Yellowstonen eläimistö

Näkymä Yellowstonen kansallispuistosta

Yellowstonen kansallispuisto on Yhdysvaltojen luoteisosassa sijaitseva kansallispuisto, jonka eläimistö on erittäin runsas ja monipuolinen. Eläimet ovat osa suurempaa Yellowstonen ekosysteemiä (engl. Greater Yellowstone ecosystem), joka kattaa jopa 80 000 km²:n alan kansallispuiston ympäriltä.

Biisonit

Biisoni (Bison bison) on suurin Yellowstonen kansallispuistossa elävä nisäkäs. Se on kasvinsyöjä, joka vaeltaa kesäaikaan laumoissa puiston tasangoilla ja siirtyy talveksi laitumille puiston pohjoisosiin tai talvehtii kuumien lähteiden lämmittämillä alueilla. Aikuinen biisoni voi painaa jopa 500–900 kilogrammaa ja olla säkäkorkeudeltaan kaksi metriä.

Yellowstone on ainoa paikka koko Manner-Yhdysvalloissa, jossa on ollut biisoneita esihistoriallisista ajoista lähtien. Yhdysvaltoihin muuttaneet siirtolaiset metsästivät ahkerasti maan suurta biisonikantaa, jolloin niiden määrä laski hyvin nopeasti vain murto-osaan entisestä. Ennen siirtolaisten tuloa biisoneita arveltiin olevan noin 50 miljoonaa, mutta jo vuonna 1887 niitä laskettiin vain 541 kappaletta. Yellowstonen kansallispuistossa biisoneita oli vuonna 1902 jäljellä enää 50 yksilöä, ja biisoneita tuotiin puistoon lajia uhkaavan sukupuuton pelossa. 1900-luvun alussa 21 biisonia hankittiin yksityisistä biisonilaumoista ja vietiin kansallispuistoon perustetulle Buffalo Ranchille. Lajin suojelutoimet ovat onnistuneet hyvin. Biisoneiden määrä on vuosien varrella melko tasaisesti lisääntynyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ja nykyään puistossa on noin 4000 yksilöä.

Karhut

Harmaakarhuja.

Karhuja Yellowstonen alueella elää noin tuhatkunta, josta noin puolet on mustakarhuja (Ursus americanus) ja puolet harmaakarhuja (Ursus arctos horribilis). Mustakarhu elää lähinnä metsäalueilla ja metsien aukioilla, kun taas harmaakarhu asuu metsien lisäksi myös niityillä ja laaksoissa. Mustakarhu on kahdesta lajista käytökseltään rauhallisempi, ja suojatakseen itseään ja pentujaan vihollisilta se käyttää hyväkseen kykyään kiivetä puihin. Harmaakarhu on kooltaan noin puolestatoista kahteen kertaan mustakarhua suurempi, ja sen käytös on aggressiivisempaa.

Joskus karhut ovat hyökänneet ihmisten kimppuun ja haavoittaneet näitä, mutta tätä tapahtuu hyvin harvoin. Vuosina 1980-2002 yli 62 miljoonaa vierailijaa kävi puistossa. Saman ajan kuluessa vain 32 ihmistä joutui karhun hyökkäyksen kohteeksi. Yellowstonen historia tuntee vain viisi varmaa karhun aiheuttamaa ihmiskuolemaa. Vaikka karhuja ei puiston sääntöjen mukaan saa syöttää, useat vierailijat eivät noudata sääntöä, jolloin he houkuttelevat karhuja lähemmäs ihmisten käyttämiä alueita ja lisäävät riskiä joutua karhun hyökkäyksen kohteeksi . Tätä tapahtui varsinkin ennen 1970-lukua, jolloin eläinten syöttäminen oli kansallispuistossa vielä sallittua.

Vuonna 2007 Yellowstonen alueen harmaakarhut poistettiin uhanalaisten lajien luettelosta, jonne ne oli lisätty vuonna 1975. Lisäämisen aikaan harmaakarhuja oli Yellowstonessa noin 150 kappaletta. Niiden määrä on vuosien varrella noussut lähes 500 yksilöön, ja kannan ennustetaan jatkavan kasvuaan.

Hirvieläimet

Vapiteja Yellowstonessa.

Yellowstonessa elää runsaasti hirvieläimiä. Yleisin puistossa elävä suuri nisäkäs on vapiti eli kanadanhirvi (Cervus canadensis, engl. elk, wapiti), jota on esiintynyt alueella yli tuhannen vuoden ajan. Vapiti on hirven jälkeen toiseksi suurin hirvieläin. Vapitia metsästettiin aikoinaan paljon Yellowstonenkin alueella. Vasta vuoden 1886 jälkeen, Yhdysvaltain armeijan otettua puiston suojelukseensa, niiden määrä alkoi kasvaa. Nykyään vapiteja on puistossa kesäisin noin 30 000 yksilöä. Ne vaeltavat laumoissa koko puiston alueella, mutta viihtyvät lähinnä niityillä ja muilla avoimilla paikoilla syömässä ruohoa. Noin 15 000–22 000 vapitia talvehtii enimmäkseen puiston pohjoisosissa, jotka ovat alavampia ja vähemmän lumen peitossa.

