Ruusun nimi (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruusun nimi
Der Name der Rose
Alkuperäinen juliste
Alkuperäinen juliste
Ohjaaja Jean-Jacques Annaud
Käsikirjoittaja Andrew Birkin
Gérard Brach
Howard Franklin
Alain Godard
Säveltäjä James Horner
Kuvaaja Tonino Delli Colli
Pääosat Sean Connery
F. Murray Abraham
Elya Baskin
Feodor Chaliapin Jr.
Christian Slater
Michel Lonsdale
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska - Italia - Saksa
Tuotantoyhtiö Neue Constantin Film
Acteurs Auteurs Associés
Ensi-ilta 1986
Kesto 130 min
Alkuperäiskieli englanti / latina
Budjetti $US 17,000,000
Tuotto $US 77,153,487
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Ruusun nimi on Umberto Econ romaaniin Ruusun nimi perustuva BAFTA-palkittu saksalais-ranskalais-italialainen elokuva vuodelta 1986. Pääosassa on Sean Connery, joka voitti roolistaan parhaan miespääosan BAFTA:n. Elokuva palkittiin parhaasta maskeerauksesta BAFTA:lla.[1]

Tarina on keskiaikaan sijoittuva murhamysteeri. Se yhdistää keskiajan kuvausta nykyaikaiseen jännityselokuvan juoneen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Italiassa sijaitsevaan benediktiiniluostariin saapuu 1300-luvun alussa fransiskaanimunkki William Baskerville noviisinsa Melkiläisen Adson kanssa (Adso toimii myös kertojana vanhana miehenä). Luostariin on tulossa myös muita tärkeitä pappishenkilöitä ja paavin delegaatio tärkeään uskonnolliseen väittelyyn. Luostaria varjostaa kuitenkin surmamysteerio, jota apotti pyytää veli Williamia tutkimaan, koska hänellä on mainetta deduktiivisesta ja analyyttisestä ajattelutavasta. Nuori kuvittaja on löydetty kuolleena muurin juurelta sellaisen ikkunan alta, jota ei saa auki. Williamille asia on "yksinkertaista" (elementary). Seuraavien päivien kuluessa tapahtuu useita eriskummallisia kuolemia, joissa kuolleilla on musta kieli ja musta sormi ja jotka tuntuvat seuraavan Ilmestyskirjan tapahtumia. Parivaljakko havaitsee ettei kaikki ole luostarissa kohdallaan.

William ja Adso tutustuvat Salvatoreen, vajaamieliseen kyttyräselkään, joka puhuu useiden kielten sekoitusta ja hänen suojelijaansa ja toveriinsa Remigio da Varagine joilla molemmilla on epäilyttävä tausta. William päättelee Salvatoren puheesta hänen olleen kerettiläisen lahkon jäsen, johon myös Remigio kuului. William epäilee heidän liittyvän jotenkin luostarin kuolemiin. Adso tutustuu maalaistyttöön, joka on tullut luostariin saadakseen ruokaa seksillä. Tyttö viettelee Adson, joka rakastuu häneen.

Tutkiessaan ja etsiessään muuta selitystä, kuin demonien riivaus, kaksikko löytää salakäytävän, joka vie labyrinttimaiseen kirjastoon luostarin suljetussa tornista. William toteaa heidän olevan "kristikunnan suurimmassa kirjastossa", joka sisältää lukemattomia klassisia mestariteoksia. Hän päättelee niiden olevan kirjastossa piilossa, koska niiden pakanallisesta filosofiasta lähtöisin olevaa sisältöä ei hyväksyttäisi kristinuskossa. Hänelle selviää, että ainoa olemassa oleva kopio Aristoteleen Runousopin toisesta kirjasta joka käsittelee komediaa, liittyy jotenkin kuolemiin. Hän päättelee jokaisen tuota kirjaa lukeneen kuolleen.

Hänen tutkimuksensa häiriintyvät kun luostariin saapuu inkvisiittori Bernardo Gui, joka on tullut väittelyyn, mutta joka ottaa kuolemien tutkimisen käsiinsä. William ja Bernardo Gui ovat kohdanneet aiemminkin ja inkvisiittorilla ei ole aikaa muiden teorioille tapahtumien kulusta. Luostarissa käytävässä väittelyssä on käsiteltävänä suuri kysymys "Omistiko vai eikö Jeesus ne vaatteet, joita hän käytti".

