Tämä on lupaava artikkeli.

Suomen metsäteollisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tukinuittoa Saimaalla 2008.

Suomen metsäteollisuus on metsäteollisuussektori Suomessa. Siihen kuuluu sekä mekaaninen metsäteollisuus että kemiallinen metsäteollisuus.

Metsäteollisuus tuottaa nykyisin noin viidesosan Suomen vientituloista, hiukan pienemmän osan koko teollisuustuotannosta ja noin 15 prosenttia teollisuuden työpaikoista. Sen osuus Suomen taloudesta on pienentynyt 1960-luvun jälkeen merkittävästi.

Kymmeniin eri yhtiöihin jakautunut suomalainen metsäteollisuus alkoi fuusioitua ja tehdä mittavia, osin ylihintaisiakin yritysostoja ympäri maailman 1980-luvulta 2000-kymmenluvun alkuun saakka. Se painottui kuitenkin vahvasti paperituotantoon ja ajautui tehdassulkemisten kierteeseen myös Suomessa digitalisoitumisen kiihtyessä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jonka lopussa maailmantalous ajautui vielä taantumaan.[1] 2010-kymmenluvulle tultaessa suomalaisen metsäteollisuuden tuotteet kuitenkin monipuolistuivat, ja alaan on investoitu viime vuosina huomattavan paljon.[2]

Metsäteollisuus Suomen taloudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäteollisuuden tuotannon arvo Suomessa vuonna 2013 oli yhteensä noin 20,7 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan myös huonekaluteollisuus. Se tuotti noin 18 prosenttia Suomen teollisuustuotannon arvosta ja tarjosi noin 15 prosenttia Suomen teollisuuden työpaikoista.[3] Vuonna 2018 Suomen metsäteollisuuden viennin arvo oli 13,2 miljardia euroa, josta sellun osuus oli 2,5 miljardia euroa.[4]

Metsäteollisuus joutui 1980-luvulta alkaen historiansa suurimpaan murrokseen. Kysynnän heikkeneminen, Kiinan nousu suureksi markkina-alueeksi ja selluloosan uudet tuotantotavat ovat haastaneet yrityksiä rajusti. Painopaperin kysyntä on 2000-luvulla nopeasti vähentynyt ja uutta kysyntää on syntynyt pakkausmateriaaleihin. Yritykset ovat yrittäneet selvitä tehtaiden sulkemisten, uusien liiketoiminta-alueiden etsimisen tai kannattavuuden supistamisen avulla. Parhaiten selvinneet yritykset suuntautuivat jo varhaisessa vaiheessa pakkausmateriaalien tuotantoon. Kansainvälisesti katsoen suomalaisyritykset eivät ole menestyneet muutoksessa kovinkaan hyvin.[5]

Vuonna 2013 metsäteollisuus tuotti viidesosan Suomen viennin arvosta (sellu, paperi ja paperit tuotteet 15,8 prosenttia ja puutavara ja puutuotteet 4,2 prosenttia). Vielä 1960-luvulla metsäteollisuuden tuotteet kattoivat kolme neljäsosaa viennistä.[6] Yksittäisistä maista suomalaisia metsäteollisuuden tuotteita vietiin vuonna 2015 eniten Saksaan (osuus 16 prosenttia), Isoon-Britanniaan (9,8 prosenttia) ja Yhdysvaltoihin (6,3 prosenttia).[7] 2000-vuosikymmenellä merikuljetusten vientitonneista yli 40 prosenttia oli metsäteollisuuden tuotteita.[8]

Suomen metsäteollisuuden käyttämä raakapuu korjataan pääosin kotimaasta, mutta noin kymmenen prosenttia siitä tuodaan ulkomailta, valtaosin Venäjältä mutta myös Baltian altaan alueelta ja Ruotsista. Pääosa tuontipuusta on Suomessa niukahkosti saatavilla olevaa koivukuitupuuta ja havuhaketta.[9] Vuonna 2014 Suomessa käytettiin noin 64 miljoonaa kuutiometriä raakapuuta. Kaakkois-Suomen tuotantolaitoskeskittymä käytti puuta maantieteellisistä alueista selvästi eniten, lähes kolmanneksen, ja tuontipuusta jopa 70 prosenttia.[10] Valtaosa Suomen puuraaka-aineesta käytetään paperin valmistuksessa, noin 54 miljoonaa kuutiota puuainesta vuonna 2006. Sahat ja muu puuteollisuus käytti puuta 32 miljoonaa kuutiota. Sivutuotteiden, teollisuuden kiinteillä puupolttoaineilla ja puunjalostusteollisuuden jäteliemillä tuottettiin tuolloin yli 15 prosenttia Suomessa käytetystä energiasta.[11]

