Moraalipsykologia
Moraalipsykologia on tieteenala, joka tutkii sitä, kuinka mieli tekee moraalisia päätöksiä. Alalla on kaksi erilaista lähestymistapaa. Filosofit ovat tutkineet tavallisia eettisiä ongelmia voidakseen tehdä johtopäätöksiä harkinnan luonteesta, sen mielekkyydestä, toiminnan vapaaehtoisuudesta ja moraalisesta vastuusta. Psykologit ovat tehneet kokeita tutkiakseen kognitiivisia prosesseja, jotka liittyvät moraalin omaksumiseen ja sen soveltamiseen.[1]
Kognitiivinen ja evolutiivinen moraalipsykologia tutkii niitä psykologisia mekanismeja, jotka mahdollistavat moraaliset arvoarvostelmat.[2] Eri kulttuurien välillä on havaittu arvomaailmaan liittyviä eroja. Kun perustellaan ihmisten toimintaa ennakkoasenteiden perusteella, länsimaissa keskitytään yksilöön liittyviin seikkoihin, kun taas itämaissa keskitytään ihmisten keskinäisiin seikkoihin.
Yleisesti moraalipsykologiassa nykyisin huomiotuja seikkoja ovat se, että moraaliin liittyvällä toiminnalla pyritään suojelemaan yksilöitä sekä oikeudenmukaisuuskäsityksiin liittyvät seikat. Moraalisten arvojen on havaittu muodostuvan hyvekäsityksistä ja ihmisten kognitiivisesti luomiin skeemoihin. Moraalista ajattelua tutkittaessa kiinnitetään huomiota moraaliseen kehitykseen. Tällöin tarkastellaan eri ikäkausina vallitsevia ajattelutapoja ja ajattelun muuttumista elämän myötä. Tällä tavoin tarkastellaan seikkoja, jotka vaikuttavat moraaliseen ajatteluun ja käyttäytymiseen. Jean Piaget on määrittänyt vaiheina lapsen moraalikehityksessä toisiin ihmisiin liittyvän moraalin kehityksen ja itseen liittyvän moraalin kehityksen. Lawrence Kohlberg jatkoi Piaget’n linjoilla ja tutki moraaliin liittyviä psykologisia dilemmoja. Hän esitti moraalikehtykseen kuuluvia tasoja. Näitä ovat prekonventionaalinen, konventionaalinen ja postkonventionaalinen taso.
Perinteisesti moraalipsykologiassa on tutkittu muun muassa väkivaltaan liittyviä seikkoja ja auktoriteettikunnioitusta. Nykysin tutkittuja asioita ovat ihmisten tavallinen elämä ja siinä esiintyvien tiettyjen käyttäytymismallien yleisyys. Joskus on tehty myös sosiaalisiin preferensseihin liittyviä tutkimuksia, jolloin tutkitaan yksilön omien etujen korostamista toisten ihmisten etujen suhteen.
James Rest on määrittänyt moraaliin perustuvan käyttäytymisen seikat, jotka ovat sensitiivisyys, vaihtoehtojen ajattelu, motivaatio ja käyttäytymisen toteuttaminen. Nykyisin moraaliin liittyvään motivaatioon on havaittu olevan vaikutusta tietyillä asioilla. Näitä ovat intuitiot, tunteet, kyky tietyn laiseen käyttäytymiseen sekä kyky moraaliseen ajatteluun.[3]
Moraalipsykologeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://cogsci.uwaterloo.ca/Articles/moral-psych.2007.pdf
- ↑ http://www.tieteessatapahtuu.fi/032/pyysiainen.pdf[vanhentunut linkki]
- ↑ Moraalipsykologia alai-web.org. 30.8.2021. Viitattu 5.10.2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helkama, Klaus: Moraalipsykologia. Hyvän ja pahan tällä puolen. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5467-9.
- Roberts, Robert Campbell: Emotions. An Essay in Aid of Moral Psychology. Cambridge: Cambridge University Press, 2003. ISBN 9780521525848. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kauppinen, Antti: Essays in Philosophical Moral Psychology 9.1.2008. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, käytännöllisen filosofian laitos.