Sirkka Selja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sirkka Selja (oik. Sirkka-Liisa Tulonen, s. 20. maaliskuuta 1920 Koski) on suomalainen runoilija ja kirjailija.

Selja opiskeli Lahden yksityisessä tyttölyseossa, josta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1942, ja Helsingin yliopistossa. Hänen ensimmäinen teoksensa oli vuonna 1942 julkaistu Vielä minä elän. Hänen tuotantoonsa kuuluu useita runokokoelmia, joista kahdeksastoista oli vuonna 2005 julkaistu Mahdottomuuden ylistys. Runojen lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu näytelmä ja kaksi kuunnelmateosta.

Selja on palkittu mm. Valtion kirjallisuuspalkinnolla 1958, Pro Finlandia -mitalilla 1970, Aleksis Kiven palkinnolla 1987 ja P. Mustapää -palkinnolla 2007. Hän oli myös vuoden runoilija 2001.[1]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vielä minä elän (1942)
  • Vedenneito (1944)
  • Taman lauluja (1945)
  • Linnut (1948)
  • Niin kuin ovi (1953)
  • Enkelin pelto (1957)
  • Juuret (1962)
  • Vierailulla ketun talossa (1966)
  • Runot (1970)
  • Kissansilmät (1971)
  • Talo nimeltä Villiruusu (1975)
  • Pisaroita iholla (1978)
  • Unitie (1985)
  • Aurinko on tallella: valitut runot 1942–1985 (1988)
  • Valokuvaaja: proosarunoja (1995)
  • Puut herättävät muistini (2000)
  • Mahdottomuuden ylistys (2005)
  • Riikinkukon lapsi (2010)

Muu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.