Metsäteollisuudessa kasvualueita ovat muun muassa rakentaminen ja sisustaminen, pakkaukset ja pehmopaperit sekä biopohjainen energia.[12] Suomessa on käyty paljon biotalouskeskustelua, ja tavoitteena nostaa bio­talou­den tuotos 100 miljardiin euroon ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Metsä- ja puutuotealalla tämä tarkoittaa uudenlaisia korkean lisäarvon tuotteita ja palveluita.[13] Biotalouden uusia tuotteita syntyy bioenergiasta, biopolttoaineista ja biokemikaaleista sekä yhdistämällä puuta ja kuitua muihin materiaaleihin.[12]

Informaatioteknologian avulla kehitetään älykkäitä paperi- ja pakkaustuotteita sekä rakennusmateriaaleja. Esimerkkinä jo tuotannossa olevista älykkäistä tuotteista ovat RFID-tarrat. Nanomittakaavan teknologioilla tuotteet saavat uudenlaisia ominaisuuksia. Nykyisten tuotteiden rinnalle syntyy uusia sovelluksia esimerkiksi elintarvike- ja lääketeollisuuteen.[14]

Metsäteollisuus työnantajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemiallinen metsäteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen paperiteollisuus

Kemiallinen metsäteollisuus valmistaa paperia ja kartonkia sekä sellua ja mekaanista massaa, joista kahta jälkimmäistä käytetään edellisten valmistamiseen.[15]

Suomessa toimii 25 paperitehdasta, 14 kartonkitehdasta ja 15 sellutehdasta. Ne työllistävät Suomessa noin 22 000 henkeä (2014).[15]

Mekaaninen metsäteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen sahateollisuus

Mekaaninen metsäteollisuus eli puutuoteteollisuus valmistaa puutuotteita mekaanisesti, eli sahaamalla, höyläämällä, sorvaamalla ja liimaamalla. Sahateollisuus on suurin osa-alue. Saha- ja levyteollisuus ovat pitkälle automatisoituja, ja työpaikat liittyvät valvontaan ja laadunvarmistukseen. Kädentaitoja tarvitaan edelleen esimerkiksi puusepän- ja veneenrakennustöissä.[16]

Puutuoteteollisuuteen liittyviä ammattitutkintoja voi suorittaa ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa. Ammattinimikkeitä ovat ainakin prosessinhoitaja, puuseppä ja veneenrakentaja. Myös yliopistoissa voi suuntautua puunjalostustekniikkaan tai prosessitekniikkaan.[16]

Puutuoteteollisuus työllistää Suomessa noin 26 000 henkeä, joiden lisäksi noin 9 000 henkilöä saa toimentulonsa huonekalujen valmistuksesta.[16]

Suurimmat yritykset ja työmarkkinajärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stora Enson paperitehdas Kemin Veitsiluodossa.

Helsingin pörssissä kaksi suurta metsäyhtiötä ovat Stora Enso ja UPM-Kymmene[17]. Lisäksi Helsingin pörssissä on Metsä Board[17], joka on osuuskuntapohjaisesti omistetun Metsä Groupin pörssilistattu tytäryhtiö. Vuonna 2015 Stora Enso oli maailman toiseksi suurin painopaperin valmistaja.[18]

Suurten metsäyhtiöiden sahojen lisäksi maassa on myös useita muita suurempia sahayrityksiä, kuten Versowood, Westas Group ja itävaltalaisen Binderholzin alun perin Vapolta ostama sahatoiminta[19].[20][21][22] Pieni osa Suomessa sijaitsevista metsäteollisuuden tuotantolaitoksista on pääosin suorassa ulkomaalaisomistuksessa, muun muassa Savon Sellun kartonkitehdas Kuopiossa, Nokian Paperin pehmopaperitehdas ja Kirkniemen paperitehdas Lohjalla.[23][24]

