Amalekilaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Amalekilaiset olivat muinainen kansa tai heimo, todennäköisesti Palestiinan eteläosissa asunut paimentolais­heimo,[1] joka mainitaan Vanhassa testamentissa useita kertoja israelilaisten pitkäaikaisena vihollisena.

Käsitykset alkuperästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amalekilaisten kantaisänä, jonka mukaan he olisivat saaneet nimensäkin on pidetty Amalekia, joka Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan oli Eesaun pojanpoika, Elifaan ja hänen sivuvaimonsa Timnan poika.[2] Hänestä kerrotaan tulleen sukunsa ruhtinas.[3] Hänet mainitaan myös Ensimmäisessä aikakirjassa.[4]

Toisaalta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuitenkin mainitaan eräiden kuninkaiden valloittaneen "amalekilaisten maan" jo Abrahamin aikana[5], joka kuitenkin oli Eesaun isoisä. Tällä perusteella jo keskiajalla muutamat raamatun­tutkijat, erityisesti Nahmanides, ovat väittäneet, etteivät amalekilaiset nimi­yhtäläisyydestä huolimatta polveutuneetkaan Eesaun pojan­pojasta Amalekista, vaan että he olivat kansana olemassa jo ennen Abrahamin aikaa.[6] Toisaalta on väitetty, ettei mainittu raamatunkohta sellaista edellytä, sillä siinä mahdollisesti vain käytetään nimitystä "amalekilaisten maa" alueesta, jossa amalekilaiset myöhemmin asuivat.lähde?

Amalekilaisten ikivanhaan alkuperään toisaalta viittaa myös Neljännessä Mooseksen kirjassa esiintyvä Bileamin profetia, jossa hän nimitti "kansakunnista ensimmäiseksi", vaikka samalla ennustikin heille perikatoa.[7][6]

Yleisimmän käsityksen mukaan amalekilaiset asuivat Kaadeksen tienoilla, mutta heitä on arveltu olleen myös suuressa osassa Arabian niemimaata. Heidän elinkeinojaan olivat kamelinkasvatus, lampaan­hoito ja maanviljelys, mutta he tekivät myös ryöstö­retkiä toisten kansojen keskuuteen.[8] Raamatussa heillä mainitaan olevan kaupunkikin[9], mutta toden­näköisempänä pidetään, että kyseessä oli vain paimentolaisten leiri.[10]

Eräiden keskiaikaisten arabialaisten historioitsijoiden kuten Al-Masudin mukaan amalekilaiset (arab. Imliq‎) olivat vanha arabialainen heimo, joka muinaisina aikoina olisi asunut Mekan seudulla[11] ja hallinnut koko Arabiaa sekä jonkin aikaa Egyptiäkin. Heitä on myös pidetty Medinan perustajina.[8] Nöldeke on kuitenkin osoittanut tällaiset tarinat historiallisesti perusteettomiksi.[12] [13]

Gustave Doré, Agagin kuolema.

Useiden amalekilaisten kuninkaiden nimi oli Agag. On mahdollista, että kyseessä oli hallitsijan arvonimi.[8]

Amalekilaisia ei ole löydetty mainintoja antiikin aikaisista, Vanhasta testamentista riippumattomista lähteistä.[10] Jotkut tutkijat ovatkin epäilleet, onko heitä koskaan ollutkaan ja pitäneet kertomuksia heistä puhtaasti mytologisina.[14] Esimerkiksi Raamatun kertomusta Refidimin taistelusta on pidetty aitologisena tarinana, jonka tarkoitus on ollut selittää, miksi paikalla oli alttari ja kivipatsas.[15]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen Amalek on usein tulkittu tarkoittavan "laakson asukasta"[16], mutta toisinaan myös "sotaista", "saalistajaa" tai "luolamiestä".[17] Joissakin rabbiinisissa tulkinnoissa nimen on selitetty tarkoittavan kansaa, joka "imee verta".[18], mutta useimpien tutkijoiden käsitys on, että nimen alkuperää ei tunneta.[19]

Israelilaisten sodat amalekilaisia vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun mukaan israelilaiset kohtasivat amalekilaiset ensimmäisen kerran Refidimissä Siinain autiomaassa pian sen jälkeen, kun he olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä. Tällöin amalekilaiset hyökkäsivät israelilaisia vastaan, mutta Mooseksen käskystä Joosua johti taistelua heitä vastaan ja voitti heidät. Mooses itse seurasi taistelua vuoren huipulta ja piti tällöin käsiään kohotettuina. Kun hän välillä joutui väsymyksestä laskemaan kätensä alas, amalekilaiset pääsivät voitolle, mutta kun hän nosti ne jälleen, israelilaiset voittivat.[20]

Amalekilaisten aiheeton hyökkäys herätti siinä määrin israelilaisten ja Raamatun mukaan myös Herran vihan, että Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta." Rakennettuaan alttarin myös Mooses sanoi: "Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen."[21]

