Metaetiikka

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Analyyttinen etiikka)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Metaetiikka on etiikan osa-alue, joka tutkii moraalisten käsitysten luonnetta, niiden pätevyyden ehtoja sekä eettisten käsitteiden alkuperää ja merkitystä. Metaetiikka tutkii moraalifilosofian kysymyksiä ennen kaikkea ontologian, tietoteorian sekä moraalipsykologian näkökulmista.

Etiikan muita osa-alueita on normatiivinen etiikka, joka etsii perustaa oikean ja väärän käsityksille. Metaetiikka tutkii normatiivisen etiikan taustaoletuksia.[1]

Keskeisiä kysymyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metaetiikan kysymyksiä ovat esimerkiksi:

Moraalikäsitteet ja moraalisen kielen luonne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metaetiikan usein pohdittuihin kysymyksiin kuuluu, ilmaisevatko moraalisessa puheessa käytetyt käsitteet, kuten hyvä ja paha, oikea ja väärä, käsityksiä vai tuntemuksia, ja jos ne ilmaisevat käsityksiä, onko näillä käsityksillä totuusarvoa.

Kielen lauseet jakautuvat kuvaileviin, tosiasiallista asiantilaa kuvaaviin de facto -lauseisiin, ja preskriptiivisiin, jonkin hyväksyttävänä pitämistä kuvaaviin de jure -lauseisiin.

Tosiasiaa kuvaava lause on esimerkiksi ”Aurinko on tähti”. Lause ilmaisee käsityksen, ja lauseessa ”aurinko” on looginen subjekti ja ”on tähti” ilmaisee ominaisuuden ja sen määrittelyn eli predikaatin. Tämän väitelauseen totuus voidaan päätellä havaintojen avulla: Lause ”Aurinko on tähti” on tosi, jos ja vain jos aurinko todella on tähti. Tosiasialauseet voivat ilmaista joko tosia tai epätosia käsityksiä.

Preskriptiivisten eli pitämislauseiden suhteen tilanne on epäselvempi. Esimerkiksi lause ”insesti on moraalisesti väärin” on loogisesti samanmuotoinen kuin ”Aurinko on tähti” – siinä on looginen subjekti, jolla on määrätty ominaisuus. Mutta väitteen totuusarvoa ei voida osoittaa havainnoimalla. Ominaisuus ”on väärin” ilmaisee selvästi, että sen lausuja ei hyväksy sitä, mutta ilmaiseeko se kognitiivista käsitystä, joka voi olla tosi tai epätosi, vai pelkkää tunnetilaa?[3]

Metaeettisiä kantoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia metaeettisiä kantoja on lukuisia. Yksi tapa jaotella kantoja on seuraava:

