Arvo Lehesmaa
Arvo Aleksander Lehesmaa (vuoteen 1928 Nylund; 22. lokakuuta 1901 Pori – 18. toukokuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1]
Lehesmaa oli ansioitunut teatterinäyttelijä, ja hän esiintyi 1940-luvulta lähtien myös lukuisissa elokuvissa. Yli 80 elokuvaroolia tekevät hänestä yhden ahkerimmista suomalaisista näyttelijöistä. Hän esiintyi etupäässä Suomen Filmiteollisuuden tuottamissa elokuvissa. Hän oli muun muassa yksi Matti Kassilan, Ville Salmisen ja Edvin Laineen luottonäyttelijöistä, ja hän esitti niin koomisia kuin vakaviakin rooleja.
Lehesmaan menestysrooleja näyttämöllä olivat muun muassa Nummisuutarien Esko ja Othellon Jago,[1] ja tunnetuimmat valkokangasroolit nähtiin elokuvissa Mikä yö (Majuri Hector) (1945), Pitkäjärveläiset (Sotamies Modig) (1951), Valkoinen peura (Tsalkku-Nilla) (1952), Viisi vekkulia (Professori Sinimaa) (1956) ja Taas tapaamme Suomisen perheen (Volmar-vaari) (1959).
Lehesmaa muistetaan myös elokuvista Ryysyrannan Jooseppi (1955) ja Komisario Palmun erehdys (1960) sekä Aarne Tarkaksen 1960-luvun alun seurapiirikomedioista ja monista pikkurooleista Pekka Puupää -elokuvissa. Lehesmaan viimeiseksi rooliksi jäi pieni viestintuojan rooli Edvin Laineen suurtyössä Täällä Pohjantähden alla (1968).
Lehesmaalle myönnettiin vuonna 1953 Pro Finlandia -mitali.[2]
Arvo Lehesmaan puoliso oli vuodesta 1926 näyttelijä Aino-Inkeri Notkola.[1] Lehesmaa on haudattu Kansallisteatterin näyttelijöiden yhteyshautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[3]
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lapseni on minun (1940)
- Eulalia-täti (1940)
- Ryhmy ja Romppainen (1941)
- Viimeinen vieras (1941)
- Jees ja just (1943)
- Kirkastettu sydän (1943)
- Kuollut mies vihastuu (1944)
- Mikä yö! (1945)
- Linnaisten vihreä kamari (1945)
- ”Minä elän” (1946)
- Suopursu kukkii (1947)
- Särkelä itte (1947)
- Ruusu ja kulkuri (1948)
- Laitakaupungin laulu (1948)
- Prinsessa Ruusunen (1949)
- Serenaadiluutnantti (1949)
- Ruma Elsa (1949)
- Aaltoska orkaniseeraa (1949)
- Tanssi yli hautojen (1950)
- Maija löytää sävelen (1950)
- Katarina kaunis leski (1950)
- Radio tekee murron (1951)
- Pitkäjärveläiset (1951)
- Vain laulajapoikia (1951)
- Sadan miekan mies (1951)
- Yhden yön hinta (1952)
- Valkoinen peura (1952)
- Radio tulee hulluksi (1952)
- Pekka Puupää (1953)
- Sillankorvan emäntä (1953)
- Alaston malli karkuteillä (1953)
- Herrojen Eeva (1954)
- Minäkö isä! (1954)
- Hilmanpäivät (1954)
- Ryysyrannan Jooseppi (1955)
- Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955)
- Rakas lurjus (1955)
- Helunan häämatka (1955)
- Kukonlaulusta kukonlauluun (1955)
- Viisi vekkulia (1956)
- Herra sotaministeri (1957)
- Risti ja liekki (1957)
- Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958)
- Mies tältä tähdeltä (1958)
- Taas tapaamme Suomisen perheen (1959)
- Kovaa peliä Pohjolassa (1959)
- Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960)
- Komisario Palmun erehdys (1960)
- Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960)
- Olin nahjuksen vaimo (1961)
- Kertokaa se hänelle... (1961)
- Älä nuolase... (1962)
- Täällä Pohjantähden alla (1968)
- Pohjantähti (1973)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ahtiainen, Anne: ”Lehesmaa, Arvo (1901–1973)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 814–815. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 15.11.2021.
- ↑ Arvo Aleksanteri Lehesmaa -1973 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 23.5.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arvo Lehesmaa Elonetissä.
- Kuka kukin on 1954. Otava (Projekt Runeberg)
| ||||||||||||||
