Dyyni (romaani)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dyyni 1-3
Dune
Alkuperäisteos
Kirjailija Frank Herbert
Kansitaiteilija John Schoenherr
Kieli englanti
Genre sci-fi
Kustantaja Chilton Books
Julkaistu 1965
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 412
Suomennos
Suomentaja Anja Toivonen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1982–1983
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 280, 251, 262
ISBN 951-0-11376-X, 951-0-11575-4 ja 951-0-11994-6
Sarja: Dyyni
Seuraava Dyynin Messias
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Dyyni on Frank Herbertin kirjoittama yhdysvaltalainen tieteisromaani vuodelta 1965. Se voitti parhaan tieteisromaanin Hugo- ja Nebula-palkinnon. Romaanin ensimmäinen ja lyhyempi versio ilmestyi jatkoromaanina Analog Magazine -lehdessä 1963–1965 nimillä ”Dune World” ja ”The Prophet of Dune”.[1]

Dyyniä pidetään eräänä tieteiskirjallisuuden klassikoista[2] ja romaanisarjan parhaimpana osana. [3] Se on innoittanut myös useita muita scifi-teoksia. Aavikkoplaneetta Arrakis on esimerkiksi ollut esikuvana Tähtien sodan Tatooine-planeetalle.

Frank Herbert kirjoitti romaanille viisi jatko-osaa ja hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Brian Herbert yhdessä Kevin J. Andersonin kanssa ovat jatkaneet romaanisarjaa.

Romaanin taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Herbert kirjoitti Dyyniä kuusi vuotta. Kirjan pohja-ajatuksena oli Frank Herbertin suunnittelema, mutta tuolloin julkaisemattomaksi jäänyt artikkeli They Stopped the Moving Sands, jossa hiekkadyyni pysäytettiin sitovan kasvillisuuden avulla. Artikkeli julkaistiin vasta 2005 kokoelmassa Road To Dune.[1] Herbert kirjoitti Dyynin ensin Analog-lehteä varten ja muunnellun version kirjaksi. 1960-luvulla USA:ssa monet suuret kustantajat eivät kuitenkaan suostuneet julkaisemaan Dyyniä. Dyyni voitti Nebula-palkinnon vuonna 1965 ja seuraavana vuonna Hugo-palkinnon. Vaikka teosta kiiteltiin, se ei ollut järin suuri myyntimenestys tieteisromaaniksi.

Dyynissä tulee esille kirjailijan tekninen kekseliäisyys, mutta teoksessa kuvataan silti pääosin ihmiseen liittyviä ilmiöitä. Herbertillä on Dyynissä kyky koota lukemattomista eri elementeistä uskottavan tuntuinen mielikuvitusmaailma, jossa uskonnolla, parapsykologialla ja mystiikallakin on osansa. Herbertin luoman maailman tarkkuus ja yksityiskohtaisuus oli aikoinaan omaa luokkaansa, ja sitä verrattiin suosiossa olevaan fantasiakirjaan Taru sormusten herrasta. Juoni on mutkikas ja taidokkaasti rakennettu, ja käyttää hyväkseen mytologiaa ja historiaa. Galaktisen imperiumin rakenne muistuttaa muinaista Roomaa ja keskiajan feodaaliyhteiskuntia. Dyyni oli ensimmäisiä scifi-romaaneja, joissa teknisten ja tieteellisten ideoiden lisäksi oli hyvin toimiva juoni ja vahvat henkilöhahmot. Tekniikka ei ole pääosassa, mitä selitetään ihmisten ihmisten muinaisella jihadilla tekoälyjä vastaan. Tietokoneiden paikan ottavat neuvonantajina toimivat, samalla loogisuudella ja tehokkuudella ajattelevat ihmiset.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herbert popularisoi Dyynissä monia tieteitä, ja Dyyni-kirjasarja oli ensimmäisiä tieteiskirjoja, joissa käsiteltiin ekologiaa ja ihmisen selviytymistä ankarassa ympäristössä, aavikoituneella Arrakis-planeetalla. Kirjassa tulee esille uskonnon, politiikan ja vallan kietoutuminen toisiinsa, äärimmäinen valta, salaliitot ja poliittinen juonittelu.[4]

Helsingin sanomien arvostelijan Vesa Sirénin mukaan teoksessa kiinnittävät huomiota ilmestymisajankohtaan liittyvät yksityiskohdat. Näitä ovat 60-luvun huumekulttuurista muistuttava ”rohto” sekä läntisiä ja itäisiä uskontoja yhdistelevät tahattoman koomiset termit. ”Pohjimmiltaan Herbertin maailmoja syleilevä, paatoksellinen teksti on kuitenkin raamatullista ja sietämättömän patriarkaalista: teoksen tärkeimmät naishahmot ovat joko pelottavia noitia, uskollisia jalkavaimoja tai molempia.”[5] Kirjaa on myös arvosteltu liian mustavalkoisesta hyvän ja pahan taistelusta. Lisäksi teoksen kieli sortuu välillä kömpelyyteen ja sisällyksettömään monimutkaisuuteen.[6]

Muut Dyyni-romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Dyyni (kirjasarja)

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dyyni (1984)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Dyyni (elokuva)

David Lynch ohjasi ja käsikirjoitti ensimmäisen Dyyniin perustuvan elokuvan 1984. Pääosassa oli Kyle MacLachlan.

Dyyni-minisarja (2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Harrison ohjasi ja käsikirjoitti 3-osaisen Frank Herbert's Dune minisarjan 2000. Pääosissa olivat William Hurt ja Alec Newman. Tätä seurasi vuonna 2003 sarja Frank Herbert's Children of Dune, joka yhdisteli tarinassaan osia kirjoista Dyynin messias sekä Children of Dune.

Uusi elokuvasovitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paramount Pictures ilmoitti 2008 aikovansa tuottaa uuden elokuvan romaanista.[7] Projekti on edennyt hitaasti, 2010 Paramount vaihtoi ohjaajaa.[8] Elokuvan ensi-illasta ei vielä ole tietoa.

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaani ilmestyi suomeksi kolmessa osassa. Sen suomensi Anja Toivonen ja 2. painoksen suomennoksen tarkasti Ari Koskinen.

  • Herbert, Frank: Dyyni. Ensimmäinen osa: Dyyni. (Dune, 1965.) Sci-fi-sarja. 2. painos 1984. Suom. Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11376-X.
  • Herbert, Frank: Dyyni. Toinen osa: Muad’Dib. (Dune, 1965.) Sci-fi-sarja. 2. painos 1984. Suom. Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11575-4.
  • Herbert, Frank: Dyyni. Kolmas osa: Profeetta. (Dune, 1965.) Sci-fi-sarja. 2. painos 1984. Suom. Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11994-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Road to Dune s. 263–264
  2. esim. Harris
  3. esim. Hinkkanen 1990
  4. Been There and Dune It
  5. Sirén, Vesa: Samea visio 1960-luvulta. Helsingin sanomat, 4.7.1992.
  6. Polvinen, Sari: Frank Herbert. Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2004. ISBN 951-692-560-X.
  7. Siegel 2008
  8. Sperling 2010