Bruce Kulick

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bruce Kulick
BruceKulickGFR2002.jpg
Bruce Kulick vuonna 2002.
Syntynyt 12. joulukuuta 1953 (ikä 64)
Kotoisin Yhdysvaltain lippu Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Oikea nimi Bruce Howard Kulick
Aktiivisena 1975–
Tyylilajit Hard rock, heavy metal, glam rock, glam metal
Laulukieli englanti
Ammatit Muusikko, lauluntekijä, tuottaja
Puoliso Christina Harrison (1989–1996)[1]
Lisa Lane (2014–)[1][2]
Soittimet Kitara, basso, laulu, kosketinsoittimet
Sähkökitarat Fender Stratocaster
Gibson Les Paul
Gibson Explorer
Gibson SG
ESP Viper
ESP Horizon
ESP Eclipse
ESP Vintage Plus
Yhtyeet Kiss, Grand Funk Railroad, Eric Singer Project, Blackjack, Union, The Good Rats
Kotisivut http://kulick.net/
MusicBrainz

Bruce Howard Kulick (s. 12. joulukuuta 1953 Brooklyn, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja. Kulick on soittanut vuodesta 2000 lähtien rock-yhtye Grand Funk Railroadin kitaristina. Kulick muistetaan myös urastaan rock-yhtye Kissin pitkäaikaisena kitaristina. Hän liittyi yhtyeeseen vuonna 1984 korvaten yhtyeen jättäneen Mark St. Johnin, ja soitti yhtyeessä vuoteen 1996.[3] Kulick levytti yhtyeen kitaristina viisi studioalbumia.

Ennen uraansa Kiss- ja Grand Funk Railroad -yhtyeissä Kulick oli ansioitunut kiertue- ja sessiomuusikkona, ja soittanut muun muassa myös Michael Boltonin kanssa perustamassaan yhtyeessä Blackjack. Kissin kitaristina soittaessaan hän myös lauloi yhtyeen vuoden 1997 albumilla Carnival of Souls: The Final Sessions julkaiseman kappaleen ”I Walk Alone”. Hän jätti Kissin vuonna 1996, jolloin yhtyeen alkuperäinen kitaristi Ace Frehley palasi takaisin yhtyeeseen. Sittemmin hän on vaikuttanut esimerkiksi yhtyeissä Union ja Eric Singer Project, sekä vieraillut eri yhtyeiden ja artistien levytyksillä. Hän on levyttänyt myös sooloartistina.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss (1984–1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulick teki ensiesiintymisensä Kiss-yhtyeen kitaristina vuoden 1984 Animalize World Tour -maailmankiertueella. Yhtyeen kitaristi Mark St. John sairastui niveltulehdukseen ja Reiterin tautiin,[4] eikä pystynyt soittamaan. Kiertueesta muodostui St. Johnin osalta hyvin rikkonainen, ja hän soitti vain muutamissa yhtyeen konserteissa.[5] Kulick oli luontainen valinta St. Johnin väliaikaiseksi korvaajaksi, sillä hän oli sijaistanut tätä sessiomuusikkona jo yhtyeen Animalize-albumin kappaleissa ”Lonely is the Hunter” ja ”Murder in High Heels”.[4][6] Kulick soitti valtaosan kiertueen konserteista.[3] St. Johnin terveydellinen tila ei enää kohentunut, joten hän joutui jättämään Kissin lopullisesti vuoden 1984 joulukuussa.[5] Näin Kulickista tuli yhtyeen virallinen kitaristi.[3]

Ensimmäisellä varsinaisella Kiss-albumillaan Asylum (1985) Kulick kunnostautui myös laulunkirjoittamisessa, sillä hän oli mukana kirjoittamassa albumille kappaleita ”King of the Mountain”, ”Trial By Fire” ja ”I’m Alive”. Asylum sekä sitä seuranneet Crazy Nights (1987) ja Hot in the Shade (1989) edustivat musiikillisesti 1980-luvulla suosiotaan kasvattanutta glam metalia, eivätkä ne nojanneet kovinkaan vahvasti Kissin 1970-luvun tuotannon hard rockiin. Yhtyeen maskittoman aikakauden jokainen albumi ylitti Yhdysvalloissa platinalevyrajan lukuun ottamatta Hot in the Shadea, joka saavutti kuitenkin kultalevyn myyntimäärän. Vuoden 1992 albumi Revenge edusti puolestaan raskasta rockia ja esitteli yhtyeen heavy metal -vaikutteita.

Kiss teki vuonna 1996 menestyksekkään Alive/Worldwide Tour -kiertueen alkuperäisessä kokoonpanossaan, mikä merkitsi Kulickin siirtymistä syrjään yhtyeen kokoonpanosta. Ajatus alkuperäisen kokoonpanon paluusta yhteen oli saanut alkunsa jo vuonna 1995, kun Kiss esiintyi Music Televisionin suositussa MTV Unplugged -ohjelmassa alkuperäisen kitaristi Ace Frehleyn ja alkuperäisen rumpali Peter Crissin kanssa. Kulick ja yhtyeen silloisen kokoonpanon rumpali Eric Singer saivat vuonna 1996 viikottain palkkaa yhtyeen toiminnasta paluukiertueesta huolimatta.

Vuonna 1997 Kiss julkaisi niin kutsutun maskittoman aikakautensa viimeisen studioalbumin Carnival of Souls: The Final Sessions, joka oli levytetty jo vuonna 1995. Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon tekemä kiertue oli kuitenkin viivästyttänyt albumin julkaisua, ja albumi oli ehtinyt tällä välin myös vuotaa internetiin ja levitä bootleg-versioiden muodossa. Albumilla Kulickin musiikillinen panos oli huomattava, sillä hän oli osallistunut albumin 12 kappaleesta yhdeksän säveltämiseen. Albumilla on myös mukana ensimmäinen hänen laulamansa Kiss-kappale ”I Walk Alone”, jonka hän oli kirjoittanut yhdessä basisti-laulaja Gene Simmonsin kanssa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kissin diskografia

Union[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Union: Union (1998) tuottajat John Corabi, Bruce Kulick ja Curt Cuomo
  • Union: Live in the Galaxy (1999) miksaus: Bruce Bouillet ja Bruce Kulick
  • Union: The Blue Room (2000) Co-Produced by Bruce Kulick.
  • Union: Do Your Own Thing Live (2005) DVD

Soolotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Bolton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blackjack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blackjack: Blackjack (1979)
  • Blackjack: Worlds Apart (1980)

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leaf, David ja Sharp, Ken: Kiss - Maskin takaa. Like Kustannus, 2004. ISBN 987-952-471-950-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b KISSMONSTER - Band Members: Bruce Kulick kissmonster.com. KISSMONSTER. Viitattu 17.5.2017. (englanniksi)
  2. Kiss, Grand Funk Railroad Guitarist Bruce Kulick Gets Married ultimateclassicrock.com. 6.1.2014. Ultimate Classic Rock. Viitattu 17.5.2017. (englanniksi)
  3. a b c Leaf, Sharp s. 138
  4. a b Leaf, Sharp s. 436
  5. a b Leaf, Sharp s. 437
  6. Leaf, Sharp s. 439