Chevrolet Camaro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chevrolet Camaro
2019 Chevrolet Camaro 2SS 6.2L front 3.16.19.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Valmistaja Chevrolet
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1967–2002, 2009-2015, 2016-
Korimalli 2-ovinen coupé
2-ovinen cabriolet
Luokka S-segmentti
Teknisesti samankaltaisia Pontiac Firebird
Tekniset tiedot
Pohjalevy F-Body (1967-2002)
Zeta (2009-2015)
Alpha 2016-
Teho 140 - 650 (hv)
Polttoaine bensiini
Vetotapa takaveto
Mitat
Massa 1 590 kg
Pituus 4 907 mm
Leveys 1 882 mm
Korkeus 1 303 mm


Chevrolet Camaro on urheiluauto, jota on valmistettu vuosina 1967-2002 sisarmallinsa Pontiac Firebird rinnalla F-Body-korisena, ja uudelleen Zeta-pohjalevyllä 2009-2015 sekä Alpha-pohjalevyllä vuodesta 2016 alkaen . Nimen taustalla kuuluu Googlen mukaan olleen ranskankielinen sana camarade eli kaveri/kamu, minkä GM oli poiminu Heath-sanakirjasta Ranska-Englanti. Camaro on pony car-luokan urheiluauto, ja sen arkkivastustajana oli luokalle nimensä antanut Ford Mustang. Camaro-malleissa on käytetty I6- ja V8-bensiinimoottoreita, ja siitä on 2018 esitelty sähkömoottorilla/akustolla varustettu konseptimalli e-COPO. Camaro on ollut useaan otteeseen Indianapolis 500 -turva-autona, ja muutamissa tapauksissa esimerkiksi Californian Maantiepoliisin, Michiganin maantiepoliisin ja Kanadan Kuninkaallisen Ratsupoliisin partio- ja takaa-ajojen autona, tai sellainen pakko-otettu huumerikollisilta poliisikäyttöön.

General Motors Heritage Centerin arkistossa on saatavilla malli- ja vuosimallikohtaisia laajoja tietoja yhtymän vanhoista automalleista PDF-tiedostoina: esimerkkinä 1967 Camaro[1].

Sukupolvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupolvien galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camaron sukupolvet: (1) 1967–1969, (2) 1970–1981, (3) 1982–1992, (4) 1993–2002 (facelift 1998), (5) 2010–2015 Camaro palatessa tuotantoon uudelleen keväällä 2009, vuoden 2010 mallina kilpailemaan henkiin herätettyjä ponycar-kilpailijoitaan Ford Mustangia ja Dodge Challengeria vastaan.[2] Uutta mallia alettiin tuoda Suomeen 2011. Viimeisin (6) sukupolvi on ollut markkinoilla mallivuodesta 2016 ja sen tuotanto jatkuu. Vanhempien Camaro-sukupolvien I-V hauskat muotoilun setvimiset [3]

Ensimmäinen sukupolvi (mallivuodet 1967-1969)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1968 Chevrolet Camaro

Toinen sukupolvi (mallivuodet 1970-1981)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-1973 Camaro SS (teräspuskurit)
1979 Camaro Berlinetta (joustopuskurit)

Kolmas sukupolvi (mallivuodet 1982-1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camaro IROC-Z / Z28 (1988-1992) varustettuina 1LE-paketilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1985 IROC-Z = Intl. Race of Champions
Nevada Highway Patrol-Camaro (Gen III)

