskt handlexikon II, s. 151. Tukholma: Bonniers, 1906. Artikkelin verkkoversio Projekt Runebergissa (viitattu 23.1.2010). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