Kansallispuiston alueella elävä hirvialalaji on nimeltään shirashirvi (Alces alces shirasi, engl. moose). Hirviä on puistossa hyvin vähän ja määrä on vuosien varrella laskenut entisestään. Laji oli jo puiston perustamisen aikoihin vuonna 1872 harvinainen Yellowstonen seuduilla. 1980-luvulla tehdyssä tutkimuksessa todettiin puistossa olevan jopa alle 1000 hirveä Yellowstonessa elää myös muulipeuroja (Odocoileus hemionus), jotka viihtyvät tyypillisesti avoimemmassa maastossa kuin hirvet.

Sudet

Susi radiokaulapannan kanssa Yellowstonessa.

Susia on esiintynyt Yellowstonen alueella ainakin tuhannen vuoden ajan. Puiston alkuperäiset sudet tapettiin kuitenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa osana puiston yrityksiä suojella hirvieläinkantaansa. Viimeinen luonnonvarainen susi ammuttiin vuonna 1926. Vastustuksesta huolimatta susikanta päätettiin 69 vuotta myöhemmin palauttaa kansallispuistoon, ja susia tuotiin vuonna 1995 Kanadasta.

Susia on nykyään Yellowstonessa noin 300 yksilöä. Ne elävät useissa laumoissa ympäri puistoa; keskimäärin kymmenen sutta sisältäviä laumoja on laskettu ainakin 14 kappaletta. Sudet saalistavat muun muassa vapiteja, hirviä, peuroja ja lampaita.

Puiston lähellä asuvat karjatilalliset ovat olleet huolestuneita susien mahdollisista hyökkäyksistä karjansa kimppuun ja voivat halutessaan hakea korvauksia susien surmaamista eläimistään. Karjatilallisten tulee kuitenkin todistaa, että juuri susi tappoi eläimen, mikä voi olla vaikeaa, koska alueella elää myös muita samankaltaisia tappajia kuten kojootteja ja villikoiria.

Ilvekset

Yellowstonen kansallispuistossa elää kanadanilveksiä (Lynx lynx canadensis) sekä samansukuisia punailveksiä (Lynx rufus). Kanadanilves on alueella erittäin harvinainen eläin. Vuonna 1927 puiston kanadanilveskannaksi arvioitiin kymmenen yksilöä, ja viimeisen sadan vuoden aikana kanadanilveksistä on tehty noin 60 havaintoa. Punailves ilmoitettiin 1900-luvun alkupuolella Yellowstonessa jokseenkin yleiseksi eläinlajiksi. Myöhempinä vuosina punailveksiä on nähty lähinnä puiston pohjoisosissa noin 9–14 kertaa vuosikymmenen aikana. Muutamia punailveksiä on kuollut törmäyksissä autojen kanssa 1990-luvulla. Tutkimusta ilvesten tarkasta lukumäärästä Yellowstonen alueella ei ole tehty. Eläinten laskemista vaikeuttaa se, että kanadanilves ja punailves muistuttavat ulkonäöltään huomattavasti toisiaan, ja siksi havaintoja on vaikea varmistaa.

Puumat

Puuma on suurin Yellowstonessa elävä kissaeläin. 1900-luvun alkupuolella niiden määrää kansallispuiston alueella vähennettiin rajusti osana petoeläinten säätelyprojektia. Puistosta poistettiin ilmoituksen mukaan 121 puumaa vuosien 1904 ja 1925 välisenä aikana, jonka jälkeen puumakanta arvioitiin 12 yksilöksi. Nykyään Yellowstonessa on noin 18–24 puumaa, ja määrän odotetaan entisestään kasvavan.

Paksusarvilampaat

Paksusarvilammas.

Yellowstonessa elää vuohieläimiin kuuluvia villejä paksusarvilampaita (Ovis canadensis). Ne olivat muinoin yleisiä Yhdysvaltain länsiosissa, mutta metsästyksen seurauksena niiden kanta väheni muutamiin satoihin yksilöihin. Vuonna 1912 Yellowstonen vuoristoseuduilla arvioitiin olevan yli 200 ja 1920-luvulta lähtien jopa 500 yksilöä. Nykyään on laskettu puiston pohjoisosissa elävän lauman sisältävän 150–225 paksusarvilammasta. Lammaslaumat tekevät laajoja vaelluksia vuodenaikojen mukaan. Paksusarvilampaan turkki on lyhyt ja harmaa ja urosten sarvet suuret, vaaleat ja kaartuvat.

