Aino Pesonen
| Aino Pesonen | |
|---|---|
 Aino Pesonen (vas.) ja Hanna Malm vuonna 1920. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. syyskuuta 1884 Turku |
| Kuollut | 1975 (90–91 vuotta) Neuvostoliitto |
| Ammatti | toimittaja, puoluevirkailija |
| Poliitikko | |
| Puolue | SDP, SKP |
Aino Katariina Pesonen (4. syyskuuta 1884 Turku – 1975 Neuvostoliitto[1]) oli suomalainen ammattiyhdistysaktiivi ja toimittaja, joka oli yksi Suomen Kommunistisen Puolueen perustajajäsenistä.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turussa syntynyt Pesonen valittiin Hämeenlinnan työväenyhdistyksen naisjaoston puheenjohtajaksi vuonna 1907. Hän kirjoitti myös Hämeen Voimaan sekä toimi Työläisnaisen Hämeenlinnan kirjeenvaihtajana.[2] 1910-luvulla Pesonen vaikutti Helsingissä, jossa hän toimi muun muassa Suomen sosialidemokraattisen naisliiton rahastonhoitajana.[3] Toukokuussa 1917 Pesonen oli perustamassa Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin Liittoa.[4]
Sisällissodan aikana Pesonen toimi kansanvaltuuskunnan hallussa olleen Suomen Pankin kassanhoitajana.[5] Sodan loppuvaiheessa hän pakeni Pietariin, ja osallistui Moskovassa elokuussa 1918 järjestettyyn SKP:n perustavaan kokoukseen. Pesonen palasi pian Suomeen organisoimaan SKP:n maanalaista toimintaa. Hän oli käynnistämässä puolueen toimintaa aluksi Porissa, ja keväällä 1919 Tampereella, jonne Pesonen saapui pidätetyksi joutuneen Lauri Hyrskyluodon tilalle. Talvella 1920 Pesosen seuraajaksi tuli J. H. Lumivuokko.[6]
Vuonna 1921 Pesonen siirtyi Neuvostoliittoon, jossa hän työskenteli 1920–1930-luvuilla Lenin-koulun suomalaissektorin sihteerinä ja Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopiston kirjastonhoitajana. Niiden lakkauttamisen jälkeen Pesonen toimi vielä kirjastonhoitajana Moskovassa vuoteen 1954 saakka.[7] Hän kävi Suomessa ainakin vuonna 1968, jolloin Pesonen osallistui kunniavieraana SKP:n 50-vuotisjuhliin ja laski seppeleen Santahaminan vankileirin punaisten muistomerkille Aarne Saarisen ja Inkeri Lehtisen kanssa.[5][8]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aino Pesosen puoliso oli toimittaja Ville Ojanen, joka teloitettiin Stalinin vainojen aikana vuonna 1938.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pesonen, Aino Katariina Suomen kommunistisen puolueen jäsenten henkilöasiakirjat. Kansallisarkisto. Viitattu 13.4.2019. [vanhentunut linkki]
- ↑ H.t.y:n naisosastolla oli vuosikokous. Hämeen Voima, 29.1.1907, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.4.2019.
- ↑ Sosialidemokratinen Naisten liittotoimikunta. Helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri, 1915, s. 824. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.4.2019.
- ↑ Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin liiton perustava kokous. Liiketyöläinen, 1927, nro 5, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.4.2019.
- ↑ a b Parkkari, Elli ; Reiman, Pirkko-Riitta (toim.): Paremman huomisen puolesta : Elli Parkkari muistelee, s. 131. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1993. ISBN 951-94553-1-0.
- ↑ Aatsinki, Ulla ; Lampi, Mika ; Peltola, Jarmo: Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela : luokka, liike ja yhteiskunta 1918–1944. Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II, s. 68–69. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44698-7-9. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Krekola Joni: Stalinismin lyhyt kurssi : suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938, s. 166. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-74686-4-4.
- ↑ Punaisten muistomerkille seppelettä laskemassa Aarne Saarinen, Inkeri Lehtinen ja SKP:n perustajajäsen Aino Pesonen Kansan Arkisto. Finna. Viitattu 13.4.2019.
- ↑ Ruusunen, Aimo: Todeksi uskottua : kansandemokraattinen Neuvostoliitto-journalismi rajapinnan tulkkina vuosina 1964–1973, s. 180. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2008. ISBN 978-951-39336-4-7. Teoksen verkkoversio (PDF).
| ||||||||||