Kun israelilaiset saapuivat Kanaanin maan rajoille ja lähettivät sinne vakoojia, maan asukkaita, joihin kuuluivat myös amalekilaiset, osa vakoojasta ei luottanut Herraan, vaan piti amalekilaisia niin vahvoina, etteivät uskoneet heitä kyettävän voittamaan.[22] Israelilaisten epäuskosta Jumalaa kohtaan seurasi, että maa voitiin valloittaa vasta 40 vuotta myöhemmin.[23]

Myöhemmin myös midianilainen tietäjä Bileam toisti amalekilaisia vastaan esitetyn kirouksen sanomalla: "Kansakunnista ensimmäinen on Amalek, mutta sen loppu on perikato."[7] Myös Mooses kehotti vielä elämänsä lopulla pitämässään puheessa israelilaisia muistamaan, mitä amalekilaiset olivat tehneet, ja kostamaan heille.[24] Israelilaiset pitivät pyhänä velvollisuutenaan taistelua heitä vastaan omien säästämiseksi.[10]

Tuomarien kirjassa amalekilaisten mainitaan erinäisiä kertoja liittoutuneen muiden kansojen kanssa, jotka kulloinkin olivat israelilaisten vihollisia. Moabin kuningas Eglon voitti heidän tuellaan israelilaiset, jotka joutuivat hänen alamaisiksiin 18 vuoden ajaksi.[25] Myöhemmin midianilaiset ja amalekilaiset ryöstivät heiltä seitsemän vuoden ajan maan sadon[26], kunnes Gideon voitti heidät.[27][28]

Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotaan, että Israelin ensimmäinen kuningas, Saul, lähti profeetta Samuelin Herralta saamasta kehotuksesta sotaan amalekilaisia vastaan. Samuel kertoi Herran vaativan myös, että Saulin oli surmattava heidät kaikki, lapsetkin, sekä myös kaikki heidän karjansa. Perusteluna hän esitti sen, että Herra päätti rankaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle heidän Egyptistä palaamisen aikaansa, Mooseksen vielä johtaessa heitä. Saul voittikin amalekilaiset, teki lopun heidän mahdistaan ja otti heidän kuninkaansa Agagin vangiksi, mutta vastoin Samuelin antamaa ohjetta hän jätti tämän henkiin eikä myöskään tuhonnut kaikkea amalekilaisten karjaa vaan otti siitä osan ryöstösaaliiksi. Tästä tottelemattomuudesta johtuen Herra hylkäsi Saulin, josta Samuel toi tiedon Saulille, ja Saulin katsottiin menettäneen oikeutensa kuninkuuteen.[29] Samuel myös hakkasi Agagin kappaleiksi. Kun Saul myöhemmin teki itsemurhan[30], muuan amalekilainen sanansaattaja toi hänen kuolemastaan tiedon Daavidille, mutta väitti samalla surmanneensa tämän itse.[31]

Myös Daavidin mainitaan käyneen sotia jäljellä olleita amalekilaisia vastaan.[32]

Ensimmäisessä aikakirjassa mainitaan, että Juudan kuningas Hiskian aikana simeonilaiset surmasivat viimeiset jäljellä olleet amalekilaiset.[33] Toisaalta kuitenkin Esterin kirjan mukaan juutalaisia vastaan Persian hovissa juonitellut ja heidän surmaamistaan suunnitellut Haman olisi ollut Agagin ja näin ollen amalekilaisten jälkeläinen.[34]

Väitettyjä amalekilaisten jälkeläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisten keskuudessa amalekilaisten maine heidän ikiaikaisina peri­vihollisinaan on säilynyt kautta aikojen, vaikka heitä ei ole ollut olemassa enää tuhansiin vuosiin. Tämä on toisinaan johtanut siihen, että he ovat väittäneet kulloistenkin vihollistensa olevan amalekilaisten jälkeläisiä tai ainakin heihin rinnastettavia, niin että näihin voitaisiin soveltaa Tooran käskyä amalekilaisten tuhoamisesta.

Keskiajalta saakka itämaiden juutalaiset ovat usein pitäneet armenialaisia amalekilaisten jälkeläisinä ja käyttäneetkin heistä tätä nimitystä, eivät kuitenkaan aina vihamielisessä tarkoituksessa. [35]

"Davidster" (Daavidin tähti) Dick Stinin toisen maailmansodan muistomerkissä Haagissa. Sivulla hollanniksi ja hepreaksi 5. Moos. 25:17-19:n sanat: "Muista mitä Amalek on tehnyt sinulle...älä unohda."

