007 ja Kultasormi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
007 ja Kultasormi
Goldfinger
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Guy Hamilton
Käsikirjoittaja Richard Maibaum
Paul Dehn
Perustuu Ian Flemingin romaaniin
007 ja Kultasormi
Tuottaja Harry Saltzman
Albert R. Broccoli
Säveltäjä John Barry
Kuvaaja Ted Moore
Leikkaaja Peter Hunt
Lavastaja Ken Adam
Pääosat Sean Connery
Gert Fröbe
Honor Blackman
Harold Sakata
Bernard Lee
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö United Artists
Ensi-ilta 17. syyskuuta 1964
29. tammikuuta 1965 (Suomi)
Kesto 110 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 3 000 000 dollaria
Tuotto 124 900 000 dollaria
Edeltäjä Salainen agentti 007 Istanbulissa
Seuraaja Pallosalama
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

007 ja Kultasormi (Goldfinger) on Guy Hamiltonin ohjaama James Bond -elokuva vuodelta 1964. Se on Bond-sarjan kolmas elokuva ja perustuu vuonna 1959 ilmestyneeseen Ian Flemingin romaaniin 007 ja Kultasormi. Se on kolmas elokuva, jossa Sean Connery näyttelee MI6:n agenttia 007. Elokuvan tuottivat Albert R. Broccoli ja Harry Saltzman. Guy Hamilton on ohjannut kolme muutakin Bond-elokuvaa.

Bond-tyttö Honor Blackman oli näytellyt aiemmin toisessa pääroolissa televisiosarjassa Me kostajat (The Avengers).

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alussa Bond on Miami Beachilla, johon CIA-agentti Felix Leiter tuo Bondille käskyn M:ltä. M vaatii Bondia vahtimaan Auric Goldfingeria. Bond saa selville, että Goldfinger huijaa korttipelissä käyttäen naisapuria, joka kiikareiden avulla kertoo hänelle vastustajan kortit. Bond saa aikaiseksi Goldfingerille 10 000 dollarin tappion, kun hän uhkaa tyttöä kutsumalla poliisit. Goldfinger kostaa tappamalla naisen hukuttamalla hänet kultamaaliin.[1]

Bond saapuu Englantiin. Hän saa Englannin pankissa luennon kullasta, ja hänelle annetaan tehtäväksi todistaa epäilyt, että Goldfinger salakuljettaa kultaa maasta. Bond tapaa Goldfingerin golfkerholla, jossa Bond onnistuu voittamaan, vaikka Goldfinger huijaa. Goldfinger varoittaa Bondia sekaantumasta hänen asioihinsa, mutta varoituksesta huolimatta Bond seuraa häntä Sveitsiin.[1]

Bond kuulee ohimennen Goldfingerin puhuvan suunnitelma ”Grand Slamista”. Goldfingerin suunnitelmana on tainnuttaa hermokaasun avulla Fort Knoxin vartijat ja asettaa kultavarastoon ydinpommi. Kulta muuttuisi radioaktiiviseksi ja olisi hyödytöntä 58 vuotta, ja Goldfingerin oman kultavaraston arvo nousisi. Bond kuitenkin onnistuu estämään suunnitelman.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Sean Connery   … James Bond  
 Honor Blackman   … Pussy Galore  
 Gert Fröbe   … Auric Goldfinger  
 Michael Collins   … Auric Goldfinger (ääni)  
 Shirley Eaton   … Jill Masterson  
 Tania Mallet   … Tilly Masterson  
 Harold Sakata   … Oddjob  
 Bernard Lee   … M  
 Desmond Llewelyn   … Q  
 Martin Benson   … Martin Solo  
 Cec Linder   … Felix Leiter  
 Austin Willis   … Simmons  
 Lois Maxwell   … Moneypenny  
 Bill Nagy   … Midnight  
 Michael Mellinger   … Kisch  
 Peter Cranwell   … Johnny  
 Nadja Regin   … Bonita  

Tapahtumapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tapahtumapaikat ovat Britanniassa Stoke Poges Golf Club Buckinghamshiressä ja Lontoo ja Sveitsissä Geneve. Amerikan mantereella tapahtumat kulkevat Meksikossa sekä Yhdysvaltojen puolella Miamissa, Fort Knoxissa, Baltimoressa ja Washingtonssa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oddjobin hattu.

