Chevrolet Corvair

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chevrolet Corvair
Corvair-convertible-1.jpg
Valmistustiedot
Valmistaja General Motors
Valmistusvuodet 1960-1969
Tuotantomäärä 1 835 170
Korimalli 2-ovinen convertible, coupé, hardtop, pick up, 4-ovinen sedan, hardtop, station wagon, 6-ovinen pakettiauto, 8-ovinen pakettiauto
Luokka alempi keskiluokka
Edeltäjä Chevrolet Vega
Teho 63 kW (80 hv) - 134 kW (180 hv, turbomalli, SAE brutto)
Polttoaine bensiini
Vetotapa takaveto
Chevrolet Corvair Wagon vuodelta 1962.

Corvair oli Chevroletin kiistelty automalli 1960-luvulla. Erikoisen mallista teki sen takamoottorisuus, joka oli harvinaista Yhdysvalloissa. Malli tehtiin kilpailemaan suosittua Volkswagenin Kuplaa vastaan, mutta siitä ei koskaan tullut kovin menestyksellistä mallia yleismaailmallisesti. Amerikassa Corvairia valmistettiin kuitenkin 1,8 miljoonaa kappaletta. Suomeen tuodussa mallissa oli kuusisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori, jonka iskutilavuus oli 2687 cm³ ja teho 110 hevosvoimaa. Auton omamassa oli 1155 kg.[1]

Corvarissa nähtiin myös yksi ensimmäisistä tuotantoautoihin asennettuja turboista.

Ajo-ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corvairin ajo-ominaisuudet olivat epätavalliset amerikkalaiseksi autoksi. Takana olevasta moottorista johtuen auto oli yliohjaava eikä aliohjaava, johon amerikkalaiset autoilijat olivat tottuneet. Ongelmana oli myös heikko suuntavakavuus suurilla nopeuksilla sekä liian hidas ohjaus.[2]

Kaarteissa Corvair kulkee vakaasti, mutta varsinkin tiukoissa mutkissa kuljettajan täytyy ottaa huomioon hidas ohjaus.[2]

Loppuaikoina auton turvallisuus sai kyseenalaista mainetta etumoottorisiin autoihin tottuneiden amerikkalaisten käsissä. Takapainoisen auton käsittelyvaikeudet johtivat usein onnettomuuksiin. Kuluttajaoikeusaktivisti ja myöhemmin myös presidenttiehdokas Ralph Nader, joka ajoi useiden auto-onnettomuuksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden asioita, kirjoitti vuonna 1965 kirjan Unsafe at any speed, jossa hän tarkasteli yhdysvaltalaisten autojen turvallisuutta – pikemminkin turvattomuutta – ja laadun heikkouksia ja otti esimerkiksi Corvairin. Kirjan ilmestymisen jälkeen Corvairin myynti romahti. Corvairin teknisiksi ongelmiksi mainittiin etenkin liian kevyt takajousitus ja moottorin ylikuumeneminen. [3]

Osaltaan Ralph Naderin pamfletti johti Yhdysvalloissa autoja koskeneiden turvallisuusnormien kiristämiseen. Turvavöistä ja muista autojen turvavarusteista annettiin viralliset määräykset. Tämä heijastui nopeasti laajemmallekin, koska Yhdysvallat oli tärkeä markkina-alue myös muun maailman, varsinkin Japanin autoteollisuudelle.[4]

Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sukupolven Corvaireja valmistettiin vuosina 1960-64 ja toisen sukupolven vuosina 1965-69. Auton valmistus lopetettiin vuonna 1969.

Corvairia tuotettiin lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla korimalleilla. Malleihin kuului neliovinen sedan, neliovinen farmari, coupe, cabriolet, pakettiauto ja avolava.

Turboahdettu malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corvairin malli Monza Spyder oli maailman ensimmäisiä turboahdettuja autoja, jota valmistettiin vuosina 1962-1966. Se kiihtyi 0-100 km/t vain 9,0 sekunnissa tehtaan ilmoituksen mukaan ja huippunopeus oli 190 km/t. Turbomallin moottori oli 2683 cm³ bokserikuutosmoottori (164 cid).[5]

Turbomallin ajettavuutta on parannettu jäykemmällä jousituksella. Ongelmana on kuitenkin tunnoton ja liian hidas ohjaus, yli viisi kierrosta. Kaarreajo-ominaisuudet ovat Corvairissa melko vakaat, kunhan kuljettaja ottaa huomioon hitaan ohjauksen. Takana ovat kaksoisnivelletyt vetoakselit sekä päällekkäiset tukivarret.[5]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chevrolet Corvair esiteltiin Helsingin messuhallissa vuonna 1960 järjestetyssä autonäyttelyssä, mutta siitä oli ehditty kirjoittaa suomalaisessa lehdistössä vilkkaasti jo etukäteen.[6] Vuonna 1965 Corvair maksoi Suomessa 19 000 markkaa (vuoden 2005 rahassa 28 600 euroa) ja oli tuolloin myydyistä Chevrolet-henkilöautoista hinnaltaan edullisin. Muita saman hintaluokan autoja olivat Citroen DS 19, Ford Fairlane, Mercedes-Benz 220 ja Rover 2000.[7] Corvair herätti kiinnostusta autoalan asiantuntijoissa, koska se poikkesi monessa suhteessa Chevroletin totutuista piirteistä. Käytännössä Corvair kuitenkin jäi Suomessa niin harvinaiseksi autoksi, että läheskään kaikki maanteillä liikkuneet eivät sitä koskaan nähneet.[8] Vuoden 1999 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli kuusi Corvairia.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Onni Pohjanen – A. I. Walli: Uusi autokirja, s. 516. WSOY, 1965, Porvoo.
  2. a b Tekniikan Maailma 10/1960, koeajo
  3. Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata. Mobilia-vuosikirja 1999, s. 59–60. Mobilia-säätiö, 1999, Kangasala.
  4. Kimmo Levä (toim.): Tulevaisuuden teemat: Mobilia-vuosikirja 1995, s. 34. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1995.
  5. a b Mobilisti 5/1998, sivut 44-47
  6. Olli J. Ojanen: Letukoita ja limusiineja, s. 88. Helsinki: Alfamer Oy, 1999.
  7. Pohjanen - Walli: Uusi autokirja, s. 516–529.
  8. Ojanen 1999, s. 88.
  9. Kari Pynnä: Näillä ajamme: Suomen autokantatilasto 31.12.1999. Tekniikan Maailma 11/2000, s. 151. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chevrolet Corvair.