Dyyni (vuoden 1984 elokuva)
| Dyyni | |
|---|---|
| Dune | |
 |
|
| Ohjaaja | David Lynch |
| Käsikirjoittaja | David Lynch romaani: Frank Herbert |
| Tuottaja | Raffaella De Laurentiis |
| Säveltäjä | Toto Brian Eno Marty Paich |
| Kuvaaja | Freddie Francis |
| Leikkaaja | Antony Gibbs |
| Pukusuunnittelija | Bob Ringwood |
| Lavastaja | Pier Luigi Basile Benjamin Fernandez |
| Pääosat | Kyle MacLachlan, Sting, Jose Ferrer, Francesca Annis |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Dino De Laurentiis Corporation Universal Pictures |
| Ensi-ilta | 14. joulukuuta 1984 Suomi: 22. helmikuuta 1985 |
| Kesto | 137 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 45 000 000 USD (arvioitu) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Dyyni (Dune) on David Lynchin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen tieteiselokuva vuodelta 1984. Se perustuu Frank Herbertin samannimiseen kirjaan. Elokuvan pääosaa esittää Kyle MacLachlan.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lopputekstien mukaisessa järjestyksessä:
| Francesca Annis | … | lady Jessica |
| Leonardo Cimino | … | paronin lääkäri |
| Brad Dourif | … | Piter De Vries |
| José Ferrer | … | Padishah-keisari Shaddam IV |
| Linda Hunt | … | Shadout Mapes |
| Freddie Jones | … | Thufir Hawat |
| Richard Jordan | … | Duncan Idaho |
| Kyle MacLachlan | … | Paul Atreides |
| Virginia Madsen | … | prinsessa Irulan |
| Silvana Mangano | … | kunnianarvoisa äiti Ramallo |
| Everett McGill | … | Stilgar |
| Kenneth McMillan | … | paroni Vladimir Harkonnen |
| Jack Nance | … | kapteeni Iakin Nefud |
| Siân Phillips | … | kunnianarvoisa äiti Gaius Helen Mohiam |
| Angélica Aragón | … | Bene Gesserit sisar |
| Jürgen Prochnow | … | herttua Leto Atreides |
| Paul L. Smith | … | ”peto” Rabban |
| Patrick Stewart | … | Gurney Halleck |
| Sting | … | Feyd-Rautha |
| Dean Stockwell | … | tohtori Wellington Yueh |
| Max von Sydow | … | Liet-Kynes |
| Alicia Witt | … | Alia Atreides |
| Sean Young | … | Chani |
| Honorato Magaloni | … | Otheym |
| Judd Omen | … | Jamis |
| Molly Wryn | … | Harah, Jamisin vaimo |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alejandro Jodorowskyn peruttu elokuvahanke
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1974 ranskalainen tuottaja Jean-Paul Gibon hankki Dyyni-kirjasarjan elokuvaoikeudet ja kiinnitti ohjaajaksi Alejandro Jodorowskyn. Jodorowsky sai mukaan tuotantoon muun muassa Pink Floydin ja Magman tekemään musiikkia sekä Dan O’Bannonin vastaamaan efekteistä ja visuaalisuudesta yhdessä H. R. Gigerin, Jean Giraudin (tunnetaan myös nimellä Moebius) ja Chris Fossin kanssa. Jodorowsky suostutteli myös Salvador Dalín keisarin rooliin ja Orson Wellesin esittämään paroni Harkonnenia. Muissa rooleissa olivat muun muassa Mick Jagger Feyd Rauthana, Udo Kier, David Carradine ja Jodorowskyn 12-vuotias poika Brontis Jodorowskyn Paulin osassa, jota valmennettiin rooliin kahden vuoden ajan kuusi tuntia päivässä. Projekti kaatui budjettisyihin, elokuvan suunniteltuun 14 tunnin pituuteen ja studion epäluuloon Jodorowskyä kohtaan.[1][2]
Projektista on tehty Jodorowsky’s Dune -niminen dokumentti vuonna 2013.[2]
