Ilpo Larha

Ilpo Tapio Larha
Henkilötiedot
Syntynyt	19. heinäkuuta 1968 Helsinki
Kuollut	17. maaliskuuta 1994 (25 vuotta) Lahti
Kansalaisuus	Suomi
Muut tiedot
Uhrit	Wilhelm Högsten
Syyte	murha
Rangaistus	elinkautinen vankeustuomio
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ilpo Tapio Larha (19. heinäkuuta 1968 Helsinki – 17. maaliskuuta 1994 Lahti) oli suomalainen rikollinen, joka tuli tunnetuksi niin sanotusta Jollaksen palkkamurhajutusta. Ammatiltaan Larha oli taksinkuljettaja.

Jollaksen palkkamurha

Larha surmasi 24. huhtikuuta 1992 Helsingin Jollaksessa Suomen Silkkikutomon omistajan, liikuntakyvyttömän 77-vuotiaan Wilhelm Högstenin.

Larhan kuljetti autolla surmapaikalle helsinkiläinen 31-vuotias liikemies Hannu Sakari Ratia. Larha kiipesi tikkaita pitkin nukkumassa olleen Högstenin makuuhuoneeseen, rikkoi ikkunan ja ampui häntä kohti revolverilla neljä laukausta osuen kolmesti. Ennen ampumista Larha oli katkaissut asunnon puhelinjohdon, jotta talossa asunut taloudenhoitaja ei saanut heti hälytettyä poliisia paikalle.

Palkkamurhan oli tilannut Högstenin 46-vuotias poika, diplomiekonomi Fred Arnold Christian Högsten, joka oli luvannut Larhalle surmasta 500 000 markan palkkion. Motiivina oli Wilhelm Högstenin miljoonaomaisuus, jota hänen talousvaikeuksiin ajautunut poikansa havitteli.

Poliisi epäili alusta alkaen Fred Högsteniä, jolla oli ollut riitaisat välit isänsä kanssa. Hänet vangittiin Helsingin raastuvanoikeudessa todennäköisin syin epäiltynä 8. toukokuuta. Högsten väitti aluksi, että hän oli palkannut kaksi venäläistä miestä, Vikan ja Diman, surmaamaan Wilhelm Högstenin 60 000 markan palkkiota vastaan. Tämän vuoksi tapauksen tutkinnassa ryhdyttiin tekemään yhteistyötä Venäjän miliisin kanssa.

Lopulta Högsten murtui ja tunnusti poliisille, että palkkamurhan olivat toteuttaneet venäläisten miesten sijasta Ilpo Larha ja Hannu Ratia. Larha vangittiin raastuvanoikeudessa 16. heinäkuuta todennäköisin syin epäiltynä ja Ratia 12. elokuuta. Larha kiisti aluksi jyrkästi syyllisyytensä, mutta tunnusti lopulta kaiken raastuvanoikeuden istunnossa 27. elokuuta.

Kaikki kolme syytettyä lähetettiin oikeudenkäynnin aikana mielentilatutkimukseen. Sen mukaan he olivat toimineet täydessä ymmärryksessä.

29. huhtikuuta 1993 Larha ja Ratia tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa murhasta ja Högsten murhaan yllyttämisestä elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Oikeuden puheenjohtaja Henrik Rummukainen kuvaili tapausta yhdeksi rikoshistorian raukkamaisimmista teoista.

Helsingin hovioikeus määräsi tuomiot pidettäviksi samoina 24. helmikuuta 1994.

Ratia sai kesäkuussa 1994 valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus ei muuttanut tuomiota 26. kesäkuuta 1995 julkistamassaan päätöksessä.

Hannu Ratia armahdettiin vuoden 2005 lopussa ja Fred Högsten vuoden 2006 toukokuussa.

