Matilda Kaihosalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matilda Kustaava ”Tintti” Kaihosalo (alkuperäinen sukunimi Ylen,[1] 29. helmikuuta 1885 Tampere[2]huhtikuu 1942 Leningrad[3]) oli suomalainen toimittaja ja työväenliikkeen aktivisti.

Frenckellin paperitehtaan työmiehen perheeseen syntynyt[4] Matilda Kaihosalo liittyi työväenliikkeeseen vuonna 1905[1]. Hän osallistui Paperiteollisuustyöväen liiton perustamiskokoukseen huhtikuussa 1906 ja tuli valituksi sen liittotoimikuntaan. Tamperelainen Kaihosalo oli mukana työväenliikeen nais- ja nuorisotoiminnassa ja tuli tunnetuksi aktiivisena työväenasian puolestapuhujana.[4] Vuosina 1915–1916 hän oli palvelijattarien ammattiosaston johtokunnan jäsen[1]. Kaihosalo toimi Tampereen vallankumouksellisen keskusneuvoston jäsenenä talvella 1917–1918 ja keväällä 1918 hän työskenteli Kansan Lehden toimituksessa[4]. Sisällissodan jälkeen hän sai kahden vuoden vankilatuomion[1].

Vapauduttuaan vankilasta syksyllä 1918 Kaihosalo toimi SKP:n äänitorvena Tampereella[4]. 1920-luvulla hän työskenteli ensin Suomen Ammattijärjestön toimitsijana ja sitten Työläisnaisen ja pilalehti Paukun toimittajana. Kaihosalo siirtyi 1930-luvulla Neuvostoliittoon,[1] jossa hän työskenteli Kustannusliike Kirjan Leningradin osastossa[5]. Hän kuoli Leningradin piirityksen aikana[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Lähteenmäki, Maria: Maрdollisuuksien aika: Työlaisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910-30-luvun Suomessa, s. 197. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1997. ISBN 951-710-014-0. Teoksen verkkoversio.
  2. Kansallisarkisto narc.fi. Viitattu 14.2.2018.
  3. Vozvraštšonnyje imena: Blokada, 1941–1944, Leningrad: Kniga Pamjati visz.nlr.ru. Viitattu 6.12.2015.
  4. a b c d Aatsinki, Ulla; Lampi, Mika ja Peltola, Jarmo: Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela: Luokka, liike ja yhteiskunta 1918-1944: Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II, s. 67. Tampere: Tampere University Press, 2007.
  5. Aatteelle omistettu elämä – Eva Korhosen tapaus veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi. Viitattu 6.12.2015.