Ridley Scott kiinnitettynä ohjaajaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jodorowskyn jälkeen ensimmäisen menestyselokuvansa Alien – kahdeksas matkustaja ohjanneen Ridley Scottin oli tarkoitus ohjata elokuva.[3] Hän työsti vuonna 1979 käsikirjoitusta seitsemän kuukauden ajan Rudy Wurlitzerin kanssa ja aikoi jakaa kirjan kahdeksi eri elokuvaksi. H. R. Giger oli kiinnitetty edelleen visuaalisten efektien suunnittelijaksi. Scott kuitenkin totesi, että koko projektiin olisi mennyt liikaa työtä ja aikaa 2,5 vuotta. Hän ei ollut myöskään tyytyväinen maalattiaisiin studioihin Mexico Cityssä, johon tuotanto piti siirtää kustannussyistä.[3] Kun hänen vanhempi veljensä Frank kuoli syöpään, Scott luovutti erinomaisena pitämänsä käsikirjoituksen[3] tuottaja Dino De Laurentiisille. Ridley Scott keskittyi tämän jälkeen elokuvaan Blade Runner, joka sai ensi-iltansa vuonna 1982.[4]
Lopullinen versio: ohjaajana David Lynch
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dino De Laurentiis jatkoi yhdeksän vuotta myöhemmin projektia, ja kiinnitti David Lynchin vuonna 1981. Nähtyään Elefanttimiehen (1980) tuottaja Raffaella De Laurentiis päätti, että Lynchin pitäisi ohjata elokuva.[5] Samoihin aikoihin Lynch sai useita muita ohjaustarjouksia, kuten Jedin paluu, josta hän kieltäytyi.[6] De Laurentiis otti yhteyttä Lynchiin, joka ei tuntenut kirjaa lainkaan. Luettuaan kirjan ja sanoneensa ”rakastaneensa sitä”, hän tapasi De Laurentiisin ja suostui ohjaamaan elokuvan.[7][8] David Lynch työskenteli käsikirjoituksen parissa kuusi kuukautta ensin Eric Bergrenin ja Christopher De Voren kanssa, jotka tekivät kaksi luonnosta. Lynch työskenteli sen jälkeen viiden muun luonnoksen parissa. Aluksi Lynch oli käsikirjoittanut Dyynin kahdeksi eri elokuvaksi, mutta lopulta se tiivistettiin yhdeksi kahden tunnin mittaiseksi elokuvaksi, ohjaajan tahdon vastaisesti.[9][2]
Kuvaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvaukset aloitettiin 30. maaliskuuta 1983, 135-sivuisen käsikirjoituksen kuudennen luonnoksen mukaisesti. Elokuva kuvattiin kokonaan Meksikossa, enimmäkseen Churubusco Studioilla Mexico Cityssä. Dino De Laurentiis sanoi, että ratkaisu johtui osittain suotuisasta valuuttakurssista, ja ettei yhdelläkään studiolla Euroopassa ollut tuotantoon tarvittavia tiloja. Yli 40–42 miljoonan dollarin budjetin Dyyni tarvitsi 80 lavastetta, jotka oli rakennettu 16 ääninäyttämölle. Tuotannossa työskenteli 1 700 ihmistä ja yli 20 000 statistia. Monet ulkokuvista kuvattiin Meksikon pohjoisrajalla Samalayucan dyynialueella Ciudad Juárezissa Chihuahuassa.[9][10][11] Kuvaukset päättyivät helmikuussa 1984.[12] Kuvauksia vaivasivat erilaiset tuotanto-ongelmat, kuten Meksikon infrastruktuurin aiheuttamat sähkö- tai tietoliikennehäiriöt sekä näyttelijöiden ja tuotantotiimin terveysongelmat.[9]
Lynchin oma näkemys elokuvasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]David Lynch piti 3,5 vuotta kestänyttä työtään Dyynin ohjaajajana uransa ainoana todellisena epäonnistumisena eikä suostunut jälkikäteen kommentoimaan elokuvan tuotannon yksityiskohtia.[2][13] Hän myös halusi poistaa nimensä elokuvasta kokonaan.[3]
Julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensi-iltansa elokuva sai 14. joulukuuta 1984. Se tuotti avausviikonloppunaan 6 025 091 dollaria ja sijoittui Yhdysvaltojen lipputuloissa toiseksi Beverly Hills kytän jälkeen.[14] Hieman yli vuoden kestäneen ensi-iltalevityksen jälkeen Dyyni oli tuottanut 30 925 690 dollaria (vuoteen 2020 mennessä 76 827 000 dollaria).[15]
Elokuva sai runsaasti arvostelua, ja kokonaisuudessaan siitä tuli taloudellinen katastrofi[16]: suhteessa jopa 50 miljoonan dollarin suuruiseksi arvioituun tuotantobudjettiin, johon ei kuulunut elokuvan huomattavia markkinointikuluja[16], tuloja pidettiin selkeästi tappiollisina[17]. Vaikka elokuva on saanut myöhemmin kulttimaineen ja lisää katsojia,[2] sitä on kutsuttu ”tieteisfiktion Heaven's Gateksi”, joka aiheutti jättimäiset yli 40 miljoonan dollarin tappiot.[18]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Dyyni saa yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[19]
Elokuva oli vuonna 1985 ehdolla Yhdysvaltain elokuva-akatemian Oscar-palkintoon parhaasta äänityksestä, jonka olivat tehneet Bill Varney, Steve Maslow, Kevin O’Connell ja Nelson Stoll. Palkinto meni Amadeus elokuvan äänitykselle.[20]
Elokuva on voittanut Hastings Bad Cinema Society Stinkers -palkinnon.[21]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nathan, Ian: David Lynch: A Retrospective. Lontoo: Palazzo, 2023. ISBN 978-1-78675-127-0 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Frank Pavich: Jodorowsky's Dune (dokumentti) imdb.com. Viitattu 24.11.2019. tarvitaan parempi lähde
- 1 2 3 4 5 Ahlroth, Jussi: Elokuvat | Dyyni-romaanin historia valkokankaalla ei ole ollut helppo Helsingin Sanomat. 16.9.2021. Viitattu 5.11.2023.
- 1 2 3 4 Christopher, Charles: Ridley Scott Reveals Why He Refused To Make His Version Of Dune Game Rant. 11.12.2021. Viitattu 8.5.2023.
- ↑ "Dune: Book to Screen Timeline". DuneInfo. Arkistoitu 17.5.2011.
- ↑ Nathan 2023, s. 75
- ↑ Nathan 2023, s. 72
- ↑ David Lynch Interview from 1985 on Dune. Youtube. Arkistoitu 25.10.2021.
- ↑ Sammon, Paul M.:. "David Lynch's Dune". Cinefantastique, 1984. Vol. 14, no. 4/5. s. 31.
- 1 2 3 Harmetz, Aljean: "The World Of 'Dune' Is Filmed In Mexico". The New York Times, 4.9.1984. Arkistoitu 1.11.2021.
- ↑ "Emilio Ruiz del Río". DuneInfo. Arkistoitu 11.11.2013.
- ↑ "Samalayuca Dunes declared natural protected zone". Chihuahuan Frontier, 9. kesäkuuta 2009. Arkistoitu 19.1.2013.
- ↑ Nathan 2023, s. 82
- ↑ "Dune Resurrection – Re-visiting Arrakis". DuneInfo. Arkistoitu 2.5.2009.
- ↑ "Weekend Box Office Results for December 14–16, 1984". Box Office Mojo. Arkistoitu 11.5.2013.
- ↑ "Dune (1984)". Box Office Mojo. Arkistoitu 2.5.2021.
- 1 2 Nathan 2023, s. 84
- ↑ "Revenge of the epic movie flops". The Independent, 12. huhtikuuta 2010. Arkistoitu 12.3.2016.
- ↑ Wiseman, Andreas: "'Dune' 1984: Francesca Annis, The Original Lady Jessica, Lifts The Lid On Life Behind The Scenes Of David Lynch's Epic, The 'Heaven's Gate' Of Sci-Fi". Deadline Hollywood, 1.9.2021. Arkistoitu 1.9.2021.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ "The 57th Academy Awards (1985) Nominees and Winners". Oscars.org. Arkistoitu 28.12.2011.
- ↑ "7th Hastings Bad Cinema Society Stinkers Awards". Los Angeles Times, 1984. Arkistoitu 17.10.2006.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Duneinfo.com (englanniksi)