Fanny Kuitunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fanny Kuitunen.

Fanny Amanda Kuitunen (24. heinäkuuta 1884 Kangasniemi15. helmikuuta 1967[1]) oli suomalainen kommunisti, joka oli 1920-luvulla maanalaisesti toimineen Suomen Kommunistisen Puolueen johtavia organisaattoreita Tampereen seudulla. Kuitunen toimi SKP:n yhteyshenkilönä aina vuoteen 1928 saakka, jolloin hänet pidätettiin niin sanotun ”suuren kommunistijutun” yhteydessä ja tuomittiin kahden vuoden vankeuteen.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Savossa syntynyt Kuitunen joutui isänsä kuoltua huutolaiseksi nelivuotiaana. Vuosisadan vaihteessa hän muutti Tampereelle, ja lähti työväenliikkeen toimintaan vuonna 1905. Marraskuun suurlakon aikana hän oli Tampereen suurlakkokomiteassa silittäjien ammattiosaston edustajana. Vuonna 1907 Kuitunen liittyi Tampereen työväenyhdistyksen palvelijattarien ammattiosastoon. Ammattiyhdistystoiminnastaan huolimatta Kuitunen oli itse yrittäjä, sillä hänellä oli pitkään silitysliike Satakunnankadulla. Vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen Kuitunen oli työväenneuvoston jäsen, ja sisällissodan aikana hän toimi Tampereella punaisten hallinnossa. Tampereen taistelun päätyttyä Kuitunen ilmeisesti onnistui välttämään vangitsemisen.[2]

Vuonna 1919 Kuitunen lähti mukaan maanalaisen SKP:n toimintaan solmimalla puolueeseen suhteet Hanna Malmin kautta.[2] Vuosina 1919–1920 Kuitunen ja Matilda Kaihosalo rakensivat Tampereen seudulle puolueorganisaation J. H. Lumivuokon ja Aino Pesosen ohjeistuksella.[3] He vastasivat myös uusien jäsenten rekrytoinnista ja arvioivat, ketkä olivat sopivia puolueorganisaattoreiksi. Kuitunen onnistui peittämään tapaamiset silitysliikkensä kautta, jolloin häntä tarkkailut Etsivä keskuspoliisi ei pystynyt päättelemään olivatko liikkeessä käyneet henkilöt asiakkaita vai puolueen jäseniä. Kuitusen ja Kaihosalon värväämiä henkilöitä oli muun muassa entinen punakaartin komppanianpäällikkö Gunnar Keltamäki, josta Pietarissa saamansa koulutuksen jälkeen tuli Hämeen ja Satakunnan piiriorganisaattori.[2][4]

Kuitunen edusti jopa kommunisten keskuudessa radikaalia laitaa, joka uskoi aseellisen vallankumouksen syntyvän lähiaikoina.[5] Kuitunen oli mukana myös Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen naisosaston toiminnassa, ja vuodesta 1925 lähtien hän johti SKP:n Tampereen piirin naisjaostoa.[6] Vuoden 1927 eduskuntavaaleissa hän oli Sosialistinen työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestön ehdokkaana.[7] Vaalien jälkeen hän nousi Tampereen kaupunginvaltuustoon eduskuntaan valitun Lauri Myllymäen tilalle.[8] Kuitunen pidätettiin lopulta huhtikuussa 1928, jolloin EK vangitsi parikymmentä kommunistia eri puolilla maata. Tampereella pidätettiin Kuitusen lisäksi myös toinen kaupunginvaltuutettu Arvo Lamminen.[9] Muita olivat muun muassa Väinö Vuorio, Arvo ”Poika” Tuominen ja Yrjö Enne.[10] Syyskuussa 1928 Turun hovioikeus tuomitsi Kuitusen kahden vuoden kuritushuonerangaistukseen valtiopetoksen valmistelusta.[11]

Vankilasta vapauduttuaan Kuitunen jäi pois puolueen aktivisesta toiminnasta, mutta 1930-luvulla hän nousi usean muun kommunistin tavoin Osuusliike Voiman valtuustoon.[12] Jatkosodan alkaessa Kuitunen asui Pispalan punakaartin entisen päällikön Aatto Koivusen talossa, jossa hänen naapureinaan olivat muun muassa Leo Suonpää sekä poliisin käsissä kuollut vastarintamies Kalle Lahtinen.[13] Hän avusti myös itse vastarintaliikettä toimimalla Arvo Lammisen avustajana, ja lisäksi hänen tehtäviinsä kuului muun muassa piilopaikoiksi sopivien asuntojen etsintä sekä yhteydenpito Porin seudun vastarintamiehiin. Kuitunen vangittiin huhtikuussa 1943, kun kuulusteluissa pahoinpidelty Lamminen paljasti yhteyshenkilönsä.[14][15] Sodan jälkeen kommunistien toiminta lallistettin, ja Kuitunen oli joulukuussa 1944 perustamassa ensimmäistä SKP:n piirijärjestöä Pispalan Kommunistista Yhdistystä (myöh. SKP:n Pispalan osasto).[16]

Kuitunen kuoli 82-vuotiaana heinäkuussa 1967. Hänet on haudattu Helsinkiin Malmin hautausmaalle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aatsinki, Ulla ; Lampi, Mika ; Peltola, Jarmo: Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela : luokka, liike ja yhteiskunta 1918–1944. Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44705-7-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fanny Amanda Kuitunen 1.8.2014. BillionGraves. Viitattu 30.4.2019.
  2. a b c d Aatsinki ym. 2007, s. 63–75.
  3. Aatsinki ym. 2007, s. 179.
  4. Aatsinki ym. 2007, s. 118.
  5. Aatsinki ym. 2007, s. 200.
  6. Aatsinki ym. 2007, s. 95, 139–140.
  7. Työtätekevät naiset huomaavat taistelun välttämättömyyden. Työväen Lehti, 16.6.1927, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 30.4.2019.
  8. Eroa Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenyydestä. Kansan Lehti, 16.9.1927, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 30.4.2019.
  9. Parisenkymmentä huomattavaa kommunistista johtohenkilöä pidätettiin eilen. Helsingin Sanomat, 19.4.1928, s. 5. Kansalliskirjasto Viitattu 30.4.2019.
  10. Vangittuja työväenluottamushenkilöitä. Itä ja länsi, 1928, nro 11–12, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 30.4.2019.
  11. Hovioikeus tuominnut 46 työläistä yht. yli 121 v. kuritushuonerangaistukseen. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 26.9.1928, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 30.4.2019.
  12. Aatsinki ym. 2007, s. 260–261.
  13. Aatsinki ym. 2007, s. 297.
  14. Aatsinki ym. 2007, s. 331–333.
  15. Rislakki, Jukka: Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 85–86. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-83509-9-X.
  16. Sounela, Osmo: SKP:n osastoja Pispalassa sodan jälkeen Punainen Pispala. Pispalan asukasyhdistys. Viitattu 30.4.2019.