Sean Connery
| Sean Connery | |
|---|---|
.jpg) Sean Connery vuonna 1983 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Thomas Sean Connery |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1930 Edinburgh, Skotlanti |
| Kuollut | 31. lokakuuta 2020 (90 vuotta) Nassau, Bahama |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Diane Cilento ( 1962; 1973) Micheline Roquebrune ( 1975) |
| Lapset | Jason Connery |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1954–2006, 2012 |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Thomas Sean Connery (25. elokuuta 1930 Edinburgh, Skotlanti – 31. lokakuuta 2020 Nassau, Bahama[1][2][3]) oli skotlantilainen elokuvanäyttelijä. Hänet tunnetaan ennen kaikkea ensimmäisenä James Bondia esittäneenä näyttelijänä James Bond -elokuvasarjassa. Hänelle olivat ominaisia älykkäät, miehekkäät roolit enimmäkseen seikkailu- ja jännityselokuvissa.[4] Connery sai ritarin arvon vuonna 2000.[5]
Nuoruus
Sean Connery syntyi Edinburghissa rekkakuskin ja siivojan lapseksi. Hän jätti koulut 15-vuotiaana ja liittyi Britannian merivoimiin.[6] Connery oli kolme vuotta laivastossa, mutta joutui jättämään sen mahahaavan takia.[7] Tämän jälkeen hän työskenteli muurarina, hengenpelastajana, rekkakuskina ja ruumisarkkujen viimeistelijänä.[6]
Connery harrasti kehonrakennusta ja sijoittui vuoden 1953 Mr. Universe -kilpailussa Lontoossa kolmanneksi.[8]
Ura
Mr. Universe -kilpailun kautta Connery pääsi tekemään töitä mallina ja edelleen pieniin teatterirooleihin. Hän näytteli kiertelevässä teatteriseurueessa, joka esitti South Pacificia. Manchester United -jalkapalloseuran manageri Matt Busby tarjosi näihin aikoihin Connerylle pelaajasopimusta, mutta Connery valitsi mieluummin näyttelijänuran.[8]
Conneryn ensimmäinen elokuvarooli oli elokuvassa Lilacs in the Spring (1954). Ensimmäinen merkittävämpi rooli oli elokuvassa Sotakirjeenvaihtajan rakkaus (1958), jossa Connery näytteli Lana Turnerin kanssa. Hän näytteli myös esimerkiksi elokuvassa Tarzanin suuri seikkailu, kunnes teki lopullisen läpimurtonsa James Bondin roolissa ensimmäisessä James Bond -elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962).[7]
Rooli Bondina teki Conneryn kerralla kuuluisaksi, ja monille hänestä tuli James Bondin synonyymi.[6] Connery jatkoi Bondina elokuvissa Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963), 007 ja Kultasormi (1964), Pallosalama (1965) ja Elät vain kahdesti (1967), jonka jälkeen hän jätti roolin, koska oli kyllästynyt toistuviin juoniin ja yleisön vaatimuksiin. Seuraava Bond-elokuva, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969), missä pääosa esitti George Lazenby, oli kuitenkin paha floppi. United Artists tarjosi Connerylle ennätyspalkkaa, mikä sai hänet palaamaan Bondin rooliin vielä elokuvaan Timantit ovat ikuisia (1971). Seuraavasta tarjouksesta Connery kieltäytyi, ja seuraavassa Bondissa, Elä ja anna toisten kuolla esiintyikin Roger Moore. Connery palasi rooliin kuitenkin vielä kerran elokuvassa Älä kieltäydy kahdesti (1983).[9] Connery käytti hiustupeeta jokaisessa Bond-elokuvassa; hän alkoi menettää hiuksiaan jo 21-vuotiaana.
Bondin ohella muita 1960-luvun rooleja muun muassa elokuvissa Olkinainen (1964), Alfred Hitchcockin Marnie, vaarallisella tiellä (1964) ja Sidney Lumetin Kukkula (1965).[10] Bond-uran jälkeen Connery pystyi siirtymään menestyksellisesti muihin rooleihin. Hän esiintyi seuraavaksi muun muassa elokuvissa Painostus, Idän pikajunan arvoitus ja Man Who Would Be King – Seikkailujen sankarit.[9]
Elokuvasta Tuuli ja leijona (1975), jossa Connery esitti berberipäällikköä, hän vakuutti kriitikot näyttelijäntaidoillaan. Parhaan miespääosan Bafta-palkinnon Connery sai vuoden 1986 elokuvasta Ruusun nimi. Samana vuonna hän esiintyi myös fantasiaelokuvassa Highlander – kuolematon, jossa hän esitti Juan Sánchez Villa-Lobos Ramírezia, joka opetti elokuvan päähenkilön tappamaan kuolemattoman. Elokuvassa Lahjomattomat (1987) Connery näytteli poliisi Jim Malonea, joka auttoi Kevin Costnerin esittämän Eliot Nessin nappaamaan Al Capone. Connery sai roolistaan parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon. Elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki Connery esitti Indiana Jonesin isää ja sai roolista Bafta-ehdokkuuden.[9]
Connery jatkoi uraansa vielä 1990-luvulla ja sai Bafta-ehdokkuuden myös elokuvasta Punaisen lokakuun metsästys (1990). Hänen seuraavia elokuviaan olivat Sankari vai vakooja, The Rock – paluu helvettiin ja Ansa viritetty. Vuonna 2003 ensi-iltansa saanut elokuva Herrasmiesliiga floppasi pahasti, ja Connery ilmoitti seuraavana vuonna pitävänsä taukoa näyttelemisestä. Vuonna 2006 Connery kertoi jäävänsä kokonaan eläkkeelle. Hän teki kuitenkin vielä samana vuonna ääniroolin animaatioon Sir Billi the Vet ja myöhemmin vuonna 2011 ääniroolin sen jatko-osassa Sir Billi. Conneryn tiedottaja ilmoitti huhtikuussa 2011, että Connery vetäytyy kokonaan julkisista esiintymisistä.[9] Conneryn viimeinen rooli oli kertojan rooli vuoden 2012 dokumentissa Ever to Excel.[11]
Yksityiselämä
Sean Connery oli naimisissa näyttelijä Diane Cilenton kanssa vuosina 1962–1973 ja heillä on yksi poika, näyttelijä Jason Connery. Connery meni naimisiin vuonna 1975 taiteilija Micheline Roquebrune Conneryn kanssa (s. 1929). Sean Conneryllä on yksi lapsenlapsi Dashiell Quinn Connery (s. 1997). Connerylla diagnosoitiin munuaissyöpä vuonna 2005, mutta se leikattiin onnistuneesti.
