Ernst Lohrmann

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernst Lohrmann

Ernst Bernhard Lohrmann (30. kesäkuuta 1803 Westfalen17. kesäkuuta 1870 Tukholma) oli saksalaissyntyinen suomalainen kirkkoihin ja julkisiin rakennuksiin erikoistunut arkkitehti[1].

Lohrmannin vanhempien nimet eivät ole tiedossa, hänen vaimonsa oli Julie Stagge. Lohrmann opiskeli ensin Göttingenissä vuodesta 1821 alkaen ja suoritti sitten Berliinissä maanmittausalan tutkinnon vuonna 1827. Valmistuttuaan hän toimi Preussissa maa- ja vesirakennusten tarkastajana, kunnes siirtyi Suomeen 1841. Hän toimi C. L. Engelin jälkeen Suomen intendentinkonttorin päällikkönä ja myöhemmin yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinä, mistä tehtävästä hän erosi 1867. Lohrmannin toimintaa on arvostettu sen vuoksi, että hän uudisti, laajensi ja kehitti intendentinkonttoria. Hän loi muun muassa lääninarkkitehtijärjestelmän ja uudisti intendentinkonttorin organisaation ja ohjesäännön.[1]

Arkkitehtina Lohrmann vaikutti Suomessa uusgotiikan vakiinnuttajana. Hänen aikanaan tapahtui Suomen rakennustaiteessa huomattava tyylillinen muutos, kun siirryttiin uusklassismista kertaustyyleihin. Lohrmannin toiminta Suomessa oli tuloksellista rakennushallinnollisella alalla. Lääninarkkitehtien virat toivat Suomeen ruotsalaisia arkkitehteja ja toisaalta suomalaisten arkkitehtien kouluttautumisesta pidettiin tarkkaa huolta. Arkkitehtina Lohrmannia ei ole pidetty Engelin veroisena, mutta hänen rakennuksillaan koetaan olevan ansiokasta rauhallisuutta ja pidättyvyyttä.[1]

Julkiset rakennukset Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakasalmen huvila Helsingin Mannerheimintiellä.

Lohrmannin aikana saatettiin päätökseen useita Engelin aloittamia julkisia rakennuksia. Huomattavimpia näistä ovat Nikolainkirkko, nykyinen Helsingin tuomiokirkko, jonka pienet kulmatornit ja sivupaviljongit ovat Lohrmannin suunnittelemia. Lohrmannin omaa arkkitehtuurin jälkeä Helsingissä edustavat muun muassa seuraavat:

Yksityisille suunniteltuihin rakennuksiin kuuluu Aurora Karamzinin omistuksessa ollut Hakasalmen huvila Etu-Töölössä vuodelta 1843 (nykyään Helsingin kaupunginmuseo).

Kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Henrikin katedraali
Muolaan kirkko ennen talvisotaa.

Lohrmann suunnitteli intendentinkaudellaan useita merkittäviä kirkkorakennuksia. Sen jälkeen hän myös suunnitteli hyvin monia toteutettuja kirkkoja.

Hänen suunnitelmiensa pohjalta toteutettiin hänen kuolemansa jälkeen:

Hän suunnitteli myös yhdessä A. F Granstedtin kanssa Ylöjärven puukirkkoa (1850) ja Kerimäen suurta puukirkkoa vuonna 1847.

Muut työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 474.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 169–170. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  2. Unioninkatu 33 Korttelit.fi. Viitattu 22.2.2011.
  3. Snellmaninkatu 6 Korttelit.fi. Viitattu 22.2.2011.
  4. Katajanokanlaituri 3 Korttelit.fi. Viitattu 22.2.2011.
  5. Ullankatu 2 Korttelit.fi. Viitattu 22.2.2011.
  6. Pasi Kovalainen: Hyvän mielen talo. Oulun kruununmakasiinin 152 ensimmäistä vuotta., s. 24-26. Riihisäätiö ja Hyvän mielen talo ry., 2003. ISBN 951-98706-1-X.
  7. Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 4. helmikuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]