Vuodesta 1988 lähtien Camaron kolmannen sukupolven autoihin oli tarjolla aluksi "salainen" 1LE Special Performance Components-paketti[4], minkä pohjana oli Camaron versio IROC-Z. Tausta-ajatus luoda kilpailukelpoinen Camaro-variantti suosituksi tulleeseen SCCA:n Showroom Stock-vakioautoluokkaan oli herännyt, kun Camaron myynti oli vuodesta 1982 tarjotun kolmannen sukupolven elinkaaren ehtoopuolella alkanut laskea. Ryhmä kilpailutoimintaan vihkiytyneitä insinöörejä ryhtyi kasaamaan kilpuria, minkä "voitot sunnuntaina toisivat ostajia autoliikkeisiin maanantaina" moottoriajoneuvojen valmistajien vanhan juonen mukaan. Camaron ajomukavuus uhrattiin sen parhaalle mahdolliselle käsiteltävyydelle, tilaajalla piti olla sisäpiiritieto osatakseen tilata 1LE-auton, ja mukana piti olla todistus auton osallistumisesta SCCA- tai IMSA-kilpailuihin. Chevroletin International Race of Champions-sponsoroinnista juonuva IROC-malli oli saatavilla 220 hevosvoiman 305-kuutiotuumaisella TPFI-V8:lla ja käsivalintaisella 5-vaihteisella vaihteistolla (automaatti laskisi moottoritehon 195 hevosvoimaan), tasi 230 hevosvoiman 350-kuutiotuumaisella TPFI-V8:lla liitettynä vain 4-vaihteiseen automaattivaihteistoon. Hankintaan ei ollut suoravalintaa, vaan asiakkaan piti osata valita General Motors-yhtymän määrättyjä Regular Production Option- l. RPO-koodeja: edellä kuvatut LB0- tai B2L-moottorit piti yhdistää RPO-koodin G92 taka-akselikitti moottorin mukaan määrätyillä välityssuhteilla, G80 tasauspyörästön lukko (Positraction), ja viimein vielä kieltää ilmastointilaitteen asennus. Näin tehtynä tuotantolinjalta putkahtaisi 1LE-varustettu Camaro, missä oli myös jäykemmät jouset ja kallistuksen vakaimet, vahvemmat jarrulevyt, vahvistetut vetopyörät ja laakerit, alumiininen kardaaniakseli, ja polttoainesäiliö sisäisillä loiskelevyillä sekä kahdella ottoputkella polttoaineen saannin turvaamiseksi suurten sivuttaisvoimien alaisena. Vuodelle 1988 GM salli vain neljän 1LE-varustellun Camaron valmistumisen, vuonna 1989 tilauksia tuli yksityiskohdissa hieman muutetulla varustelulla 111 kappaletta (110 739 kappaleen Camaro-tuotannosta ko. vuonna), ja IROC-Z:n viimeisenä vuonna 1990 vain 66 kappaletta. Vuonna 1991 mallin palattua Z28-nimiseksi tämän urheilupaketti 1LE:n tilasi 478 ostajaa, ja kolmannen sukupolven viimeisenä vuonna 1992 kyseinen 1LE-paketti houkutteli peräti 705 osatajaa - eli kolmannen sukupolven Camaro 1LE-yhteisvalmistus oli 1 360 kappaletta. 1LE-ratapaketti on ollut tarjolla myös myöhemmissä sukupolvissa.

1987 20th Anniversary Edition[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1992 25th Anniversary Edition[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljäs sukupolvi (mallivuodet 1993-2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Facelift 1998[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauolla 2002-2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viides sukupolvi (mallivuodet 2010-2015)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuudes sukupolvi (mallivuodet 2016-jatkuu)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoismalleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavoiteltu aakkosjärjestystä

COPO-Camarot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yenko Super Camaro