Monet metsäteollisuuden työntekijät ovat järjestäytyneet joko Paperiliittoon tai Puu- ja erityisalojen liittoon. Työnantajia edustaavat kattojärjestöt Metsäteollisuus ry ja Suomen Sahat ry. Metsänhoitoyhdistyksiin kuuluvien metsänomistajien järjestö on Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry.[25]

Suomen metsäteollisuuden käyttämät puulajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vähälajiset metsät koostuvat pääasiassa muutamista puulajeista, männystä ja kuusesta. Metsäteollisuus käyttikin pitkään lähes pelkästään mäntyä ja kuusta, koivua käytettiin lähinnä vanerin raaka-aineena. Koivun arvostus alkoi 1980-luvulla ja haavan 1990-luvulla. Lyhytkuituisina koivu ja haapa soveltuvat hyvin hienopaperin valmistukseen. Havupuita suosineen metsänhoidon sekä luontaisten kasvuedellytysten takia Suomen lehtipuuvarat ovat melko pienet.[11]

Energia ja ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuudenaloista metsäteollisuuden ympäristövaikutukset ovat olleet voimakkaimmat. Hakkuut, ojitukset, metsätieverkostot sekä päästöt vesistöihin ja ilmaan ovat vaikuttaneet kaikkialla Suomessa. Vesistöihin johdettiin suuria määriä rehevöittäviä ja myrkyllisiä päästöjä. Paperiteollisuus ja sahat käyttävät merkittävän määrän Suomen energiantuotannosta. Metsäteollisuuden prosesseissa ongelmia on aiheuttanut myös sen ollessa suurin hajupäästöjen aiheuttaja. Puunkyllästämöt ovat saastuttaneet maaperät ja selluteollisuudessa syntyneet myrkylliset jätevedet vesien sedimenttikerrokset.[26]

Nykyisin teollisuus aiheuttaa rehevöittävästä kuormituksesta vain muutamia prosentteja, mutta paikallisesti ne ovat edelleen suuria kuormittajia. Teollisuuden jätevesipäästöt ovat vuosittain noin 1,1 miljardia kuutiota, josta valtaosa syntyy metsäteollisuudessa.[26]

Paperiteollisuus käyttää Suomen teollisuuden aloista eniten energiaa (277 000 TJ vuonna 2013).[27] Metsäteollisuus käyttää puuta sekä raaka-aineena että energianlähteenä. Se käyttää suuren osan Suomen puupolttoaineesta.[28] Suomen itsenäisyyden alusta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti metsistä hakattiin lähinnä polttopuuta. Metsäteollisuuden puunkäyttö syrjäytti myöhemmin polttopuun.[29]

Kemiallinen metsäteollisuus oli toimintansa alusta vuosituhannen vaihteeseen suurin vesistöjen kuormittaja Suomessa. Tehtaat perustettiin vesistöjen rannalle, jotta materiaali saatiin helposti kuljetettua ja jotta prosessissa tarvittava vesi saatiin helposti vesistöstä. Samalla oli helppoa laskea jätevedet vesistöön. Monet tehtaat perustettiin alueille, joilla ei ollut muuta teollisuuden kuormitusta. Osa niistä oli vedenottamoiden yläpuolella, mikä tuotti lisähaasteita vedenpuhdistuksen laadulle. Päästöjä on rajoitettu laeilla ja lupamenettelyllä 1960-luvulta alkaen. Ensimmäisinä alettiin säädellä kiintoaineiden määrää, ettei vesistö madaltuisi, ja biologisesti happea kuluttavien aineiden määrää kalakantojen suojelemiseksi. Biologinen suodatus aktiivilietemenetelmällä on pienentänyt kuormitusta suuresti 1980-luvulta alkaen. Kloorin käytön lopettaminen valkaisussa on pienentänyt kemiallisia päästöjä ja tukkien kuoriminen kuivakuorintamenetelmillä kiintoaineiden määrää.[30]

Tuotannon kasvusta huolimatta teollisuuden päästöt ovat pienentyneet vuosikymmenten kuluessa. Vuonna 2013 massa- ja paperiteollisuuden osuus Suomen fosforipäästöistä oli 3,6 prosenttia ja typpipäästöistä 3,4 prosenttia.[31] Nykyään suurimmat metsäteollisuuden aiheuttamat ympäristöhaitat syntyvät tehtaiden sijaan metsissä.[32]

Suomen metsäteollisuuden historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sahateollisuus sata vuotta (1959).