Rabbi Yosef Chaim Sonnenfeld väitti vuonna 1898, Saksan keisari Vilhelm II:n vieraillessa Palestiinassa, kuulleensa opettajiltaan, että saksalaiset olisivat amalekilaisten jälkeläisiä. Tällä perusteella hän kieltäytyi tervehtimästä keisaria. Myöhemmin natsien noustua valtaan monet juutalaiset ymmärrettävästi pitivät heitä amalekilaisina.[36] Nykyisessä Israelissa on varsinkin Gush Emunim -liikkeen keskuudessa pidetty palestiina­laisia nykyajan amalekilaisina.[37] Keskinäisissä uskonnollisissa ja ideologisissa kiistoissaan juutalaiset ovat joskus nimittäneet toisiaankin amalekilaisiksi, muun muassa Yisrael Meir Hacohen käytti tätä nimitystä Venäjän juutalais­syntyisistä kommunisteista.[36]

Kristitytkin ovat joskus nimittäneet vastustajiaan amalekilaisiksi. Esimerkiksi bysanttilainen kronikoitsija Theophanes käytti tätä nimitystä Jerusalemin valloittaneista muslimeista, samoin vuonna 1095 paavi Urbanus II kehottaessaan kristittyjä lähtemään ensimmäiselle risti­retkelle, jolloin hän samalla vertasi itseään Moosekseen. Martti Luther nimitti Jeesusta vastustaneita juutalaisiakin "amalekilaisiksi". Vuonna 1689 puritaaninen saarnaaja Cotton Mather käytti tätä nimitystä Amerikan eurooppalaista uudis­asutusta vastustaneista intiaaneista.[36]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Otavan iso Fokus, 1. osa (A-El), s. 145. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2.
  2. ↑ 1. Moos. 36:10–12
  3. ↑ 1. Moos. 36:16
  4. ↑ 1. Aik. 1:35–36
  5. ↑ 1. Moos. 14:1–7
  6. ↑ a b Amalec Catholic Encyclopedia. Viitattu 14.8.2014.
  7. ↑ a b 4. Moos. 24:20
  8. ↑ a b c Valtter Luoto, Pekka Nieminen ym.: Iso Raamatun tietosanakirja 1, A–G, s. 84–85. Raamatun tietokirja, 1989. ISBN 951-606-041-2.
  9. ↑ 1. Sam. 15:5
  10. ↑ a b c Heikki Palva: ”Amalekilaiset”, Raamatun tietosanasto. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20131-6.
  11. ↑ Elise W. Crosby,U bayd ibn Sharīyah: The History, Poetry, and Genealogy of the Yemen: The Akhbar of Abid B. Sharya Al-Jurhumi, s. 81. Gorgas Press LLC, 2007. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  12. ↑ Amalek, Amalekites Jewish Encyclopedia. Viitattu 13.8.2014.
  13. ↑ Nöldeke: Über die Amalekiter. Göttingen: {{{Julkaisija}}}, 1864.
  14. ↑ H. Winckler: Geschichte Israels I, s. 212. , 1895.
  15. ↑ Svend Holm-Nielsen, Bent Noack, Sven Tito Achen: Raamattu ja sen kulttuurihistoria, I osa, s. 471–472. Suomentanut Maunu Sinnemäki. Otava, 1970. ISBN 951-1-03199-6.
  16. ↑ Easton's Bible Dictionary Sacred-texts.com. Viitattu 13.8.2014.
  17. ↑ Z'ev ben Shimon Halevi: Kabbalah and Exodur, s. 101. Weiser Books, 1998. Teoksen verkkoversio.
  18. ↑ David Patterson: A Genealogy of Evil: Anti-Semitism from Nazism to Islamic Jihad, s. 43, 244. Cambridge University Press, 2011. Teoksen verkkoversio.
  19. ↑ Semitische Nomaden des zweiten Jahrtausends. Biblica, 1974, nro 55, s. 265–280, 427–433.
  20. ↑ 2. Moos. 19:8–13
  21. ↑ 2. Moos. 18:14–16
  22. ↑ 4. Moos. 13:17–31
  23. ↑ 4. Moos. 14
  24. ↑ 5. Moos. 25:17–19
  25. ↑ Tuom. 3:12–14
  26. ↑ Tuom. 6:1–5
  27. ↑ Tuom. 6:33–36
  28. ↑ Tuom. 7:12–25
  29. ↑ 1. Sam. 15:1–18
  30. ↑ 1. Sam. 31:4
  31. ↑ 2. Sam. 1:1–13
  32. ↑ 2. Sam. 1:1, 2. Sam. 8:12–13
  33. ↑ 1. Aik. 4:41–43
  34. ↑ Est. 3
  35. ↑ Elliott S. Horowitz: Reckless Rites: Purim and the Legacy of Jewish Violence. Princeton University Press, 2006. Teoksen verkkoversio.
  36. ↑ a b c The First Word: Are Jews still commanded to blot out Amalek. Jerusalem Post, 9.3.2006. Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ Robert Eisen: The Peace and Violence of Judaism: From the Bible to Modern Zionism, s. 153. Oxford University Press, 2011. Teoksen verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amalekilaiset&oldid=22194457”