General Motors-piirimyyjillä oli mahdollisuus tilata räätälöidyt erikoisvarusteet GM-autoihin esimerkiksi paikallisten poliisilaitosten tarpeiden mukaisina Central Office Production Order- eli COPO-kaavalla, mikä ohjasi erinäisiä lisävarusteita GM-yhtymän malleihin. Muutama kilpailuhenkinen GM-piirimyyjä havaitsi, että COPO-tilaus salli vaivihkaan yhdistellä teknisiä piirteitä, joita yhtymäjohto ei periaatteita rikkovina olisi todennäköisesti hyväksynyt. Legendaarinen on esimerkiksi COPO-Camaro vuonna 1969, "Gibb-COPO" Illinoisin LaHarpessa toimivan tilaajansa Chevrolet-´kauppias ja kiihdytysajaja Fred Gibbin[5] mukaan, tilaustunnuksella COPO 9560, jolla auto sai 427 kuutiotuuman alumiinisen ZL-1-moottorin, aukosta viileää imuilmaa seostiheyden eli tehon lisäämiseksi ottavan konepellin, kohennetun jäähdytysjärjestelmän, transistorisytytyksen, erilaisen takasillan, sekä erinäisiä kohennuksia alustan komponentteihin. Koska erikoisautoilla oli tarkoitus osallistua kilpailuihin oli niitä luokittelun saavuttamiseksi valmistettava vähintään 50 kappaletta. Eri kauppiaiden kautta tilattujen ZL1-moottorilla varustettujen Camarojen yhteismääräksi tuli peräti 69 kappaletta[6]. Alla erikseen mainttu, Pennsylvanian Canonsburgissa vuosina 1949-1982 toiminut Chevrolet-kauppias Donald "Don" Yenko[7] tilasi myös omien tarpeidensa mukaisesti erikoisvarustellun COPO-Camaron (COPO 9561, "Yenko COPO"[6]), joskaan sillä ei voinut kilpailla Chevrolet-merkkisenä: Yenko käytti näet 427-kuutiotuumaisessa moottorissa alkuperäisestä poikkeavaa sytytysjärjestelmää, ja hän oli valinnut eturipustukseen myös sarja-Camaroista poikkeavat jouset[6]. TV-kasvo Jay Leno esittelee eräässä yksityisen videosarjansa Jay Leno`s Garage jaksossa[8] kolleegansa Tim Allenin vuoden 1968 COPO Camaron. On myös reklamoitu, ettei Allenin auto ole aito COPO-Camaro, vaan päivitetty moderneilla osilla[9]. COPO-Camaroja on julkistettu 2012 sekä 2016, jolloin sitä tuli vuosimallina 2017 saatavilla 69 kappaletta[10], sekä SEMA-näyttelyssä 2018 COPO-Camarojen 50-vuotisjuhlan kunniaksi, kun esiteltiin koeauto-Camaro e-COPO Race Car Concept[11][12]. Tämän täyssähkö-koeauton rinnalla valmistettiin jälleen 69 kappaletta himoittuja COPO-Camaroja vuosimalleina 2019.

Indianapolis 500 Pace Car[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camaro on valittu neljä kertaa Indianapolis_500-kilpailun pace car- l. turva-autoksi: vuosina 1967, 1969, 1982 sekä 2010 (erikoismallit-gallerian kuvat).

Rally Sport eli RS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rally Sport oli Camaron ensi sukupolven 105 dollarin varustepaketti, minkä näkyvin tunnusmerkki olivat ajovalojen eteen kääntyvät peitelevyt. RS-paktin saattoi yhdistää myös SS-pakettiin (RS/SS) sekä Z/28-versioon (RS/Z28)[13]. Ensimmäisen sukupolven RS tarjosi 210 hevosvoiman tehon[14], jos varustepakettia ei yhdistetty tehoa nostaviin lisävarusteisiin. Toisen sukupolven aikana RS-paketti oli ulkoa tunnistettavissa jaetusta etupuskurista (eteen työntyvän jäähdytinkidan molemmin puolin), kunnes vuonna 1974 pakolliseksi tulleet joustopuskurit tekivät tunnusmerkin mahdottomaksi. Tuo vuosi oli samalla Z/28:n L82-moottorin ja väliaikaisesti erikoismallinkin viimeinen, koska saastemääräykset eivät enää olleet täytettävissä. Vuonna 1973 tarjolle tuli Camaro "LT Type" eli Luxury Touring, mikä tavoitteli Euroopan urheilullisten matka-autojen saamaa suosiota: LT-paketti oli yhdistettävissä RS-varustepakettiin. Z/28-erikoismalli teki toki paluunsa vuonna 1977 varustettuna 350 kuutiotuuman vähäsaaste-moottorilla, ja se oli yhdistettävissä RS-pakettiin mikä tosin oli nyt enää kaksivärimaalauksen ja sisustusoption nimi [14]. Rally Sport-paketti oli kokonaan tauolla 1981-1989. Neljännen sukupolven Camaroon tuli tarjolle RS-paketti tauon jälkeen vuonna 1996, jolloin myös SS-optio tuli jälleen saataville Z28:n tehokkaimman version tunnuksena[14].

Super Sport eli SS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Super Sport on kosmeettisia mutta myös teknisiä muutoksia sieältänyt varustepaketti. Ensimmäisessä sukupolvessa SS-varustepaketti toi kohennetun alustan, moottoripeitteen tuuletusaukot ja SS-tarrasarjan ynnä merkit. Perusmoottorina 1967-1968 SS-versiossa oli 350 kuutiotuuman ja 295 hevosvoiman V8, mikä vuonna 1967 oli käytössä yksinoikeudella Camaro SS-versiossa, ja sai 1969-vuosimallissa pienen tehonlisän 300 hevosvoimaan (hp). Isompi 396-kuutiotuumainen eli 6,6-litrainen optiomoottori oli tarjolla kolmessa viritysasteessa L35 = 325 hv, vuosina 1968-1969 L34 = 350 hv, sekä L78 = 375 hv. Viimeksi mainitun sai 1968-1969 myös alumiinisilla sylinterikansilla, nimellistehon pysyessä ennallaan[15]. (myöhempien sukupolvien SS-tiedot puuttuvat vielä)

