Suomen urheilu 1969
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1969 käsittelee vuoden 1969 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Kaarlo Kangasniemi | Painonnosto |
| 2. | Jorma Kinnunen | Yleisurheilu |
| 3. | Pauli Nevala | Yleisurheilu |
| 4. | Eero Tapio | Paini |
| 5. | Reijo Vähälä | Yleisurheilu |
| 6. | Kauko Kangasniemi | Painonnosto |
| 7. | Topi Mattila | Mäkihyppy |
| 8. | Risto Björlin | Paini |
| 9. | Leo Kinnunen | Autourheilu |
| 10. | Juhani Mursu | Painonnosto |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marjatta Kajosmaa | Hiihto |
| 2. | Marjatta Hara | Uinti |
| 3. | Lea Hilokoski | Keilailu |
| 4. | Sirkka Norrlund | Yleisurheilu |
| 5. | Eva Sigg | Uinti |
| 6. | Helena Kivioja | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Parhaaksi ammattiurheilijaksi valittiin autourheilija Leo Kinnunen.[2]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyväskylän suurajojen voittajaksi ajoi toisen peräkkäisen kerran Hannu Mikkola Ford Escortilla.[3]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi yhdeksän maaottelua. Olavi Laaksosen valmentama Suomi voitti toukokuussa Helsingin olympiastadionilla Alankomaiden amatöörimaajoukkueen 3–1 ja Kari Lehtolainen teki ensimmäisessä maaottelussaan kaksi maalia. Kesäkuussa Suomi voitti Helsingissä maailmanmestaruuskilpailujen karsintaottelussa Espanjan 2–0 Tommy Lindholmin ja Arto Tolsan maaleilla. MM-karsinnoissa kotiottelu Jugoslaviaa ja vierasottelu Espanjaa vastaan toivat Suomelle selvät tappiot. Kauden kolmannen voittonsa Suomi otti heinäkuussa Helsingissä Islannilta maalein 3–1. Elokuussa Suomi pelasi Helsingissä Norjan kanssa tasan 2–2. Lindholm ja Tolsa tekivät kumpikin vuoden aikana maaotteluissa neljä maalia.[4][5]
- Maajoukkuemaalivahti Lars Näsman siirtyi kesällä ammattilaiseksi alankomaalaiseen SC Cambuuriin.[6]
- Suomen-mestaruuden voitti Kokkolan Pallo-Veikot, hopeaa sai Kuopion Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[7]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Rauman Lukko.[8]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Ruotsissa Suomi sijoittui kolmen maan turnauksessa pronssille hävittyään Neuvostoliitolle kahdesti ja Ruotsille kerran sekä voitettuaan Ruotsin kerran.[9][10]
- Suomen-mestaruuden voitti kemiläinen Veitsiluodon Vastus, hopeaa sai Mikkelin Palloilijat ja pronssille sijoittui Warkauden Pallo -35.[11]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran espoolainen Tapion Honka, hopeaa sai Helsingin Kisa-Toverit ja pronssille sijoittui Helsingin NMKY.[12]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lahden Sampo, hopeaa sai helsinkiläinen Työväen Mailapojat ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[13]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti hämeenlinnalainen Luolajan Kajastus, hopeaa sai Kuopion NMKYU ja pronssille sijoittui Lahden Kimmo.[14]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Wartti, hopeaa sai helsinkiläinen Johanneksen Pojat ja pronssille sijoittui Lahden Kimmo.[14]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Bukarestissa, Romaniassa Reima Virtanen saavutti pronssia alle 75-kiloisten sarjassa.[15]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailujen kreikkalais-roomalaisessa painissa Eero Tapio saavutti hopeaa alle 74-kiloisten sarjassa ja Martti Laakso pronssia alle 62-kiloisten sarjassa.[16]
- Euroopan-mestaruuskilpailujen kreikkalais-roomalaisessa painissa Risto Björlin voitti kultaa alle 57-kiloisten sarjassa ja Eero Tapio alle 74-kiloisissa. Aimo Mäenpää saavutti hopeaa alle 100-kiloisten sarjassa ja Matti Laakso pronssia alle 82-kiloisissa.[17]
Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Kaarlo Kangasniemi voitti kultaa alle 90-kiloisten sarjassa. Yhteistuloskilpailun lisäksi hän saavutti kolme mitalia eri nostomuodoissa: kultaa punnerruksessa sekä hopeaa tempauksessa ja työnnössä. Yhteistuloskilpailun mitaleille ylsivät myös pronssia saaneet Juhani Mursu alle 75-kiloisten sarjassa ja Kauko Kangasniemi alle 110-kiloisissa.[18]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 16.–21.9. Ateenassa, Kreikassa Suomi saavutti kaksi hopeamitalia: Reijo Vähälä oli toinen korkeushypyssä ja Pauli Nevala keihäänheitossa. Matti Yrjölä sijoittui kuulantyönnössä neljänneksi, Esko Kuutti keihäänheitossa seitsemänneksi sekä Erkki Mustakari seiväshypyssä, Sirkka Norrlund 100 metrin aitajuoksussa ja naisten viestijoukkue 4 × 400 metrin viestijuoksussa kahdeksanneksi.[19]
- Jorma Kinnunen teki 18.6. Tampereella keihäänheiton maailmanennätyksen 92,70.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 102. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 94. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 202–205. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 380. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 418–419. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 141. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Pihlaja, s. 267
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 185. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ a b Pihlaja, s. 340
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 762. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Pihlaja, s. 489
- ↑ Pihlaja, s. 490–491, 495–496
- ↑ Pihlaja, s. 514, 516
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 88–96. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 426. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.