  1. Eettinen kognitivismi: moraalilauseet ilmaisevat asioiden ominaisuuksia koskevia käsityksiä, joilla voi olla totuusarvo.
    1. Eettinen realismi: moraaliset ominaisuudet (hyvyys, pahuus) ovat metafyysisesti olemassaolevia ominaisuuksia.
      1. Eettinen naturalismi: moraaliset ominaisuudet ovat redusoitavissa asioiden objektiivisiin, luonnollisiin ominaisuuksiin, kuten nautintoon tai lajityypillisyyteen.
        1. Sosiaalidarvinismi: Luonnossa vallitsee vahvimman eloonjäämisen periaate, joka soveltuu myös ihmisten moraaliseen käytökseen.
      2. Eettinen ei-naturalismi: moraaliset ominaisuudet ovat asioiden objektiivisia ominaisuuksia, mutta niitä ei voi redusoida niiden luonnollisiin ominaisuuksiin.
        1. Jumalallisen ilmoituksen teoria: moraalisten ominaisuuksien takana on jumala tai muu yliluonnollinen olio ja tämän antama ilmoitus.
        2. Eettinen intuitionismi: Asioilla on objektiivisia, ei-luonnollisia moraalisia ominaisuuksia, jotka voidaan havaita erityisen intuition tai moraaliaistin välityksellä.
      3. Moraalinen sentimentalismi: moraaliarvostelmat perustuvat moraalisille tunteille. Tämä aate syntyi Isossa-Britanniassa 1700-luvulla kirjailijoiden piirissä. Sentimantalistit ovat korostaneet erityisesti luonnollisten tunteiden merkitystä.[4]
    2. Eettinen antirealismi: moraalilauseet ilmaisevat moraalisia tosiasioita koskevia käsityksiä, mutta objektiivisia moraalisia tosiasioita ei ole olemassa.
      1. Eettinen subjektivismi, moraalinen relativismi: Moraalilauseiden ilmaisemilla käsityksillä voi olla totuusarvo, joka ei kuitenkaan ole objektiivinen.
      2. J. L. Mackien virheteoria: moraalilauseet ilmaisevat käsityksiä, joilla voi olla totuusarvo, mutta joiden totuusarvo on automaattisesti ’epätosi’.[5]
  1. Non-kognitivismi: Moraalilauseet eivät ole moraalisia ominaisuuksia koskevia käsityksiä ilmaisevia väitelauseita, joilla voi olla totuusarvo.
    1. Preskriptivismi: Moraalilauseet eivät ilmaise tosiasiaväitteitä, vaan toimintakehotuksia.
    2. Ekspressivismi: Moraalilauseet ilmaisevat asenteita, kuten tuomitsemista tai hyväksyntää: joko ”buu!” tai ”hurraa!”.
      1. Emotivismi: Moraalilauseet ovat lähinnä myönteisten tai kielteisten tunteiden ilmauksia.
      2. Kvasirealismi: Moraalilauseilla voi olla totuusarvo, vaikka ne eivät ilmaise moraalia koskevia käsityksiä.[6][7][8][9]
    3. Nihilismi: Moraalisista asiantiloista ei voida sanoa mitään.

Moraalinen kognitivismi ja non-kognitivismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kognitivistisista kannoista esimerkiksi moraalinen realismi on käsitys, jonka mukaan hyvyys ja pahuus ovat tavalla tai toisella asioiden objektiivisia ominaisuuksia. Tästä syystä moraalirealismista puhutaan toisinaan myös arvo-objektivismina, erotettuna arvosubjektivismista. Moraalisen kognitivismin mukaan moraali on ennen kaikkea rationaalisen ajattelun ominaisuus.

Moraalirealistisia kannoista naturalismi ja intuitionismi ovat yleisimpiä.kenen mukaan? Esimerkiksi kristinuskossa on joskus esiintynyt eettistä naturalismia lähellä olevia käsityksiä, joiden mukaan hyvä ja paha ovat todellisuuden luonnollisia ominaisuuksia. Toisaalta myös yritykset luoda tieteeseen perustuvaa moraalia (esimerkiksi sosiaalidarvinismi) ovat yleensä naturalistisia metaeettisiltä taustaoletuksiltaan.

Kognitivistisista kannoista intuitionismi esiintyy usein erilaisina omatuntokäsitteinä, joiden mukaan ihmisellä on erityinen kyky tai moraalinen aisti tunnistaa oikeaa ja väärää sekä hyvää ja pahaa. Intuitionismi on useimmiten moraalirealistinen kanta, mutta myös antirealistisia eettisen intuitionismin muotoja on mahdollista muodostaa. Kuuluisia intuitionisteja ovat muun muassa G. E. Moore, joka hyökkäsi naturalisteja vastaan syyttämällä näitä naturalistisesta virhepäätelmästä sekä W. D. Ross, jonka mukaan ihmisten tulee noudattaa ”prima facie” eli ensi näkemältään havaitsemiaan velvollisuuksia.