Sveitsin Camarot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

General Motors-yhtymän Sveitsin Bielissä (Bienne ranskaksi) sijainnut tehdas kokosi vuodesta 1967 lähtien Camaro malleja[16] aluksi 6-sylinterisellä 230 kuutiotuuman eli 3,8 litran moottorilla, mikä oli saatavilla myös F-Body -sisarmallissa Pontiac Firebird sen Sprint-versiossa[17]), sekä 4,6-litraisella V8-moottorilla, myöhemmin 1969 myös 5,7-litraisena[18] siten kuin markkinatilanne salli. GM:n Bielin tuotantolaitos sulki vasta 1975, kun pienen tehtaan valmistuskustannukset eivät enää olleet kilpailukykyisiä. Camaro-tuotantoa oli Yhdysvaltojen ulkopuolella muuallakin[16], muiden muassa Kanadan Ontarion Oshawassa.

Yenko Super / Turbo Z / SVE Supercharged Camaro / Saleen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1968 Yenko Super Camaro (427)
1965 Yenko Stinger (Corvair kilpa-auto)

Yenko Super Camaro oli Chevrolet-piirimyyjä, kilpa-ajaja ja virityspajan omistaja Don Yenkon merkittävästi muokkaama mallisto vuosina 1967-1981. Yenko Camaro ohitti General Motors-yhtymän tuolloin voimassa olleen 400 kuutiotuuman rajoituksen muille kuin full size-autoilleen, mikä asetti keskikokoisten GM-mallien urheiluversiot alakynteen kilpaileviin Chrysler- ja Ford-yhtymien tuotemerkkien malleihin (mm. AMC AMX, Dodge Dart, Ford Mustang, Plymouth Barracuda) verrattuna. Vuonna 1967 valmistui 106 Yenko-Camaroa, joissa 396-kuutiotuumainen pikkulohko-L78 oli korvattu isolla 427 kuutiotuuman Chevrolet Corvetten L72-moottorilla, käsivalintaisella Muncien M21-vaihteistolla ja muilla muutoksilla kuten lasikuituisella konepellillä. Yenkolla oli vuonna 1969 myös omanlaisensa diileri- eli COPO-versio Camarosta tunnuksella COPO 9561, nk. "Yenko-COPO":na. Yenko Super Camarojen valmistusmäärä oli lähteen[19] arvion mukaan 54 kpl (1967), 64 kpl (1968) ja 198 kpl (1969). Yenkon Super Camarot olivat saman lähteen mukainen erikosuus siksikin, että muutkin Chevrolet-diilerit myivät Yenko-versiota. Myös muut diilerit tekivät muutoksia sarja-Camaroihin aina vuoden 1969 COPO 9561-erikoistilauskoodia ("Yenko-COPO") myöten: Baldwin Chevrolet (Baldwin-Motion), Berger-Chevrolet, Dana Chevrolet, Nickey-Chevrolet sekä Scuncio-Chevrolet. Näiden Super Camarojen ohessa Yenko viritti ja kilpaili Chevrolet Corvair-muunnoksilla (kuva: Yenko Stinger [20]) sen tuotannon loppuun 1969 asti. Viimeinen Yenkon erikois-Camaro oli vuoden 1981 turboahdettu Turbo Z, jota valmistui 19 kappaletta[21].