Pohjanlahden alueella ensimmäinen vientituote oli terva, jota käytettiin puulaivojen kyllästämiseen. Tervanvienti alkoi 1600-luvun alussa ja erityisesti se kasvoi Englannin ja Hollannin noustua merimahdeiksi, mikä lisäsi tervan tarvetta maailmalla. Oulusta tuli yksi maailman tärkeimmistä tervasatamista Arkangelin ohella. Tervanpolttoa harjoitettiin etenkin idässä, Kainuussa, josta sitä kuljetettiin veneillä Ouluun.[33] Maan ensimmäinen vesisaha rakennettiin 1533, mutta ne yleistyivät hitaasti. Ohutteräsahat tekivät sahauksesta kannattavampaa 1700-luvulta alkaen.[34] Tervasta tuli 1700-luvulla Suomen tärkein vientituote.[11] Suomen puutavaralla alkoi 1700-luvulla olla kysyntää Euroopassa. Vuosina 1721–1772 Suomeen perustettiin noin 70 uutta vientisahaa, joiden omistajat olivat suurkauppiaita ja laivanvarustajia. Lisäksi sahoja oli tähän aikaan Venäjälle kuuluneilla Viipurin ja Haminan seuduilla. Sahalaitokset toimivat alueensa kauppakeskuksina. Ympäristön talonpojat myivät sahalle tukkipuuta ja maalaistuotteita sekä toimivat rahdin kuljettajina. [35]

Suomen suuriruhtinaskuntaan alkoi 1800-luvulla syntyä nykyaikaista höyryvoimalla toimivaa sahateollisuutta. Sen rakentamisessa olivat osallisina monet ulkomailta muuttaneet yrittäjät (Hans Gutzeit, James Salvesen), Suomen yrittäjähenkiset aateliset (Carl Fredrik Rosenlew, Gustaf Tigerstedt), porvarit (Marie Hackman) sekä muutamat talonpoikais- ja pappistaustaiset henkilöt (Erik Johan Längman, Nils Ludvig Arppe ja Antti Ahlström).[35] Vielä 1800-luvun puolimaissa suurin osa Suomen puusta käytettiin talouksissa polttopuuksi, rakentamiseen, valaistukseen ja maatalouden tarpeisiin.

Sahateollisuuden nousuvaihe 1870-luvulla oli dramaattinen. Suuria höyrysahoja perustettiin satamakaupunkeihin, ja sahatavaran arvo nousi uittoreittien varsilla koko Suomessa. Toiminta houkutteli Suomeen myös ulkomaalaisia yrittäjiä, kuten Hans Gutzeitin ja James Salvesenin. Samaan aikaan otettiin askeleita kohti nykyaikaista paperintuotantoa, jonka uranuurtaja Suomessa oli Fredrik Idestam.[36] Suomen teollistuminen ei kuitenkaan alkanut metsästä, sillä rautaruukkeja ja tekstiiliteollisuutta oli virinnyt jo 1600–1700-luvuilla.[37] Puunkäytön nopea lisääntyminen, kaskiviljely ja suunnitelmallisen metsänhoidon puuttuminen vähensivät metsävaroja. Puun suurkuluttajaksi metsäteollisuus tuli kuitenkin vasta 1900-luvulla.[11]

1800-luvulla noussut sahateollisuus oli tärkein puun jalostaja 1950-luvulle saakka. Tärkein vientimaa oli Britannia. Venäjälle ei juuri viety sahatavaraa, sillä sen omat tehtaat tyydyttivät kysynnän. Paperiteollisuuden tuotteet nousivat viennin arvolla mitattuna suurimmaksi ryhmäksi jo 1930-luvulla (jolloin sahateollisuus taantui voimakkaasti). Paperituotteiden päämarkkina-alue autonomian aikana oli Venäjä.[37] Suomen ensimmäinen selluloosatehdas perustettiin Valkeakoskelle 1880 (natronselluloosa, muutettiin sulfaattiselluloosaa valmistavaksi 1886). Puuhioke tuli ensimmäisten paperitehtaiden raaka-aineeksi 1870-luvun alussa (Kyröskoski, Valkeakoski ja Kuusankoski).[36]