Nonkognitivistinen preskriptivismi katsoo, että moraaliväitteiden sisältö ei ole ilmaistavissa tosiasioita kuvailevin käsittein, vaan ne sisältävät lähinnä toimintakehotuksia ”tee näin” tai ”vältä näin tekemistä”. Esimerkiksi moraalifilosofi R. M. Hare edustaa preskriptivististä ajattelutapaa.[10]

Emotivismi, jonka kuuluisimpia muotoilijoita on J. L. Austin, näkee moraaliväitteiden ilmaisevan ensisijaisesti närkästyksen ja hyväksynnän tunteita, joille ei voida antaa totuusarvoa. Tästä syystä emotivismia nimitetään usein moraalin ”buu–hurraa” -teoriaksi. Austinin emotivismille läheistä sukua on Simon Blackburnin kvasirealismi, jonka mukaan moraaliväitteet ovat muodollisesti kuvailevia väitteitä, mutta jotka todellisuudessa vain heijastelevat väitteen esittäjän preferenssejä, ja pyrkivät suostuttelemaan muita preferoimaan samansuuntaisesti.

Nonkognitivistit saattavat käytännössä kannattaa erilaisia moraalisen subjektivismin, moraalisen relativismin tai skeptisismin muotoja.

Moraalinen motivaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metaetiikan kysymyksiin kuuluu moraalisten käsitysten ja motivaation välinen suhde. Jos henkilön mielestä varastaminen on väärin, estääkö tämä käsitys kyseistä henkilöä varastamasta?

Eettinen internalisti uskoo, että moraalikäsitysten ja moraalisen toiminnan välillä vallitsee välttämätön suhde: aito moraaliväite on aina ilmaus motivaatiosta myös toimia ilmaistun uskomuksen suuntaisesti.

Eettinen eksternalismi väittää päinvastaista. Sen mukaan moraalinen motivaatio on itsenäinen ilmiö suhteessa moraalisiin uskomuksiin ja niistä esitettyihin väitteisiin. Tämä ei tarkoita, etteivätkö ihmiset toimisi moraaliarvostelmiensa mukaisesti, vaan ainoastaan, että suhde uskomusten ja toiminnan välillä ei ole välttämätön, vaan kontingentti.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Metaetiikka 2022. Ftpanorama.com. Viitattu 31.7.2022.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Pentikäinen, Ismo: Metaetiikka Peda.net. Viitattu 31.7.2022.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Lappi, Otto: Deskriptiivinen ja perspektiivinen Filosofia sanasto. 22.6.2001. Viitattu 31.7.2022.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Kuinka sentimentalismi syntyi Kulttuuri ja yhteiskunta. Fi.cultureoeuvre.com. Viitattu 1.8.2022.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Pietarinen, Juhani: Etiikka Filosofia.fi. 3.3.2015. Viitattu 1.8.2022.
  6. ↑ Roojen, Mark van: Expressivism Routledge Ensyklopedia of Philosophy. 2015. Informa UK Limited. Viitattu 1.8.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Andrew Fisher: Metaethics an Introduction, s. 91. Acumen Publishing, 2013. doi:https://doi.org/10.1017/UPO9781844652594
  8. ↑ Oxford Reference oxfordreference.com.
  9. ↑ What Is Quasi Realism How Plausible Is It Philosophy Essay UK Essays. 2015. Viitattu 21.10.2022.
  10. ↑ FF2-Opintojakson tiivistetyt asiat lukio.palkane.fi. Viitattu 31.7.2022.[vanhentunut linkki]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Artikkelin lähteistys puutteellinen.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miller, Alexander: An Introduction to Contemporary Metaethics. Cambridge: Polity, 2003. ISBN 0745623441 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Metaetiikka.
  • Bagnoli, Carla: Constructivism in Metaethics The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • DeLapp, Kevin M.: Metaethics The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Sayre-McCord, Geoff: Metaethics The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metaetiikka&oldid=21352289”