Pako vankilasta, piiritys ja itsemurha

25. helmikuuta 1994 Larha pakeni aseistautuneena Helsingin lääninvankilasta huumausainerikoksista 13 vuoden vankeustuomion saaneen 37-vuotiaan Kullervo Haikaksen kanssa. Vankilan portilla he sieppasivat vartijan panttivangikseen, ja pakenivat sivulliselta naiselta ryöstämällään autolla. Vartijan he vapauttivat myöhemmin. Larhaa ja Haikasta etsittiin ponnekkaasti, koska varsinkin Larhan vaarallisuus herätti hämmennystä ja pelkoa eri puolilla maata.

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Larha ryösti SYP:n Pitäjänmäen-konttorin. Ryöstön yhteydessä hän ampui pankkivirkailijaa kohti aseella; luoti lensi virkailijan päälaen ylitse hiuksia hipoen.

Larha ja Haikas menivät majailemaan Lahdessa Metsäpellontiellä sijaitsevaan kerrostaloasuntoon, jossa asuivat vuokralla heidän tuntemansa mies ja nainen. Naisella oli huumetausta. Poliisi kävi tarkastamassa kymmeniä mahdollisia Larhan olinpaikkoja ja sai kuulusteluissa vihjeen eräästä Ilpo Larhan tutusta, joka oli huumetaustainen nainen. Poliisi päätti käydä tässäkin osoitteessa ja varautui siihen, että vaarallinen Larha olisi asunnossa. Poliisit asettuivat asemiin rappukäytävään aikoen ottaa asunnon haltuunsa nopealla rynnäköllä. Eräs poliisi meni yleisavaimella panssarikilven kanssa huoneistoon, jolloin Larha alkoi ampua häntä kahdella revolverilla. Larha ampui poliisin vetäydyttyä pois oven läpikin. Yksi poliisi haavoittui välikohtauksessa.

Tästä alkoi piiritystilanne, jonka aikana Larha ampui lukuisia kertoja kohti poliisia ja lähialueen rakennuksia. Tapahtumaa seurattiin poikkeuksellisen paljon tiedotusvälineissä; paikalla oli toista sataa poliisia, palomiestä ja varusmiestä sekä poliisin Karhu-ryhmä ja myös useita satoja sivullisia seuraamassa tilannetta.

Larha soitti piiritystilanteessa Radio 99:n suoraan lähetykseen. Hän kertoi muun muassa saaneensa varusmiespalveluksessa koulutuksen pioneeriksi ja kykenevänsä räjäyttämään talon ilmaan, jos poliisi yrittäisi tulla sisään. Larha ilmoitti myös, että talossa olisi C-4:ää, joka on dynamiittia voimakkaampi muoviräjähde.

Kesken piirityksen Larha nukahti, jolloin Haikas ja vuokralaiset pakenivat parvekkeen kautta.

55 tunnin piirityksen ja neuvottelujen päätteeksi Larha ampui itsensä 17. maaliskuuta 1994. Harri Nykäsen mukaan hän teki sen kahdella pistoolilla samanaikaisesti. Tämä havaittiin tapahtuneeksi vasta, kun poliisi teki rynnäkön asuntoon. Tätä ennen poliisi ampui asuntoon kaasukranaatteja ja odotteli pitkähkön aikaa ennen kuin tunkeutui sisään.

Lahden piirityksen jälkeen poliisi sai selville, että Larha oli vankilassa laatinut kostolistan. Listalla oli monen Jollaksen palkkamurhaa tutkineen poliisin nimi sekä jutun alkupuolella syyttäjänä toiminut Ritva Santavuori.

Kirjallisuutta

• Bruun, Staffan: Kriminalhistoriens fegaste brott: Ville inte vänta på arvet, beställde mord på fadern. Hufvudstadsbladet, 27.1.2019, s. 24–26. Artikkelin verkkoversio.
• Markkula, Hannes: ”Liikemies Högstenin kolkko kohtalo”, ”Elinkautisvanki Ilpo Larhan viimeiset vaiheet”, Suomalainen murha 1991–1994. Eurooppalainen Kustannustalo Oy, 1994.
• ”Tilattu murha”, Pohjolan poliisi kertoo 1994.
• ”Vankikarkurien piiritys Lahdessa”, Pohjolan poliisi kertoo 1995.

Aiheesta muualla

• Ilpo Larhan pidätyskuva