007 ja Kultasormi
|
|
|
|---|---|
|
|
|
 Elokuvan juliste |
|
| Ohjaaja | Guy Hamilton |
| Käsikirjoittaja | Richard Maibaum |
| Tuottaja | Albert R. Broccoli Harry Saltzman |
| Säveltäjä | John Barry |
| Kuvaaja | Ted Moore |
| Leikkaaja | Peter Hunt |
| Lavastaja | Ken Adam |
| Pääosat | Sean Connery Honor Blackman |
|
|
|
| Valmistusmaa |  Iso-Britannia |
| Tuotantoyhtiö | United Artists |
| Ensi-ilta | 17. syyskuuta 1964 9. tammikuuta 1965 29. tammikuuta 1965 |
| Kesto | 110 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Ikäraja |  |
| Budjetti | $3 000 000 |
| Tuotto | $124 900 000 |
| Edeltäjä | Salainen agentti 007 Istanbulissa |
| Seuraaja | Pallosalama |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
007 ja Kultasormi (Goldfinger) on Guy Hamiltonin ohjaama James Bond -elokuva vuodelta 1964. Bond-sarjan kolmas elokuva perustuu Ian Flemingin vuonna 1959 julkaisemaan romaaniin 007 ja Kultasormi. Se on kolmas elokuva, jossa Sean Connery näyttelee MI6:n agenttia 007. Elokuvan tuottivat Albert R. Broccoli ja Harry Saltzman. Guy Hamilton ohjasi kolme muutakin Bond-elokuvaa.
Bondin erikoisvarusteltua Aston Martinia käytetään 007 ja Kultasormessa usein. Tässä elokuvassa siinä on useita erikoisominaisuuksia, kuten esimerkiksi heittoistuin matkustajan paikalla, maiden välillä vaihtuvat rekisterikilvet ja tutka vihollisen jäljittämistä varten. Bond-tyttö Honor Blackman oli tullut tunnetuksi Me kostajat -televisiosarjan (The Avengers) toisesta pääroolista.
007 ja Kultasormessa käydään yksi kuuluisimmista Bond-elokuvien vuoropuheluista:
- James Bond: ”You expect me to talk?” (Odotatteko minun puhuvan?)
- Goldfinger: ”No, Mr Bond, I expect you to die!” (Ei, herra Bond, odotan teidän kuolevan!)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tarina
James Bond törmää Miamissa rikkaaseen teollisuusmieheen Auric Goldfingeriin eli Kultasormeen. Palattuaan Lontooseen Bond saa selville hänen olevan laajan kullan salakuljetusjärjestelyn takana. Varjostaessaan Sveitsissä Kultasormea ja hänen väkivahvaa palvelijaansa Oddjobia heidän tukikohtaansa, Bond saa selville, että he ovat tuhoamassa maailman kultamarkkinat saastuttamalla Yhdysvaltain kultavarannon Fort Knoxissa käyttökelvottomaksi räjäyttämällä kultaholvissa saastekuorella varustetun ydinpommin, jonka hänelle on antanut lännen taloudellista tuhoa havitellut Pohjois-Korea: varastoidusta kullasta olisi huomattava osa tuhoutunut jo räjähdyksessä ja loput olisivat saastuneet tappavan radioaktiivisiksi puoleksi vuosisadaksi. Seuraukset olisivat olleet selvät: kullan arvo olisi noussut moninkertaiseksi maailman merkittävimmän varaston tuhouduttua – ja Goldfingerin yksityinen kultavarasto, jota hän oli haalimalla haalinut kaikkialta, olisi noussut arvaamattomaan arvoon.
Goldfinger toteuttaa suunnitelmansa, mutta Bond pistää kapuloita rattaisiin. Bond yrittää deaktivoida Goldfingerin pommin Fort Knoxin kultavarastossa, hoitelee Oddjobin, ja kun ydinpommin aikasytytin viime hetkellä onnistutaan sammuttamaan, kellon valonumerot näyttivät lukua 007 eli seitsemää sekuntia. Kiitokseksi Goldfingerin pysäyttämisestä Yhdysvaltain presidentti kutsuu Bondin Valkoiseen taloon. Kun Bond ja elokuvan Bond-tyttö Pussy Galore ovat matkalla Washingtoniin, Goldfinger kaappaa lentokoneen, jossa he matkustavat. Hän kuitenkin ampuu vahingossa koneen ikkunaan reiän, jonka kautta hän imeytyy ulos. Bond ja Galore pelastautuvat koneesta ja elokuva päättyy heidän rakasteluunsa.
