Suomen urheilu 1957
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1957 käsittelee vuoden 1957 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Olavi Vuorisalo | Yleisurheilu |
| 2. | Jorma Valkama | Yleisurheilu |
| 3. | Veikko Hakulinen | Hiihto |
| 4. | Eero Kolehmainen | Hiihto |
| 5. | Olavi Salsola | Yleisurheilu |
| 6. | Voitto Hellsten | Yleisurheilu |
| 7. | Olavi Salonen | Yleisurheilu |
| 8. | Kyösti Lehtonen | Paini |
| 9. | Vilho Ylönen | Ammunta |
| 10. | Tauno Jaskari | Paini |
| Lähde: [1] | ||
Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Iiris Sihvonen | Pikaluistelu |
| 2. | Siiri Rantanen | Hiihto |
| 3. | Eevi Huttunen | Pikaluistelu |
| 4. | Eila Hanelius | Suunnistus |
| 5. | Toini Pöysti | Hiihto |
| 6. | Kaarina Kangasmaa | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyväskylän suurajot kilpailtiin seitsemännen kerran ja voittajaksi ajoi ensimmäisenä ulkomaalaisena Ruotsin Erik Carlsson Saab 93:lla.[2]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi kymmenen virallista maaottelua. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Suomi hävisi niin koti- kuin vieraskentälläkin Puolalle ja Neuvostoliitolle. Suomen Palloliiton 50-vuotisjuhlaturnauksessa kesäkuussa Helsingin olympiastadionilla Suomi voitti välierissä Tanskan 2–0 mutta hävisi loppuottelussa Ruotsille jatkoajalla 1–5. Kauden toisen voittonsa Suomi otti syyskuussa Olympiastadionilla Englannin amatöörijoukkueesta maalein 4–3. Seitsemän suomalaispelaajaa onnistui vuoden aikana maalinteossa ja heistä Mauri Vanhanen, Kalevi Lehtovirta ja Matti Sundelin tekivät kukin kaksi maalia. Suomen maajoukkueen valmentaja, saksalainen Kurt Weinreich solmi jatkosopimuksen.[3][4]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Palloseura, hopeaa sai Valkeakosken Haka ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.[5]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Ilves, joka voitti Turun Palloseuran ensimmäisessä loppuottelussa kotonaan 4–2 ja toisessa ottelussa vieraskentällä 5–7. Pronssille sijoittui tamperelaisseura Tappara.[6]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Helsingissä. Suomi saavutti kolmen joukkueen turnauksessa hopeaa.[7][8]
- Suomen-mestaruuden voitti Lappeenrannan Veiterä, hopeaa sai Oulun Palloseura ja pronssille sijoittui Käpylän Urheilu-Veikot.[9]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kymmenennen peräkkäisen kerran Pantterit, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Torpan Pojat ja pronssille sijoittui ensimmäisenä ei-helsinkiläisenä mitalistina sitten vuoden 1946 Kotkan Työväen Palloilijat.[10][11]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Pyrintö, hopeaa sai Helsingin Visa ja pronssille sijoittui Porin Palloilijat.[12]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Prahassa, Tšekkoslovakiassa Olli Mäki saavutti hopeaa alle 60-kiloisten sarjassa.[13]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Tauno Jaskari saavutti vapaapainissa hopeaa.[14]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut käytiin Imatralla. Iiris Sihvonen sijoittui yhteispisteissä kuudenneksi ja oli 1 000 metrillä toiseksi nopein.[15]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla Pentti Uotinen voitti kokonaiskilpailun ja Eino Kirjonen sijoittui toiseksi 0,7 pistettä voittajasta. Oberstdorfin osakilpailussa Uotinen ja Aulis Kallakorpi ottivat kaksoisvoiton, Garmisch-Partenkirchenissä Kirjonen oli toinen ja Uotinen kolmas, ja viikon päättäneen Bischofshofenin osakilpailun voitti Kirjonen.[16]
- Holmenkollenin kisoissa Veikko Hakulinen voitti 18 kilometrin ja Eero Kolehmainen 50 kilometrin hiihdon sekä Paavo Korhonen yhdistetyn.[17]
- Salpausselän kisoissa Eero Kolehmainen voitti 50 kilometrin hiihdon ja Kalevi Kärkinen jakoi mäkihypyn voiton ruotsalaisen Holger Karlssonin kanssa.[18]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olavi Salsola ja Olavi Salonen tekivät 11.7. Turussa 1 500 metrin juoksun maailmanennätyksen 3.40,2, joka pysyi ennätyksenä vain yhden vuorokauden.[19]
- Olavi Vuorisalo juoksi 7.8. Naantalissa ensimmäisenä suomalaisena mailin alle neljässä minuutissa (3.59,1) eli niin sanotun haamumailin.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 56. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Pihlaja, s. 134
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 166–171. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 375–376. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Pihlaja, s. 264, 267
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 185. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Arppi, Heikki: Kataja on 2000-luvun paras koripallojoukkue mitalien määrässä mitattuna Karjalainen. 15.5.2017. Arkistoitu 3.10.2018. Viitattu 8.10.2018.
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 759. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Pihlaja, s. 489
- ↑ Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 464–465. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
- ↑ Vahtola, Jouko: Suomen mäkihypyn historia, s. 166–167. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-313-5.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 161. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 163. Otava, 1970.
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 554, 558. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
- ↑ Alku, Kimmo (päätoim.): Mitä-Missä-Milloin 1958, s. 341. Otava, 1957.