Oma episodinsa Suomen metsäteollisuudessa oli lankarullien valmistus, joka oli maailman suurinta ja erittäin kannattavaa: 1900-luvun taitteessa parikymmentä tehdasta sorvasi koivusta lankarullia, joita vietiin lankavalmistajille erityisesti Englantiin ja Saksaan. Sotien jälkeen markkina hävisi, kun kotiompelu väheni valmisvaatteiden myötä ja muovi syrjäytti puun lankarullien materiaalina.[38]

Koska Suomessa ei ollut vielä 1900-luvun alussakaan laajaa rautatie- eikä tieverkkoa, puuta kuljetettiin uittamalla. Maaseudun vähävaraisille asukkaille talviajan ansiolähteenä toimi puiden kaataminen ja kuljettaminen uittopaikoille. Järjestelmällinen metsienhoito kuten myös metsätyöntekijöiden määrä lisääntyi 1950–1960-luvuilla. Muutos metsätaloudessa oli kuitenkin nopea, sillä jo seuraavina vuosikymmeninä koneellistuminen syrjäytti metsurit ja hevoset.[11]

Läpi 1900-luvun Suomen metsäteollisuuden tuotteiden myynti sekä kotimaahan että vientimarkkinoille hoidettiin pääosin eri yritysten yhteisten myyntiyhdistysten kautta. Näitä olivat maailman suurin yksittäinen paperinmyyjä Finnpap, kartonkeja myyvä Finnboard, markkinasellua välittävä Finncell sekä pakkauksia ja muita kartonkijalostetuotteita markkinoiva Converta. 1980-luvun lopusta alkaen yhtiöt alkoivat kansainvälistyä ja yhtiökoko kasvoi yrityskauppojen ja fuusioiden kautta, mikä teki myös myyntiyhdistykset vähitellen tarpeettomiksi. Uuden kilpailunrajoituslain 1992 ja Suomen EU-jäsenyyden 1995 myötä myyntiyhdistykset katsottiin kilpailua rajoittaviksi kartelleiksi ja lopetettiin. Converta lakkautettiin jo 1992 sen tärkeimmän markkina-alueen Neuvostoliiton romahdettua.[39][40][41][42][43]

Metsäteollisuuden viennin arvo putosi vuosina 2000–2012 noin kolmanneksella. Painopaperin kysyntä pieneni, ja laman takia myös sahatavaran kysyntä väheni.[13] Toisaalta verkkokaupan yleistyessä pakkausmateriaalien kuten kartongin, ja sen valmistamiseen tarvittavan sellun kysyntä lisääntyvät.[44] Vuonna 2014 maailman suurimmista metsäteollisuusyrityksistä (liikevaihdon perustella mitattuina) Stora Enso oli viides ja UPM-Kymmene seitsemäs.[45]

Äänekoskelle valmistui vuonna 2017 Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi, Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren biotuotetehdas.[46]

