Viidakkokissa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viidakkokissa
Rohrkatze-6218.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Felis
Laji: chaus
Kaksiosainen nimi
Felis chaus
Schreber, 1777
Levinneisyyskartta
Viidakkokissan levinneisyys
Viidakkokissan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viidakkokissa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viidakkokissa Commonsissa

Viidakkokissa[2] eli kaislikkokissa[2] eli ruovikkokissa[2] (Felis chaus) on pieni kissaeläin, jolla on pitkät jalat ja terävät korvat. Se elää Aasian eteläosissa ja Koillis-Afrikassa.[2] Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta nimeä suokissa.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidakkokissan pituus on täysikasvuisena noin 50–94 cm ja sen hännän pituus on 23–31 cm. Täysikasvuinen yksilö painaa 4–16 kg. Lajin turkki on väriltään hiekanvärinen tai ruskehtavan harmaa ja sen kuviointi on epäselvä. Lyhyehkössä hännässä on tummia renkaita.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidakkokissan elinalue ulottuu lännessä Egyptiin ja idässä poikki Etelä-Aasian aina Indokiinaan ja Sri Lankaan asti. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Venäjällä, Volgan suistossa Kaspianmeren rannalla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidakkokissauros ulvoo kiima-aikana äänekkäästi haukkumista muistuttavalla äänellä. Naaras parittelee usean uroksen kanssa. Vähän yli yhdeksän viikon kuluttua se vetäytyy pesäänsä ja synnyttää sinne vastasyntyneinä sokeat poikasensa. Emo imettää poikasia noin 2 kuukautta, jonka jälkeen se opettaa niille saalistustaitoja. Poikaset selviävät omillaan 2–3 kuukauden kuluttua, jolloin ne myös hakeutuvat omille elinalueilleen. Paikoin naaras voi synnyttää kaksikin poikuetta vuodessa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidakkokissa käyttää ravinnokseen pääasiassa kaniineja sekä hiiriä, rottia ja muita jyrsijöitä, joita se vaanii aluskasvillisuudessa. Laji voi toisinaan syödä myös liskoja, sammakoita ja käärmeitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Duckworth, J.W., Steinmetz, R., Sanderson, J. & Mukherjee, S.: Felis chaus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 16.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Macdonald, David: Nisäkkäät 1, s. 45. Maailman eläimet -sarjan 1. osa. Suom. Nurminen, Matti. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 14.11.2010.