Matelijat ja sammakkoeläimet

Yellowstonen sammakko- ja matelijaeläinkanta on pienenlainen. Tilanne johtuu ilmeisesti kansallispuiston kylmistä ja kuivista olosuhteista, jotka eivät ole sopiva elinympäristö useimmille sammakkoeläimille ja matelijoille. Puistossa elää kuusi matelijalajia, joista viisi on käärmelajeja ja yksi liskolaji. Alueella olevia käärmeitä ovat esimerkiksi preeriakalkkarokäärme (Crotalus viridis) ja kaksi sukkanauhakäärmelajia. Sammakkoeläinlajeja puistossa on neljä: kaksi sammakkolajia, yksi konnalaji ja yksi salamanterilaji. Lajien yksilömääristä ei ole tietoa. Vuonna 1991 Yellowstonen henkilökunta asetti yhteistyössä Idahon osavaltionyliopiston kanssa puistoon tarkkailuasemia, joiden tarkoituksena oli tutkia syitä sammakkoeläinten ja matelijoiden kannan etenevään pienenemiseen Pohjois-Amerikassa. Syiksi on arveltu jo mainittuja kuivuutta ja kylmyyttä, mutta myös muun muassa saasteita, sairauksia ja saalistusta.

Kalat

Yellowstonen punakurkkulohi.

Puiston suurimmassa järvessä, Yellowstonessa, elää maailman suurin punakurkkulohikanta. Yellowstonen alueelta on kotoisin myös sen mukaan nimetty Yellowstonen punakurkkulohi (Oncorhynchus clarki bouvieri). Sen kanta vähentyi huomattavasti 1900-luvulla kalastajien saapuessa Yellowstoneen ja puiston henkilökunnan laskiessa uusia, eksoottisia kalalajeja samoille vesille, jolloin Yellowstonen punakurkkulohi joutui entistä tiukempaan kilpailuun elintilastaan. Kalastus on viime vuosina saatu kuriin "pyydystä ja laske vapaaksi" -säännön avulla, mutta lajien välistä kilpailua ei ole pystytty rajoittamaan. Muun muassa järven harmaanieriät ovat todellinen uhka Yellowstonen punakurkkulohelle. Myöskään sairauksilta ei ole vältytty: vuonna 1998 Yellowstone-järvestä löydettiin lohikalojen kierretautia aiheuttavaa Myxobolus cerebralis -itiöeläintä. Molemmat, sekä tauti että harmaanieriä, ovat vahingoittaneet merkittävästi punakurkkulohikantaa, mutta ei osata sanoa kummalla loppujen lopuksi on ollut enemmän vaikutusta kannan vähenemiseen.

Linnut

Vaarantunut valkopäämerikotka pesii yhä Yellowstonessa.

Yellowstonen kansallispuiston yli 180 lintulajista kolme on luokiteltu vaarantuneiksi. Nämä lajit ovat muuttohaukka, valkopäämerikotka ja trumpettikurki. Muuttohaukka asuu Yellowstonessa huhtikuusta lokakuuhun ja talvehtii Meksikossa. Vuotta 1970 edeltänyt torjunta-aineiden liikakäyttö vahingoitti merkittävästi muuttohaukkakantaa, mutta viime vuosien suojelutoimet ovat johtaneet kannan kasvuun. Myös myrkytyksistä kärsinyt Yhdysvaltain kansallislintu valkopäämerikotka elää puistossa koko vuoden, eikä muuta ulkomaille talvehtimaan. Yellowstonessa on parhaillaan käynnissä suojeluohjelma, jonka tavoitteena on saada puistoon 62 kotkaparia, jotka tuottaisivat yhteensä 53 poikasta vuosittain. Trumpettikurki on yksi Pohjois-Amerikan uhanalaisemmista lajeista. Laji kärsi ihmisen levittäytyessä yhä laajemmalle Yhdysvaltoihin 1700- ja 1800-luvuilla. Yellowstonessa ne viipyvät kesät. Vuonna 1999 Yellowstonessa oli vain kaksi aikuista trumpettikurkea, joista toinen kuoli vuotta myöhemmin. Tavallisimpia lintulajeja Yellowstonessa sen sijaan ovat muun muassa vuoritiainen, kanadanhanhi, preerialokki ja korppi.

Hyönteiset ja mikrobit

Kuuman lähteen ympärillä kasvaa kirkkaanoransseja leviä ja bakteereja.

Yellowstonen vulkaanisten kohteiden kuumissa vesissä elää erilaisia bakteereja ja leviä, jotka saavat aikaan vesialtaiden kirkkaat värit. Monet termofiilisistä bakteerikannoista saavat ravintonsa vulkaanisten lähteiden sisältämästä rikistä ja vedystä. Yellowstonen vesissä on monia fotosynteettisiä bakteereja, kuten syanobakteereja, vihreitä rikkibakteereja (Chlorobi) ja vihreitä ei-rikkibakteereja (Chloroflexi).

Vesistöjen lähellä elää Ephydridae-heimon kärpäsiä, jotka saavat ravintonsa bakteereista ja levistä. Kärpäset munivat munansa mikrobimattojen päälle, ja niiden toukat kestävät jopa 47 celsiusasteen lämpötiloja.

Aiheesta muualla

• Yellowstone Wildlife (Arkistoitu – Internet Archive)
• Animals of Yellowstone (Arkistoitu – Internet Archive)