Miljardiluokan hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuopioon suunnitellaan maailman suurinta havusellutehdasta, Kuopion sellutehdasta.[47] Lakkautetun Kemijärven sellutehtaan tilalle on suunniteltu uutta biosellutehdasta.[48] Vuonna 2018 Metsä Fibre on aloittanut selvityksen Kemin sellutehtaan uusimisesta. Mahdollista on myös että tilalle rakennetaan uusi miljardiluokan biotuotetehdas.[49]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lyytimäki, Jari & Hakala, Harri: Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. toinen uudistettu laitos. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd) ja Suomen ympäristökeskus, 2008. ISBN 978-952-495-100-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Esa-Jussi Viitala: Metsäteollisuuden miljardit ja megatrendit Metsätieteen aikakauskirja. 2014. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 22.12.2015.
  2. ↑ Samuli Nissilä: Analyysi: Metsä­te­ol­li­suu­dessa inves­toin­ti­buumi – Äänekosken biotehdas on jäävuoren huippu Suomenmaa. 22.4.2015. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 22.12.2015.
  3. ↑ Suomen metsäteollisuus numeroina Metsäteollisuus ry.. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 9.7.2015.
  4. ↑ https://www.talouselama.fi/uutiset/selluviennin-arvo-jo-2-5-miljardia-euroa-saksa-kiina-ja-britannia-koko-metsateollisuuden-viennin-karkimaita/dbef782c-a120-395f-92b7-c7a14689e4f5
  5. ↑ Eija Marja-aho: Vain harvat selvisivät kuivin jaloin. (Strategian ja yrittäjyyden väitöskirjan (Nguyen Ngoc Duy Khoa) referointia) Keskisuomalainen, 26.10.2021, s. 21.
  6. ↑ Ulkomaankauppa Elinkeinoelämän keskusliitto. Arkistoitu 1.4.2016. Viitattu 20.12.2015.
  7. ↑ Metsäteollisuuden ulkomaankauppa (PDF) (Sivu 4) Tulli. Arkistoitu 27.12.2015. Viitattu 26.12.2015.
  8. ↑ Lyytimäki & Hakala 2008, ”Liikenne: Liikenteen monet muodot" s. 265
  9. ↑ Raakapuun tuonti Venäjältä Suomeen on kiinteä osa metsäteollisuuden toimintaa Metsäteollisuus. 30.7.2015. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 26.12.2015.
  10. ↑ Metsäteollisuuden puunkäyttö 2014 Luke. Viitattu 22.12.2015.
  11. ↑ a b c d e Lyytimäki & Hakala 2008, ”Metsätalous: Metsien maa" s. 314–315
  12. ↑ a b Uusia tuotteita nykyisillä ja uusilla alueilla 2013. Metsäteollisuus. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 18.12.2015.
  13. ↑ a b Biotaloudesta uutta kasvua puutuotealalle 2014. Metla. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 10.7.2015.
  14. ↑ Metsäteollisuus rakentaa vähähiilistä biotaloutta Metsäteollisuus ja innovaatiot. Metsäteollisuus. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 18.12.2015.
  15. ↑ a b Kemiallinen metsäteollisuus Ammattinetti. Viitattu 18.10.2015.
  16. ↑ a b c Puutuoteteollisuus Ammattinetti. Viitattu 18.10.2015.
  17. ↑ a b Suomalaiset metsäyhtiöt ovat onnistuneet haastavassa markkinatilanteessa 9.9.2014. Nordea. Viitattu 9.7.2015.
  18. ↑ 1-Stora Enso shares retreat after profit meets forecast (The world's second-biggest producer of graphic papers such as newsprint, magazine and office papers) 4.2.2015. Reuters. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 13.7.2015.
  19. ↑ Vapo lopettaa sahauksen, sahat itävaltalaisomistukseen Metsälehti. 5.1.2016. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 5.1.2016.
  20. ↑ Versowood on Suomen suurin yksityinen sahatavaran tuottaja ja jalostaja Versowood. Viitattu 25.12.2015.
  21. ↑ Westas Group on yksi Suomen suurimmista yksityisistä puunjalostusyhtiöistä Westas Group. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  22. ↑ Bioenergian tutkimus (...Suomen suurimpia sahateollisuusyrityksiä) Yle Vintti. Yle.fi. Viitattu 25.12.2015.
  23. ↑ Acquisition of Savon Sellu Power Flute. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  24. ↑ Valmet to supply multi-fuel boiler for Sappi's Kirkniemi paper mill in Finland Valmet. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  25. ↑ Metsäsäätiön perustajat Metsäsäätiö. Viitattu 25.12.2015.
  26. ↑ a b Lyytimäki & Hakala 2008, ”Teollisuus: Teollisuuden ympäristönkuormitus" s. 342
  27. ↑ Liitetaulukko 2. Teollisuuden energiankäyttö toimialoittain vuonna 2013 2014. Tilastokeskus. Viitattu 12.10.2015.
  28. ↑ Energian käyttö Suomen teollisuudessa (PDF) 2009. Tampereen teknillinen yliopisto. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 13.10.2015.