Merkityksellinen Yenko-nimi on säilynyt Specialty Vehicle Engineering Inc.-yhtiön erikoismalleissa 2016-2020, joissa moottorin uhattiin tuottavan 750 - 1 000 hevosvoimaa. Esimerkiksi SVE:n 800 hevosvoiman kuudennen sukupolven vuoden 2017 Camaro SS:n muunnos Yenko Supercharged Camaro maksoi 40 000 dollaria (ilman perusautoa), ja 6,2-litrainen LT1-moottori oli siinä kasvatettu 6,8-litraiseksi, kampiakseli taottua mallia, ynnä kiertokanget vaihdettu H-profiilisiksi kilpa-automoottoreiden tapaan. SVE suunnitteli valmistavansa tätä kyseistä Dodgen Hellcat-mallien kanssa kilpailevaa versiota 50 kappaletta[22]. Viimeisin 1 000 hevosvoiman Stage II-versio rakentuu 1SS- tai 2SS-sarjan Camaroon, missä on jo valmiiksi 1LE-ratapaketti (tämä sisältää MagnaRide- eli MRC-alustan[23]) sekä elektronisesti ohjattu tasauspyörästö. Yenkon tuhannen hevosvoiman Stage II tilataan piirimyyjän kautta, ja näin varustettuja Camaroja tehdään vain 25 kappaletta[24]. Hinnat ilman perusautoa olivat vuonna 2019 Stage I-versiolle alkaen 46 995 ja Stage II-versiolle 66 995 dollaria[24].

Kilpakuljettaja Steve Saleenin 1984 toimintansa aloittanut[25] Saleen Automotive, Inc. on viritetyistä Ford-autoistaan tunnettu, sittemmin myös kohennettuja Camaroja tarjonnut, ja Saleen-nimisistä superautoistaan tunnettu yritys.

Camaro Z/28[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1969 Camaro Z/28 Odense, Tanska

Camaro Z/28 [26] oli Product Promotion Engineering-osastun erikoismies Vince Pigginsin aloitteesta syntynyt, joulukuussa 1966 esitelty kilpa-automalli. Siihen oli valittu Sports Car Club of American (SCCA) Trans Am Sedan-katukilpailusarjan iskutilavuusrajan niukalti alittava 4,9-litrainen V8-moottori, 302-kuutiotuumainen moottori varustettuna 283-kuutiotuumaisen kampiakselilla[14]. Z/28:n tavoite oli tarjota asiakkaalle valmiiksi lähes kilpailukuntoinen automalli, ja vaikka moottorin tehoksi oli ilmoitettu 290 hevosvoimaa kierrosluvulla 5 300/min sen kampikoneisto oli valmiiksi mitoitettu paljon korkeammille kierrosluvuille: sisäpiiriläiset oivalsivat oitis, että tehon saattoi helposti nostaa jopa yli 350 hevosvoimaan. Lisäksi auto oli varustettu tiheiden välityssuhteiden 4-vaihteisella käsivalintaisella Muncie-vaihteistolla (3 vaihtoehtoa[26], vahvistetulla alustalla[14] ja tehostetuilla levyjarruilla etupyörissä; myös lukkoperä oli saatavilla valinnaisvarusteena. Roger Penske -Tiimin Mark Donohue voitti Camaro Z/28:lla SCCA-mestaruudet perättäisinä vuosina 1968-1969, kun mestaruus oli 1967 mennyt Jerry Titusin Ford Mustang GT 350:lle, ja menisi vuonna 1970 Parnelli Jonesin ohjastamana jälleen Mustangille. Kilpa-auton "Z/28"-nimi jäi elämään Camaron erikoismalleissa (tietolaatikon kuva; 1968 Camaro Z/28 sekä galleriakuva; faceliftattu 2. sukupolven Camaro näyttävällä Z28-teippauksella)[18].