[muokkaa] Rooleissa
| Sean Connery | ... James Bond |
| Honor Blackman | ... Pussy Galore |
| Gert Fröbe | ... Auric Goldfinger |
| Michael Collins | ... Auric Goldfinger (Ääni) |
| Shirley Eaton | ... Jill Masterson |
| Tania Mallet | ... Tilly Masterson |
| Harold Sakata | ... Oddjob |
| Bernard Lee | ... M |
| Desmond Llewelyn | ... Q |
| Martin Benson | ... Martin Solo |
| Cec Linder | ... Felix Leiter |
| Austin Willis | ... Simmons |
| Lois Maxwell | ... Moneypenny |
| Bill Nagy | ... Midnight |
| Michael Mellinger | ... Kisch |
| Peter Cranwell | ... Johnny |
| Nadja Regin | ... Bonita |
[muokkaa] Tapahtumapaikat
Meksiko
Miami, Florida
Lontoo, Englanti- Stoke Poges Golf Club Buckinghamshiressä
Geneve- Fort Knox, Kentucky
- Baltimore, Maryland
- Washington, DC
[muokkaa] Tuotanto
[muokkaa] Kuvaukset
Elokuvassa on muutama erikoisuus kuvauspaikkojen suhteen. Ensinnäkään Sean Connery ei matkustanut kuvauksia varten Yhdysvaltoihin, vaan kaikki kohtaukset kuvattiin Pinewood Studios -yhtiön tiloissa Lontoossa. Kun Bond kääntää valokatkaisijaa alaspäin saadakseen (amerikkalaisen) hotellihuoneistonsa valot päälle ja löytää Jillin, kuvassa nähdään englantilainen valokatkaisija englantilaisessa äänitysstudiossa. Kirjailija Fleming kävi Kultasormen kuvauspaikoilla, mutta kuoli vuonna 1964 vain vähän ennen elokuvan julkistamista. Toinen kuvauspaikkaan vaikuttanut tekijä oli turvallisuus. Filmin tekijöitä ei päästetty turvasyistä Fort Knoxin sisäpuolelle. Kaikki linnakkeen sisäpuolen lavasteet suunniteltiin ja rakennettiin itse. Niiden suunnittelija Ken Adam ja koko tuotantoryhmä saivat kirjeen eräältä oikealta Fort Knoxin valvojalta, joka halusi onnitella tekijöitä eloisasta mielikuvituksesta. Kolmiulotteinen ja oikeaan mittakaavaan tehty pienoismallikartta, jota Kultasormi käytti opastaessaan elokuvassa iskun tekijöitä, on ollut näytteillä Fort Knoxissa. Golfkerhokohtaus kuvattiin Stoke Poges -kerholla Buckinghamshiressä. Kun Bond myöhemmin panee auton tutkan päälle, näytöllä nähdään kerhon todellinen sijainti.
[muokkaa] Kuvauspaikat
- Pinewood Studios
- Black Park, Buckinghamshire, England – öinen takaa-ajo autoilla
- Stoke Poges Golf Club, Buckinghamshire, Englanti
- Pilatus Aircraft -lentokonetehdas, Stans, Sveitsi
- Furkasola, Sveitsi (kuvia vuoristomaisemista [1])
- Miami, Florida
- Louisville, Kentucky
- Fort Knox, Kentucky – vain ulkopuolelta.
[muokkaa] Vastaanotto
On perusteltua sanoa, että tämä elokuva sai aikaan todellisen James Bond -kuumeen. Sen tuotantokustannukset olivat yhtä korkeat kuin kahden edellisen elokuvan yhteensä, mutta siitä huolimatta se ansaitsi tuotantokustannuksensa takaisin kolmessa viikossa, joka on alallaan ennätys.
Elokuva on saanut tunnustusta myös kriitikoilta. Vuonna 1965 Norman Wanstall sai amerikkalaisen Academy Award for Sound Editing -palkinnon työstään tässä elokuvassa. American Film Institute on palkinnut sen nelinkertaisesti:
- Parhaasta elokuvasitaatista: "A martini. Shaken, not stirred." suomeksi: Martini. Ravistettuna, ei sekoitettuna.
- Parhaasta laulusta: "Goldfinger" eli Kultasormi, jonka esittää Shirley Bassey.
- Parhaasta roistosta: Auric Goldfinger.
- Jännittävimmästä filmistä.
Kultasormi oli ensimmäinen Yhdysvalloissa televisiossa esitetty James Bond -elokuva. ABC-kanava esitti sen 17. syyskuuta 1972 ja se sai kaikkien aikojen parhaat televisioelokuvan katsojaluvut (49%).
Monet Bond-harrastajat pitävät 007 ja Kultasormi -elokuvaa sarjan parhaana, vaikka se perustuu löyhästi Flemingin romaaniin. Elokuvassa on useita kohtauksia joiden asetelmat toistuvat myöhemmissä elokuvissa. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa roisto Kultasormi rehentelee samaan aikaan kun lasersäde lähestyy Bondia jalkopäästä alkaen (eli sankari kuoleman vaarassa saa tietää viholliseltaan tämän juonesta), on teema joka toistuu myös myöhemmissä osissa.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Eräitä elokuvan maisemia (saksankielinen sivu)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- 007 ja Kultasormi Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- MGM Goldfinger(englanniksi)
- Fan club site(englanniksi)
| Viralliset elokuvat (EON Productions) |
||||
|---|---|---|---|---|
| Epäviralliset elokuvat |
|
