Ritva Santavuori
| Ritva Santavuori | |
|---|---|
 Ritva Santavuori vuonna 1953. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. kesäkuuta 1932 Viipuri |
| Kuollut | 30. maaliskuuta 2024 (91 vuotta) Sipoo |
| Ammatti | syyttäjä |
Ritva Anja Irmeli Santavuori (o.s. Lehtinen; 8. kesäkuuta 1932 Viipuri – 30. maaliskuuta 2024 Sipoo) oli suomalainen juristi.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Santavuori valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1968. Hän työskenteli aluksi keskusrikospoliisissa muun muassa toimistopäällikkönä ja sitten Helsingissä kaupunginviskaalina ja myöhemmin syyttäjänä vuosina 1974–1996. Santavuori toimi muun muassa huumerikossyyttäjänä ja osastopäällikkönä.[2]
Santavuori oli suomalaisen syyttäjäkoulutuksen pioneereja. Hän toimi vuosina 1978–1979 oikeuskanslerinviraston syyttäjien koulutustyöryhmän puheenjohtajana ja syyttäjäkurssien johtajana 1979–1980. Santavuori oli syyttäjänä useissa aikanaan huomiota herättäneissä jutuissa kuten Dolorex-jutussa, Jollaksen palkkamurhajutussa ja Myllypuron lapsisurmissa. Hän oli myös Iltalehden kolumnisti ja vakiovieras Yle TV1:n Aamu-TV:n Jälkiviisaat-osiossa.
Julkisen sanan neuvosto antoi 1. helmikuuta 2008 päätöksen, jossa moitittiin Santavuoren puheita Jälkiviisaat-ohjelmassa 11. tammikuuta. Santavuori sanoi ohjelmassa Barack Obaman isoäitiä rumaksi ja arveli, että tällä on jäljellä ”negridisiä” piirteitä, kuten gorillamainen nenä. Santavuoren mielestä isoäidin kuvia levitettiin medioissa Obaman vaalikampanjan vaikeuttamiseksi. JSN:n mukaan puheenvuorossa tuotiin esiin etninen alkuperä halventavassa merkityksessä. Vastuu tapauksesta kuului neuvoston mukaan Yleisradiolle. Santavuori pahoitteli kommenttejaan myöhemmin, mutta helmikuussa ilmoitettiin, ettei Santavuori jatka Jälkiviisaissa.[3][4]
Santavuori kuoli maaliskuussa 2024 pitkäaikaiseen sairauteen.[5]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Santavuoren ensimmäinen puoliso oli sellotaiteilija Esko Valsta 1952–1954. Toisen avioliiton hän solmi Usko Santavuoren kanssa 1955. Heillä on kaksi lasta.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rouva syyttäjä. Helsinki: Edita, 1997. ISBN 978-951-3-72131-2.
- Rouva syyttäjä ja mafian lait. Helsinki: Edita, 2000. ISBN 978-951-3-72983-7.
- Rouva syyttäjän paluu. Pääosa kirjoituksista ilmestynyt aiemmin Iltalehdessä vuosina 1998–2005. Helsinki: Edita, 2005. ISBN 951-37-4443-4.
- Armo. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-6-07566-5.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on 2007, s. 905. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
- ↑ Laurila, Petri – Salo, Mikko (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 2003, s. 1009–1010. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 118. Helsinki: Talentum, 2003. ISSN 0585-9530. ISBN 952-14-0637-2.
- ↑ Ritva Santavuori lähtee Ylen Jälkiviisaista Savon Sanomat. 4.2.2008. Arkistoitu 17.4.2009. Viitattu 23.12.2009.
- ↑ Mäkinen, Esa: Ritva Santavuori saa potkut Jälkiviisaista Helsingin Sanomat. 5.2.2008. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ Ex-syyttäjä Ritva Santavuori on kuollut Yle Uutiset. 30.3.2024. Viitattu 30.3.2024.
| ||||||||||