  29. ↑ Energian käyttö ja lähteet 1917−2007 Tietoa teemoittain. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 14.10.2015.
  30. ↑ Pekka Joutsenoja: Kemiallisen metsäteollisuuden jätevesikuormituksen alentaminen; esimerkkinä M-real Savon Sellu (väitöskirja), s. 9, 15. Kuopion yliopisto, ympäristötieteet, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2015).
  31. ↑ Metsäteollisuuden ympäristötilastot 2013 (s. 4, 6−8, 14) 2014. Metsäteollisuus. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  32. ↑ Lyytimäki & Hakala 2008, ”Teollisuus: Teollisuuden ympäristönkuormitus" s. 344
  33. ↑ Esa Heikkinen: Terva, Suomen ensimmäinen vientituote Kainuun terva. 9/2016. Kainuu: ProAgria. Viitattu 29.11.2017.
  34. ↑ Terva oli ensimmäinen metsästä saatu menestystuote 2013. Metsäteollisuus. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 20.12.2015.
  35. ↑ a b Kuisma, Markku: ”Yrittäjät sääty-yhteiskunnan luokkakuvassa”, Talous, valta ja valtio. Tutkimuksia 1800-luvun Suomesta, s. 32–38. toim. Pertti Haapala. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-0966-53-5.
  36. ↑ a b Aimo Halila: Suurten uudistusten kausi. Teoksessa Suomen historia: 5, Kansallisen heräämisen aika, s. 232−236. Helsinki: Weilin+Göös, 1986. ISBN 951-35-2494-9.
  37. ↑ a b Laura Kolbe (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma, s. 285−289. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-1844-4.
  38. ↑ Petri Kivimäki: Tehtaat tekivät vuodessa uskomattomat 1,3 miljardia puista lankarullaa - pennin arvoinen puupala teki Suomesta maailman johtavan puunjalostusvaltion 26.12.2017. YLE uutiset. Viitattu 27.9.2023.
  39. ↑ Suomalaiset metsäteollisuuskonsernit maailman suurimpien joukossa 2013. Metsäteollisuus. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 13.7.2015.
  40. ↑ Heikkinen, Sakari: Paperia maailmalle: Suomen Paperitehtaitten Yhdistys Finnpap 1918–1996. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16328-0. Myyntiyhdistysten loppuvaiheista s. 467.
  41. ↑ Alanen, Pellervo: Finncell puretaan ennen kesää. Helsingin Sanomat, 28.3.1995, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
  42. ↑ Iivonen, Jyrki: Paperiyhdistys Finnpap siirtyy UPM-Kymmenelle. Helsingin Sanomat, 20.1.1996, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
  43. ↑ Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus, s. 16–17. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8.
  44. ↑ Anssi Ketonen: Kasvanut verkkokauppa lisää sellun kysyntää – Stora Enso kertoo tuloksestaan tänään Yle.fi. 23.10.2015. Viitattu 18.12.2015.
  45. ↑ Maailman suurimmat metsäteollisuusyritykset. Liikevaihto, mrd. euroa. 25.5.2015 (pptx) 25.5.2015. Metsäteollisuus. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 13.7.2015.
  46. ↑ Minna Pihlava: Metsäteollisuuden historian suurin investointi Suomessa: Metsä Fibre valmistelee sellutehtaan rakentamista Äänekoskelle Tekniikka ja talous. 23.4.2014. Viitattu 20.12.2015.
  47. ↑ Kuopio salasi jätti-investoinnin Mtv3. 10.6.2015. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 20.12.2015.
  48. ↑ Kemijärven biojalostamo, Kemijärvi Ymparisto.fi. 4.7.2017. Lapin ELY-keskus. Viitattu 29.11.2017.
  49. ↑ Suomeen saattaa tulla jälleen uusi miljardiluokan sellutehdas – Metsä Group aloitti selvityksen Kemin tehtaan uusimisesta. Helsingin Sanomat 3.5.2018 (käyttäjätunnuksella).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuisma, Markku: Metsäteollisuuden maa 1. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620–1920. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-750-8.
  • Häggman, Kai: Metsäteollisuuden maa 2. Metsän tasavalta: suomalainen metsäteollisuus politiikan ja markkinoiden ristiaallokossa 1920–1939. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-751-6.
  • Aunesluoma, Juhana: Metsäteollisuuden maa 3. Paperipatruunat: metsäteollisuus sodassa ja jälleenrakentamisessa 1939–1950. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-922-7.
  • Jensen-Eriksen, Niklas: Metsäteollisuuden maa 4. Läpimurto: metsäteollisuus kasvun, integraation ja kylmän sodan Euroopassa 1950–1973. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-923-4.
  • Kuisma, Markku (toim.): Metsäteollisuuden maa. 5, Kriisi ja kumous: metsäteollisuus ja maailmantalouden murros 1973–2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-004-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_metsäteollisuus&oldid=22120672”