Salvatore ja tyttö pidätetään noituudesta epäiltynä ja Remigio hänen yrittäessään paeta. Salvatoresta kidutetaan tunnustus ja kolmikko tuodaan nopeasti tribunaalin eteen. Apotti myöntyy mukailemaan Guin päätelmää, mutta tribunaaliin "kutsuttu" William ei. Koska tribunaali ei ollut yksimielinen, syytettyjen piti itse tunnustaa syyllisyytensä joten heille esiteltäisiin kidutusinstrumentit. Remigio tunnustaa pelätessään kidutusta ja Gui päättää tehdä selvää Williamista lopullisesti.

Kun vielä yksi munkki kuolee mustaan kieleen ja mustaan sormeen kesken messun, William ja Adso pääsevät pakenemaan vahdiltaan salakäytävää pitkin kirjastoon. Sieltä he löytävät kunnianarvoisan Jorgen, luostarin vanhimman munkin, joka halveksii komediaa sen kaikissa muodoissa. Hänellä on kirja, jota käsittelevät kuolevat mustaan kieleen. Jorge on myrkyttänyt kirjan sivut ja kun lukija nuolaisee sormiaan kääntääkseen sivua, hän saa myrkkyä suuhunsa. William on kuitenkin valmistautunut ja käyttää hanskoja. Jorge kumoaa kynttilän ja seuranneessa sekasorrossa kirjastossa syttyy tulipalo. William käskee Adson paeta samalla kun hän itse yrittää pelastaa edes joitain kirjoja. Runousoppi, Jorge ja koko kirjasto tuhoutuvat.

Samalla Salvatore ja Remigio on poltettu roviolla ja tytön vuoro olisi seuraavana, kun paikalliset talonpojat käyttävät kirjaston tulipaloa hyväkseen pelastaakseen tytön. Gui yrittää paeta, mutta hänen vaununsa työnnetään jyrkänteen reunalta tuhoon. William ja Adso lähtevät ja Adso kohtaa tytön viimeistä kertaa. Paljon vanhempi Adso toteaa loppusanoissaan ettei hän koskaan katunut että lähti Williamin mukaan, ja että tyttö oli hänen ainoa maallinen rakkautensa; hän ei koskaan saanut tietää tytön nimeä.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Sean Connery   …  William Baskerville  
  Christian Slater   …  Adso of Melk  
  Helmut Qualtinger   …  Remigio de Varagine  
  Elya Baskin   …  Severinus  
  Michael Lonsdale   …  Apotti  
  Volker Prechtel   …  Malachia  
  Feodor Chaliapin, Jr.   …  (Kunnianarvoisa) Jorge de Burgos  
  William Hickey   …  Ubertino de Casale  
  Michael Habeck   …  Berengar  
  Urs Althaus   …  Venantius  
  Valentina Vargas   …  Tyttö  
  Ron Perlman   …  Salvatore  
  Leopoldo Trieste   …  Michele da Cesena  
  Franco Valobra   …  Jerome of Kaffa  
  Vernon Dobtcheff   …  Hugh of Newcastle  
  Donal O'Brian   …  Pietro d'Assisi  
  Andrew Birkin   …  Cuthbert of Winchester  
  F. Murray Abraham   …  Bernardo Gui  
  Lucien Bodard   …  Cardinal Bertrand  
  Peter Berling   …  Jean d'Anneaux  
  Pete Lancaster   …  Alborean piispa  
  Dwight Weist   …  Adso vanhana (ääni)  

Eroavuuksia romaaniin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassa Adso on benediktiini-noviisi, mutta elokuvassa hän on harmaata asua käyttävä fransiskaani ("harmaat veljet"), jotta hän erottuisi luostarin benediktiineistä. Kirjassa ei ole elokuvassa esiintyvaa kuolemanansaa salaisen kammion oven edessä. Elokuvassa tyttö säilyy elossa, kirjassa Gui (joka kuolee elokuvassa) vie hänet mukanaan aikomuksenaan polttaa hänet roviolla jossain kaupungissa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Imdb.com: Ruusun nimi (1984) - Awards Viitattu 29.8.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.