Anders Fredrik Granstedt

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anders Fredrik Granstedt
Anders Fredrik Granstedt.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 24. tammikuuta 1800
Hankoniemi
Kuollut 26. marraskuuta 1849 (49 vuotta)
Helsinki
Ammatti arkkitehti
Puoliso Wilhelmina Theodora Plantin[1]
Vanhemmat Pehr Granstedt ja Johanna Fredrika Du Bois[1]
Kerimäen kirkko on maailman suurin puukirkko.

Anders Fredrik Granstedt (24. tammikuuta 1800 Hankoniemi26. marraskuuta 1849 Helsinki[1]) oli suomalainen arkkitehti ja Helsingin ensimmäinen kaupunginarkkitehti.[2] Hänen isänsä Pehr Granstedt oli Suomeen muuttanut ruotsalaissyntyinen linnoitusupseeri, joka toimi myöhemmin myös siviiliarkkitehtina. Hänen äitinsä oli Johanna Fredrika Du Bois.

Granstedilla ei ollut muodollista arkkitehdin koulutusta, mutta hänen isänsä järjesti Tukholmassa koulua käyneen poikansa Carl Ludvig Engelin oppilaaksi vuonna 1816, kun tämä nimitettiin Helsingin uudelleenrakentamiskomitean arkkitehdiksi. Vuonna 1822 Granstedt nimitettiin Yleisten rakennusten intendentinkonttoriin toiseksi konduktööriksi. Granstedtista ei koskaan tullut intendentinkonttorin päällikköä, mutta hänet nimitettiin erivapaudella konttorin ensimmäisen konduktöörin virkaan 1845. Hän osallistui muun muassa Helsingin yliopiston, Nikolainkirkon sekä Lapinlahden sairaalan rakennuslautakuntiin.[2]

Arkkitehtina Granstedt noudatti Engelin empiretyyliä jopa niin tarkasti, että hänen töitään on vaikea erottaa oppi-isän töistä. Varmuudella tiedetään, että hänen töitään ovat nykyinen Ruotsin Helsingin-suurlähetystö Pohjoisesplanadilla, Kerimäen kirkko ja uusgoottilainen Ylistaron kirkko.[2]

A. F. Granstedt kuoli 1849. Hänen puolisonsa vuodesta 1827 oli Wilhelmina Theodora Plantin (k. 1850). Myös heidän pojastaan Theodorista tuli arkkitehti[1], tytär Hilda Granstedtista sen sijaan taidemaalari ja piirustuksenopettaja.

Työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granstedt suunnitteli myös Viipurin kaupunginteatterin ja seurahuoneen, Jääsken, Leppävirran ja Ruskealan kirkot sekä Nastolan Seestan kartanon eräät rakennukset.lähde? Interiöörin eli sisustuksen hän suunnitteli muun muassa tuolloiseen keisarilliseen palatsiin (Presidentinlinna) ja Helsingin seurahuoneelle (Helsingin kaupungintalo).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 238. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Halila, Aimo – Gripenberg, Ole – Järventaus, Esko: Suomen rakennushallinto 1811–1961, s. 472, 478. Rakennushallitus, 1967.
  2. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 85–86. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  3. Raatihuone on Raahen helmi. (Internet Archive) 9.7.2008. Raahen Matkailuoppaat ry. Viitattu 23.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]