Grand Funk Railroad
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Grand Funk Railroad | |
|---|---|
 Mel Schacher ja Bruce Kulick esiinytymässä tammikuussa 2002 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1969–1976, 1981–1983, 1996– |
| Tyylilaji | hard rock, blues rock |
| Kotipaikka |
 Flint, Michigan, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet |
Mark Farner |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Grand Funk Railroad, lyhyemmin GFR, myöhemmin Grand Funk, on yhdysvaltalainen rockyhtye, joka perustettiin vuonna 1969 Flintissä, Michiganissa.
GFR:ltä oli jo vuonna 1970 myyty enemmän levyjä kuin yhdeltäkään muulta yhdysvaltalaiselta yhtyeeltä siihen mennessä. Yhtye on tunnettu erityisesti stadionkonserteistaan, jotka Yhdysvalloissa ovat keränneet valtavat yleisömäärät.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grand Funk Railroadin perustivat vuonna 1969 kitaristi-laulaja Mark Farner, rumpali Don Brewer ja basisti Mel Schacher. Yhtye oli yksi ensimmäisistä hard rockin ja heavy metalin uranuurtajista 1960- ja 1970-lukujen taitteessa muun muassa Black Sabbathin ja Deep Purplen ohella. Varsinaisen funkmusiikin kanssa GFR:llä ei ole koskaan ollut mitään tekemistä, vaikka yhtyeen alkuaikojen musiikissa on kuultavissa myös funkvaikutteita basson ja rumpujen rytmityksissä. Viidennen albumin jälkeen yhtyeen nimi lyhennettiin muotoon Grand Funk ja kokoonpanoon liittyi urkuri Craig Frost. Samaan aikaan yhtyeen musiikki alkoi muuttua lähemmäksi valtavirtarockia.
Vuoden 1970 loppupuolella julkaistu Live Album, sittemmin pienen klassikon maineen saavuttanut tupla-albumi antoi varsin autenttisen ajankuvan Grand Funk Railroadin "kiihkeästä soitosta ja konserttien tunnelmasta". Muita menestyneitä albumeja olivat jo aikaisemmin samana vuonna julkaistu Closer to Home ja sitä seurannut Survival (1971), jota pidetään myös yhtyeen mahdollisesti tasokkaimpana levynä sekä We're an American Band (1973) (sijoitus 2 Billboardin albumilistalla). Menestystä auttoi osaltaan myös levy-yhtiön voimakas markkinointi sekä sen mukanaan tuoma näkyvä mediajulkisuus. Yhtyeen suurimpiin singlehitteihin kuuluivat "We're an American Band" (1973), "I'm Your Captain (Closer to Home)" (1970), versio Soul Brother Sixin "Some Kind of Wonderful" -kappaleesta (1974) ja versio Little Evan "The Loco-Motion" -kappaleesta (1974). Näistä "We're an American Band" ja "The Loco-Motion" saavuttivat Yhdysvalloissa ensimmäisen sijan US Hot 100 -listalla.
Yhtye hajosi vuonna 1976, mutta vuonna 1980 se koottiin uudelleen ilman Schacheria, joka kuitenkin myöhemmin palasi yhtyeeseen. Matkan varrella alkuperäinen trio laajentui viisimiehiseksi. Yhtyeen hajottua toistamiseen vuonna 1983 pääasiallinen lauluntekijä Farner siirtyi tekemään uskonnollista musiikkia.
Brewer ja Schacher kokosivat yhtyeen kolmannen kerran vuonna 1996, ja yhtye kerää yhä stadionkonsertteihin runsaasti yleisöä Yhdysvalloissa. Pohjois-Amerikan ulkopuolella yhtyeen suosio ei sen sijaan ole koskaan ollut kovin merkittävä Japania lukuun ottamatta. Yhtyeen nykykokoonpanoon kuuluvat Brewerin ja Schacherin ohella Bruce Kulick, Max Carl sekä Tim Cashion.
Simpsonit-tv-sarjan Homer Simpson ja Otto Mann nimesivät kerran GFR:n erääksi suosikkiyhtyeistään.
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- On Time (1969)
- Grand Funk (1969)
- Closer to Home (1970)
- Survival (1971)
- E Pluribus Funk (1971)
- Phoenix (1972)
- We're an American Band (1973)
- Shinin' On (1974)
- Monumental Funk (1974)
- All the Girls in the World Beware!!! (1974)
- Born to Die (1976)
- Good Singin', Good Playin' (1976)
- Grand Funk Lives (1981)
- What's Funk? (1983)
Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Live Album (1970)
- Caught in the Act (1975)
- Bosnia (1997)
- Live: The 1971 Tour (2002)
Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mark, Don & Mel: 1969–71 (1972)
- Grand Funk Hits (1976)
- The Best of Grand Funk (1990)
- Capitol Collectors Series (1991)
- Heavy Hitters! (1992)
- Thirty Years of Funk: 1969-1999 (1999)
- Classic Masters (2002)
- Trunk of Funk (2002)
- Greatest Hits (2006)