Connery ryhtyi harrastamaan golfia vakavasti 1960-luvun puolivälissä, ja pelistä tuli hänelle elinikäinen intohimo.[12] Oleskeltuaan Japanissa varsinkin Elät vain kahdesti -elokuvan kuvausten aikana hän innostui opiskelemaan Kyokushin tyylisuunnan karatea.
Connery on julkisesti kannattanut Skotlannin riippumattomuus- ja itsenäistymispyrkimyksiä jo 1960-luvun lopulta alkaen. Hän on puhunut separatistien kuten Skotlannin kansallispuolueen puolesta ja toiminut 1990-luvulla myös puolueen televisio-ohjelman kertojanäänenä. Connery puhui Skotlannin autonomian puolesta vuonna 1997 vaalikampanjassa ennen kansanäänestystä Skotlannin oman parlamentin perustamisesta. Vuonna 1998 hän vaati ensimmäisessä puoluepoliittisessa puheessaan Skotlannille täyttä itsenäisyyttä.[13]
Tunnustuksia
Connerylle myönnettiin 1996 Golden Globe -elämäntyöpalkinto. Hän vastaanotti ritarinarvon vuonna 2000. Connerylle myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 2006.[8]
Vuonna 1989 People -lehti nimesi Conneryn maailman seksikkäimmäksi elossa olevaksi mieheksi.[14]
Valikoitu filmografia
- Pääartikkeli: Sean Conneryn filmografia
.jpg)
Lähteet
Kirjallisuus
- Browne, Ray B. & Browne, Pat: The Guide to United States Popular Culture. Popular Press, 2001. ISBN 0-87972-821-3. Google-kirjat (viitattu 6.5.2013). (englanniksi)
- Callan, Michael Feeney: Sean Connery: Elämä ja elokuvat. (Alkuteos Sean Connery, 2002.) Suomentanut Matti Rosvall. Helsinki: Art House, 2006. ISBN 951-884-420-8.
- Cork, John & Stutz, Collin: James Bond -ensyklopedia. Suomentaneet Raija Becks ja Henrik Laine. Helsinki: Readme, 2008. ISBN 978-952-220-022-8.
Viitteet
- ↑ BBC: Bond-elokuvista tuttu näyttelijä Sean Connery on kuollut Yle. 31.10.2020. Viitattu 31.10.2020.
- ↑ Harmetzz, Aljean: Sean Connery, Who Embodied James Bond and More, Dies at 90 The New York Times. 31.10.2020. Viitattu 31.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Näyttelijälegenda Sean Conneryn kuolinsyy selvisi Ilta-Sanomat. 29.11.2020. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ WSOY:n Iso Tietosanakirja, osa 2, s. 86. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20155-3.
- ↑ Sir Sean’s Pride at Knighthood BBC News. 5.7.2000. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu 20.10.2019.
- ↑ a b c Browne, s. 198, 199.
- ↑ a b Profile: Sir Sean Connery BBC News. 12.3.2006. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Cork, s. 24–25.
- ↑ a b c d Sir Sean Connery Biography The Biography Channel. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Connery, Sean (1930–) BFI Screenonline. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Sean Connery tells the story of St Andrews news.st-andrews.ac.uk. Viitattu 31.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Brown, Oliver: Goldfinger inspired Sean Connery’s lifelong love affair with golf The Daily Telegraph. 25.8.2008. Lontoo: Telegraph Media Group. Viitattu 11.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Callan, s. 261–262, 282–288.
- ↑ Schindehette, Susan ym.: A Man Called Connery People. 18.12.1989. Yhdysvallat: Time Warner Inc. Viitattu 28.12.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Viralliset kotisivut (englanniksi)
- Sean Connery Elonetissä.
- Sean Connery Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
