3-MeO-PCP

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
3-MeO-PCP
3-MeO-PCP
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-[1-(3-metoksifenyyli)sykloheksyyli]piperidiini
Tunnisteet
CAS-numero 72242-03-6
ATC-koodi ?
PubChem 11778080
Kemialliset tiedot
Kaava C18H27NO 
Moolimassa 273,412 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Tiheys 1.04 g/cm³
Sulamispiste 94,1-121–204-205 °C (-92–-133 °F)
Kiehumispiste 304-331 °C (-260 °F)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen Rektaalinen Nasaalinen Parenteraalinen: i.v.Kanyyli i.m. Atomisaattori Savuke

3-metoksifensyklidiini on valkoinen, hygroskooppinen, vesiliukoinen ja huoneenlämmössä hienojakoinen kiteinen orgaaninen yhdiste jossa on kahdeksantoista hiiliatomia. Se on dissosiatiivinen anestesialääke jolla on hallusinogeeninen ja sedatiivinen vaikutus, ja sitä on myyty muuntohuumeena. Se sitoutuu NMDA -reseptoriin korkeammalla affiniteetilla kuin fensyklidiini, josta sen vaikutukset kuitenkin hivenen poikkeavat.[1][2][3][4]

Kemialliselta rakenteeltaan 3-metoksifensyklidiini kuuluu aryylisykloheksylamiinien ryhmään yhdessä fensyklamiinin, esketamiinin, metoksetamiinin, etketamiinin ja tiletamiinin kanssa. Vuonna 1924 löytyi PCC ja myöhemmin sotien jälkeen sen johdoksia PCE, tenosyklidiini sekä fensyklidiini josta on syntetisoitu myös sisarmolekyyli metoksydiini, joka sitoutuu NMDA -reseptoriin matalammalla affiniteetilla kuin 3-metoksifensyklidiini, ja on potentiaaliltaan ketamiinin luokkaa. Muita läheisiä molekyyleja ovat 3-Me-PCP, 3-MeO-PCE, 3-Meo-PCMo 3-HO-PCP sekä kolme pyrrolidiinianalogia 3-MeO-PCPy, 4-Meo-PCPy ja 3-Me-PCPy.[5]

3-metoksifensyklidiini sitoutuu NMDAR Ki 20 nM affiniteetilla. SRI Ki 216 nM affiniteetilla. σ1R Ki 42 nM affiniteetilla. Se ei sitoudu σ2 -reseptoriin eikä μ-, δ-, tai κ -opioidireseptoreihin (Ki < 10 000 nM).

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavanomaisen fensyklidiini:n vaikutukset kuvaillaan tutkimuskirjallisuudessa seuraavasti. Keskushermostovaikutuksina aistien heikentymistä ja aistiassosiaatioratojen häiriintymistä, makuaisti häiriintyy vähiten (F44.6). Dissosiatiivisia kouristuksia (F44.5). Dissosiatiivisia sulkutiloja. Lukinkalvonalaista verenvuotoa (harvinainen, I60). Äkillistä näönmenetystä (hetkellistä sokeutta G45.3)

Lihasjäykkyys yhdessä kiihtyneisyyden kanssa saattavat johtaa rabdomyolyysiin ja myoglobinuriseen munuaisvaurioon (harvinainen, vain 25 tuhannesta N19).

Ekstrapyramidaalioireina lihasnykimistä (myoklonia G25.3) ja tanssitautia athetoosiksella (korea G25.4, R25.8). Dystonisina oireina vartalon kaartumista taaksepäin kaarelle selkälihasten voimakkaan supistustilan vuoksi (opistotonus R29.3) ja kiertokaulaa (torticollis M43.6) saattaa esiintyä.

Kolinergiset vaikutukset sisältävät hikoilua, mustuaisen pistemäisyyttä, sileiden lihasten supistumista keuhkoputken ympärillä, syljeneritystä. Antikolinergisinä vaikutuksina voi esiintyä kuumetta, sydämen tiheälyöntisyyttä, mustuaisen laajentumista ja virtsaumpea.

