Viidakkokissa

Wikipedia

Viidakkokissa
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Heimo: Kissaeläimet Felidae Suku: Kissat Felis Laji: chaus
Kaksiosainen nimi
Felis chaus Schreber, 1777
Katso myös
Viidakkokissa Wikispeciesissä   Viidakkokissa Commonsissa

Viidakkokissa (Felis chaus) pieni kissaeläin, jolla on pitkät jalat ja terävät korvat. Se elää Aasian eteläosissa.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Lisääntyminen 4 Ravinto 5 Lähteet

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Viidakkokissan pituus on täysikasvuisena noin 50-94 cm ja sen hännän pituus on 23-31 cm. Aikuinen yksilö painaa 4-16 kg. Lajin turkki on väriltään hiekanvärinen tai ruskehtavan harmaa ja sen kuviointi on epäselvä. Lyhyehkössä hännässä on tummia renkaita.

[muokkaa] Levinneisyys

Viidakkokissan elinalue ulottuu lännessä Egyptiin ja idässä poikki Etelä-Aasian aina Indokiinaan ja Sri Lankaan asti. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Venäjällä, Volgan suistossa Kaspianmeren rannalla.

[muokkaa] Lisääntyminen

Viidakkokissauros ulvoo kiima-aikana äänekkäästi haukkumista muistuttavalla äänellä. Naaras parittelee usean uroksen kanssa. Vähän yli yhdeksän viikon kuluttua se vetäytyy pesäänsä ja synnyttää sinne vastasyntyneinä sokeat poikasensa. Emo imettää poikasia noin 3 kuukautta, jonka jälkeen se opettaa niille saalistustaitoja. Poikaset selviävät omillaan 2-3 kuukauden kuluttua, jolloin ne myös hakeutuvat omille elinalueilleen. Paikoin naaras voi synnyttää kaksikin poikuetta vuodessa.

[muokkaa] Ravinto

Viidakkokissa käyttää ravinnokseen pääasiassa kaniineja sekä hiiriä, rottia ja muita jyrsijöitä, joita se vaanii aluskasvillisuudessa. Laji voi toisinaan syödä myös liskoja, sammakoita ja käärmeitä.

[muokkaa] Lähteet