Afrikantöyhtöhaukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Afrikantöyhtöhaukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat (Accipitridae)
Alaheimo: Perninae
Suku: Aviceda Töyhtöhaukat
Laji: cuculoides
Kaksiosainen nimi

Aviceda cuculoides
Swainson, 1837[2]

Alalajit
  • Aviceda cuculoides batesi (Swann, 1920)
  • Aviceda cuculoides cuculoides Swainson, 1837
  • Aviceda cuculoides verreauxii Lafresnaye, 1846
Katso myös

  Afrikantöyhtöhaukka Wikispeciesissä
  Afrikantöyhtöhaukka Commonsissa

Afrikantöyhtöhaukka (Aviceda cuculoides) on haukkojen heimoon kuuluva päiväpetolintu. Sen esiintymisalue on keskisessä ja itäisessä Afrikassa. Sen esiintymisalue on hyvin laaja, ja sen kannan suuruus on arvioitu kohtalaisen pieneksi tai suureksi, mutta se on vakaa, ja sitä pidetään elinvoimaisena.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikantöyhtöhaukka painaa keskimäärin 277 grammaa.[1]

Lentävä afrikantöyhtöhaukka.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikantöyhtöhaukan esiintymisaluetta ovat keskisessä ja itäisessä Afrikassa Angola, Benin, Burkina Faso, Burundi, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Kongo, Kongon demokraattinen tasavalta, Norsunluurannikko, Päiväntasaajan Guinea, Etiopia, Gabon, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kenia, Liberia, Malawi, Mali, Mosambik, Namibia, Nigeria, Ruanda, Senegal, Sierra Leone, Somalia, Etelä-Afrikka, Sudan, Swazimaa, Tansania, Togo, Uganda, Sambia ja Zimbabwe. Sitä tavataan vaelluslintuna myös Botswanassa sekä Etelä-Sudanissa, mutta siellä sen alkuperä on tuntematon.[1]

Afrikantöyhtöhaukka ei ole kovin äänekäs, ja se elää metsien reuna-alueiden sisäosissa, mutta myös uudismetsissä ja avoimilla alueilla sekä puutarhoissa ja savanneilla 3 000 metriin saakka. Itä-Afrikkaan siirtyessään se voi majailla myös kuivahkoissa metsissä ja pensaikoissa.[3]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin laajalla alueella elävä laji on enimmäkseen paikkalintu, mutta voi joskus liikkua vuodenaikojen mukaan. Jotkut yksilöt muuttavat huhti-marraskuuksi pohjoisemmaksi Itä-Afrikkaan, etenkin Kenian rannikolle. Pesimäkauden ulkopuolella touko-elokuussa jotkut puolestaan muuttavat eteläiseen Afrikkaan, etenkin Transvaaliin Highveldiin. Satunnaisesti lajia tavataan Kaakkois-Etiopiassa. Pesimäkausi vaihtelee siten, että eteläisessä Afrikassa se osuu syys-maaliskuulle, lännessä kesä-elokuulle, Keniassa sekä maalis-kesäkuulle että marras-helmikuulle sadekauden alkamisen mukaan. Yleensä harvakseltaan ja piilottelevana esiintyvän lajin käyttäytymistä tunnetaan muutoin heikosti. Muuttoaikaan niitä saattaa nähdä enemmän.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin ravintona ovat lähinnä hyönteiset, matelijat ja pikkulinnut. Se vaanii yleensä saalista oksalta, mutta joskus se nappaa lentäviä hyönteisiä tai voi etsiä saalista aktiivisesti).[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji rakentaa kevyen pesän korkealle puuhun.[3]

Kanta ja uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin esiintymisalue on hyvin laaja, ja sen kannan suuruus on arvioitu kohtalaisen pieneksi tai suureksi, mutta se on vakaa, ja sitä pidetään elinvoimaisena.[1] Afrikantöyhtöhaukan uhkana ovat metsissä olevien elinalueiden häviäminen. Sitä voivat saalistaa isommat pedot. Etelä-Afrikassa sen on havaittu hukkuneen maatilojen pieniin vesisäiliöihin. Sen uhkana ovat metsien hävitys ja suuremmat pedot saalistavat sitä. Tuholaismyrkkyjen vaikutuksesta ei ole tietoa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e BirdLife: Aviceda cuculoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.1.2016. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Aviceda cuculoides (TSN 175441) itis.gov. Viitattu 20.1.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e Birdlife.org viitattu 20.1.2016 (englanniksi)