Keskushermostoa kiihdyttävät ja lamaavat, kolinergiset ja antikolinergiset sekä adrenergiset vaikutukset esiintyvät yleensä erilaisina yhdistelminä. Tavanomaisimmin fyysisiä oireita ovat dissosiatiivinen silmävärve ja kohonnut verenpaine. Hengitysmuutoksia voi myös esiintyä. Joillakuilla esiintyy silmävärvettä, ataksiaa, lihaskordinaation menetystä ja vitaaliparametrien epänormaaliutta ilman selkeitä viitteitä tajunnan muutoksiin.

Mortaliteetti liittyy pääasiassa käyttäytymiseen. Kiputunnottomuus ja lihaskordinaation puute saattavat johtaa hukkumiseen tai vakavaan tapaturmaan. Ei tapaturmaisina kuolinsyinä sydänkohtaus epilepsiakohtauksen jälkeen, hengityslama ja kallonsisäinen verenvuoto.

Viisivuotiailla ja nuoremmilla lapsosilla sairaanloista horrosta, vakavaa tajunnantilan muutosta, ataksiaa, silmävärvettä ja kaukaisuuteen tuijottelua. Myös apneaa, kouristuksia, opistotonusta, koreaa ja mioosista saattaa esiintyä. Muilla vanhemmilla lapsilla esiintyy oireina selittämätön sulkutila tai kooma, kouristelut, ataksia, silmävärve, omintakeinen käytös, kaukaisuuteen tuijottelu tai epätavanomaiset asennot. [6]

3-MeO-PCP:n Ruotsissa sairaalahoitoa vaatineissa yliannostustapauksissa on esiintynyt kliinisinä sydänoireina:

1) Kohonnutta verenpainetta (hypertensio ≥ 140 mmHg).

2) Tiheälyöntisyyttä (takykardia ≥ 100/min).

Muuntuneen tajunnantilan oireina:

1) sekavustilaa (konfuusiota; tajunnan häiriö, jolle on ominaista häiriintynyt orientaatio aikaan, paikkaan ja/tai henkilöön nähden R41.0).

2) Desorientaatiota (ajan ja paikan tajun hämärtymä, tietämättömyys ajankohdasta ja paikasta sekä omasta suhteesta ympäristön ihmisiin R41.0).

3) Dissosiaatiota (ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi).

4) Ja joskus aistiharhaa (hallusinaatio). [7]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vignon J, Vincent JP, Bidard JN, Kamenka JM, Geneste P, Monier S, Lazdunski M (July 1982). "Biochemical properties of the brain phencyclidine receptor". European Journal of Pharmacology 81 (4): 531–42. doi:10.1016/0014-2999(82)90342-9. PMID 6214413. 
  2. Manallack DT, Wong MG, Costa M, Andrews PR, Beart PM (December 1988). "Receptor site topographies for phencyclidine-like and sigma drugs: predictions from quantitative conformational, electrostatic potential, and radioreceptor analyses". Molecular Pharmacology 34 (6): 863–79. PMID 2849051. 
  3. Chaudieu I, Vignon J, Chicheportiche M, Kamenka JM, Trouiller G, Chicheportiche R (March 1989). "Role of the aromatic group in the inhibition of phencyclidine binding and dopamine uptake by PCP analogs". Pharmacology, Biochemistry, and Behavior 32 (3): 699–705. doi:10.1016/0091-3057(89)90020-8. PMID 2544905. 
  4. Manallack DT, Davies JW, Beart PM, Saunders MR, Livingstone DJ (October 1993). "Analysis of the biological and molecular properties of phencyclidine-like compounds by chemometrics". Arzneimittel-Forschung 43 (10): 1029–32. PMID 8267664. 
  5. Wallach J, De Paoli G, Adejare A, Brandt SD. (April 2014). "Preparation and analytical characterization of 1-(1-phenylcyclohexyl)piperidine (PCP) and 1-(1-phenylcyclohexyl)pyrrolidine (PCPy) analogues.". Drug Test Anal. 6 (7-8): 633–50. doi:10.1002/dta.1468. PMID 23554350. 
  6. Medical Toxicology. Dart, R.C. (ed). Lippincott Williams & Wilkins. Philadelphia, PA. Third Edition 2004 p. 1007
  7. Bäckberg M, Beck O, Helander A. (August 2015). "Phencyclidine analog use in Sweden--intoxication cases involving 3-MeO-PCP and 4-MeO-PCP from the STRIDA project.". Clinical Toxicology (Philadelphia, pa.). 53 (9): 856–64. doi:10.3109/15563650.2015.1079325. PMID 26295489. 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.