Dolorex-juttu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dolorex-juttu oli Dolorex-nimisen lääkkeen ympärille 1980-luvun alussa kietoutunut rikosvyyhti. Dolorex oli voimakas, morfiinin tapainen kipulääke, joka oli tarkoitettu käytettäväksi tabletteina tuskien lievittämiseen kuolevien syöpäpotilaiden saattohoidossa. Dolorex-jutussa lääkettä oli käytetty huumausaineena ja sitä oli välitetty pimeille markkinoille. Huumeriippuvuuden aiheutti Dolorexin sisältämä metadoni. Narkomaanit eivät käyttäneet Dolorexia tabletteina, vaan valmistivat siitä metadoniliuosta, jota he ruiskuttivat suoneen. Vaikutuksiltaan aine muistutti morfiinia tai jopa heroiinia.

Dolorex-juttu tuli julkisuuteen maaliskuussa 1980. Jo edellisenä vuonna poliisi ja apteekit olivat kiinnittäneet huomiota siihen, että Dolorex-tabletteja liikkui katukaupassa valtavia määriä - näin siitä huolimatta, että Dolorexin käyttöä valvottiin tiukasti. Huumepoliisi otti kiinni päätekijöiksi epäillyn helsinkiläisen eläkeläispariskunnan, 54-vuotiaan miehen ja 57-vuotiaan naisen. Kun poliisi pyrki saamaan selville, mistä valtava Dolorex-tablettien määrä oli peräisin, ilmeni, että useat lääkärit olivat kirjoittaneet Dolorex-reseptejä tuhansille henkilöille. Lääkkeitä ei ollut alun perinkään tarkoitettu vieroitushoitoon, vaan huumeeksi. Oikeudenkäynnissä lääkärit väittivät kuitenkin olleensa tietämättömiä Dolorexin joutumisesta huumemarkkinoille.

Dolorex-jutun ympärillä oli pyörinyt suuria rahasummia, tabletteja oli käytetty jopa maksuvälineinä. Yhden tabletin hinta katukaupassa oli 25–35 markkaa. Syytteeseen asetettiin kaikkiaan 10 lääkäriä ja 31 välittäjää. Välittäjistä suurin osa oli huumeiden käyttäjiä. Jutun syyttäjänä toimi Helsingin kaupunginviskaali Ritva Santavuori.

Apteekkarit olivat epäilleet, ettei heillä ollut oikeutta välittää Dolorexia aidoista lääkemääräyksistä huolimatta. He olivat tiedustelleet menettelyohjeita lääkintöhallituksesta, mutta sieltä ei ollut vastattu heidän tiedusteluihinsa. Jutun tutkinnan aikana apteekkarit auttoivat viranomaisia oma-aloitteisesti.

Oikeus antoi päätöksensä 25. helmikuuta 1981. Päätekijöinä ollut eläkeläispariskunta tuomittiin jatketusta törkeästä huumausainerikoksesta ja varastetun tavaran kätkemisestä kahdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen. Juttuun sekaantunut toinen eläkeläismies tuomittiin huumausainerikoksesta yhdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi sekä toinen eläkeläisnainen yhdeksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Lääkäreistä kolme tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, kaksi sakkoihin ja yksi jätettiin rikoksen vähäpätöisyyden vuoksi tuomitsematta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirjat 1981 ja 1982
  • Santavuori, Ritva: Rouva Syyttäjä, Edita 1997