Galleria: Konseptimallit, erikois- ja kilpamallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. GM Heritage Center: 1967 Chevrolet Camaro (PDF) (1967 Chevrolet Camaron tietopaketti (212 s.)) gmheritagecenter.com: GM. Viitattu 15.4.2021. (englanniksi)
  2. Chevy to Launch New Camaro Coupe, Convertible as ’10 Models
  3. Ernst, Kurt: A look back at the Camaro (Camaron sukupolvien I-V muotoilun yksityiskohtien tulkintaa) Hemmings (Stories). 5.3.2015. hemmings.com. Viitattu 15.4.2021. (englanniksi)
  4. Ernst, Kurt: 1988-1992 Chevrolet Camaro 1LE (Salainen 1LE-ratapaketti) Hemmings (Stories). 10.2.2014. hemmings.com. Viitattu 15.4.2021. (englanniksi)
  5. Strohl, Daniel: Fred Gibb (F. Gibb-henkilökuva) Muscle Magazine. maaliskuu 2008. hemmings.com/stories. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
  6. a b c The News Wheel: Moments in Car History: The First COPO Camaro (COPO-Camarojen tarina) thenewswheel.com. 31.10.2018. thenewswheel.com. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  7. useita: Donald Yenko (Donald Yenko-artikkeleiden lista) Street Muscle Magazine. useita. streetmusclemag.com. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
  8. Leno, Jay (& crew): Tim Allen's 1968 Camaro 427 COPO - Jay Leno's Garage (Tim Allenin 1968 COPO Camaro 427) Jay Leno`s Garage. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  9. McEachern, Sam: Tim Allen`s 1968 427 COPO Camaro featurend on Jay Leno`s Garage (Allenin epäaito COPO-Camaro) gmauthority.com. 14.4.2014. gmauthority.com. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  10. Ernst, Kurt: Chevrolet debuts the latest COPO Camaro (vuoden 2017 COPO-Camaro (69 kpl)) Hemmings (Stories). 7.11.2016. hemmings.com/stories. Viitattu 15.4.2021. (englanniksi)
  11. Ernst, Kurt: Chevy`s eCOPO Camaro Concept (Konseptiauto Camaro eCOPO) Hemmings. 1.11.2018. hemmings.com/stories. Viitattu 16.4.2021. (englanniksi)
  12. Stumpf, Rob: Chevrolet Goes Retro-Futuristic (eCOPO-konsepti) The Drive. 30.10.2018. thedrive.com. Viitattu 16.4.2021. (englanniksi)
  13. Sonen, Kurt: Major option packages #RS (RS-varustepaketti 1. sukupolvi) camaros.org. 1998-2020. camaros.org. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  14. a b c d e Ross, Scott: Camaro by the Letters (RS, SS, Z28) (Camaron erikoismalleista RS, SS ja Z/28) 10.11.2015. chevyhardcore.com. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  15. Sonen, Kurt: Super Sport (SS) Camaros (1. sukupolvi) (SS-version varusteita 1967-1969, kuvallinen) camaros.org. 8.7.2020 (päivitys). camaros.org. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  16. a b Sonen, Kurt: Camaro Foreign Production Plants (Camaro-tuotanto USA:n ulkopuolella) camaros.org. 26.1.2017 (päivitys). camaros.org. Viitattu 8.4.2021. (englanniksi)
  17. Shea, Terry: 1968 Pontiac Firebird Sprint (Erikoinen F-Bodyn 6-sylinterinen "Sprint"-perusmoottori 1967-1968) hemmings.com. elokuu 2018. hemmings.com. Viitattu 8.4.2021. (englanniksi)
  18. a b von Rotz, Bruno: Chevrolet Camaro Z/28 - der Rennwagen für den Alltag (Z/28-mallin historiaa) zwischengas.com. 3.4.2021. zwischengas.com. Viitattu 6.4.2021. (saksaksi)
  19. Sonen, Kurt: Dealer (Yenkon "Super Camaro":t 1967-1969) camaros.org. 8.7.2020 (päivitys). camaros.org. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  20. Jay Leno: 1966 Yenko Stinger (Yenko Stingerin tarina ja esittelyajo 16:14 min) JLG. 24.2.2014. Youtube: Jay Leno`s Garage. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  21. Koscs, Jim: Rarest of all Yenko Camaros: the 1981 Turbo z (1981 Yenko Turbo Z esittely) hagerty.com. 16.2.2018. hagerty.com. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  22. The News Wheel: Meet the Second Yenko Chevrolet: The 800-hp Yenko SC Camaro (Yenko SC Camaro II:n kuvallinen esittely) The News Wheel. 30.1.2017. thenewswheel.com. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  23. GM Magnetic Ride Control Technology (MRC-seloste) GM Authority (ei osa GM-yhtymää). gmauthority.com. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  24. a b Evans, Brian: The 1000-Horsepower 2019 Yenko SC Camaro... (Yenko Stage II Camaro (tuhat hv)) The Drive. 17.10.2018. thedrive.com. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  25. saleen.com: Improving the Breed Since 1984 (S. Saleenin urheilu-ura ja hänen yhtiönsä/tuotteidensa kuvallinen historiikki) saleen.com: Saleen Automotive, Inc.. Viitattu 13.4.2021. (englanniksi)
  26. a b DeMauro, Thomas A.: The 1969 Camaro Z/28 remains an image leader (1969 Camaro Z/28:sta (lehtijutun digiversio)) Hemmongs Motor News. syyskuu 2020. hemmings.com. Viitattu 15.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.