Elokuvan tuotantokustannukset olivat yhtä suuret kuin kahden edellisen elokuvan yhteensä, mutta siitä huolimatta se tuotantokustannukset saatiin takaisin kolmessa viikossa, mikä oli alallaan ennätys.

Elokuvassa on useita kohtauksia, joiden asetelmat toistuvat myöhemmissä elokuvissa. Teema joka toistuu myöhemmissäkin osissa, on esimerkiksi kohtauksessa, jossa roisto Kultasormi rehentelee samaan aikaan, kun lasersäde lähestyy Bondia jalkopäästä alkaen (eli sankari kuoleman vaarassa saa tietää viholliseltaan tämän juonesta),.

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa on muutama erikoisuus kuvauspaikkojen suhteen. Ensinnäkään Sean Connery ei matkustanut kuvauksia varten Yhdysvaltoihin, vaan kaikki kohtaukset kuvattiin Lontoossa Pinewood Studiosin tiloissa. Kun Bond kääntää valokatkaisijaa alaspäin saadakseen (yhdysvaltalaisen) hotellihuoneistonsa valot päälle ja löytää Jillin, kuvassa nähdään englantilainen valokatkaisija englantilaisessa äänitysstudiossa. Kirjailija Fleming kävi Kultasormen kuvauspaikoilla, mutta kuoli vuonna 1964 vain vähän ennen elokuvan julkistamista.

Toinen kuvauspaikkaan vaikuttanut tekijä oli turvallisuus. Elokuvan tekijöitä ei päästetty turvasyistä Fort Knoxin sisäpuolelle. Kaikki linnakkeen sisäpuolen lavasteet suunniteltiin ja rakennettiin itse. Niiden suunnittelija Ken Adam ja koko tuotantoryhmä saivat kirjeen eräältä oikealta Fort Knoxin valvojalta, joka halusi onnitella tekijöitä eloisasta mielikuvituksesta. Kolmiulotteinen ja oikeaan mittakaavaan tehty pienoismallikartta, jota Kultasormi käytti opastaessaan elokuvassa iskun tekijöitä, on ollut näytteillä Fort Knoxissa.

Golfkerhokohtaus kuvattiin Stoke Poges -kerholla Buckinghamshiressä. Kun Bond myöhemmin panee auton tutkan päälle, näytöllä nähdään kerhon todellinen sijainti.

Bondin erikoisvarusteltua Aston Martinia käytetään 007 ja Kultasormessa usein. Tässä elokuvassa siinä on useita erikoisominaisuuksia, kuten esimerkiksi heittoistuin matkustajan paikalla, maiden välillä vaihtuvat rekisterikilvet ja tutka vihollisen jäljittämistä varten.

Kuvauspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norman Wanstall sai vuonna 1965 Parhaiden äänitehosteiden Oscar-palkinno työstään elokuvassa. American Film Institute on palkinnut sen neljä kertaa:

  • Parhaasta elokuvasitaatista: ”A martini. Shaken, not stirred.” (suomeksi: Martini. Ravistettuna, ei sekoitettuna).
  • Parhaasta laulusta: ”Goldfinger” eli Kultasormi, jonka esittää Shirley Bassey.
  • Parhaasta roistosta: Auric Goldfinger.
  • Jännittävimmästä elokuvasta.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuun Sanomien kriitikon Pekka Erosen mukaan Kultasormi on monien nostalgiaan taipuvaisten mielestä Bond-elokuvista ikimuistoisin; ainakin siinä on ensimmäistä kertaa kaikki Bond-elokuvien tutut elementit mukana.[3] Tv-maailman kriitikko Lauri Lehtisen mukaan antoisa seikkailu on yllättävän uskollinen Flemingin tekstille[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c James Bond Movies: Goldfinger 007james.com. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  2. Eräitä elokuvan maisemia (saksankielinen sivu)
  3. Eronen, Pekka: Elokuvat. Kainuun Sanomat, 18.1.2014, s. 22.
  4. Lehtinen, Lauri: 007 ja Kultasormi. Päivän elokuvia, Tv-maailma 3/2014, s. 10.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]