Sinikka Nopola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinikka Nopola
Sinikka Nopola Kirjan ja ruusun päivänä Akateemisessa kirjakaupassa Helsingissä 2012.
Sinikka Nopola Kirjan ja ruusun päivänä Akateemisessa kirjakaupassa Helsingissä 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt26. marraskuuta 1953
Helsinki
Kuollut13. tammikuuta 2021 (67 vuotta)
Helsinki
Ammatti kirjailija, kolumnisti, pakinoitsija
Lapset 1
Kirjailija
Tuotannon kielisuomi
Pääteokset Heinähattu ja Vilttitossu
Risto Räppääjä
Aiheesta muualla
Sinikka Nopola
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sinikka Marianna Nopola (26. marraskuuta 1953 Helsinki13. tammikuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, pakinoitsija ja kolumnisti.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopola syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella. Perheen koti sijaitsi Pyynikinrinteen kaupunginosassa vastapäätä Pyynikin urheilukenttää. Perheen isä työskenteli itsenäisenä yrittäjänä mainosalalla.[2] Nopolan myöhempien Tampere-aiheisten kirjojen tapahtumaympäristönä oli Tampereen keskustan länsiosa. Nopola kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulun lukiosta.[3]

Nopola opiskeli Tampereen yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatiksi ja työskenteli Helsingin Sanomien toimittajana 1979–1985. Hän oli vapaa kirjailija ja journalisti vuodesta 1985 alkaen.[4] Nopola asui Helsingin Lauttasaaressa.[5]

Nopola kirjoitti pakinoita ja kolumneja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen, draamallisia romaaneja, novelleja, kuunnelmia, näytelmiä, laulutekstejä sekä TV-draamaa.

Pakinoitsijana Nopola tuli esille Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Pakinoista on julkaistu kolme kokoelmaa vuodesta 1997 alkaen. Teksteissään Nopola osaa tarttua yksityiskohtiin, joista hän kehittelee kummallisia yleisiä lainalaisuuksia, esimerkiksi sanoista Elikkä ja Toki, jotka seikkailevat ja heille syntyy keskinäinen romanssi. Nopolan pakinoitsijaminä pyrkii kokemaan asioita, joita pitää tärkeinä ja arvostettuna mutta epäonnistuu pyrkimyksessään. Hän kokee jääneensä rannalle, kun muut kokevat asioita.[6]

Yhdessä sisarensa Tiina Nopolan kanssa Nopola kirjoitti muun muassa lastenkirjasarjoja Heinähattu ja Vilttitossu ja Risto Räppääjä sekä useita lastennäytelmiä ja -musikaaleja sekä elokuvakäsikirjoituksia. Nopolat sanovat kirjoittavansa kirjat yhdessä istuen ja keskustellen, siksi kirjoissa on niin paljon elävää dialogia.lähde?

Sinikka Nopola kuoli 13. tammikuuta 2021 vaikeaan sairauteen.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikka Nopolalla on yksi lapsi.[8][9] Nopola seurusteli muun muassa toimittaja Jake Nymanin kanssa.[8]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikka Nopola Kirjan ja ruusun päivänä Akateemisessa kirjakaupassa Helsingissä 2012.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teepussit, novelleja, Weilin+Göös (1987)
  • Topatut alamaiset, lyhytproosaa (1991)
  • Äiti tuu ikkunaan (toim.) (1991)
  • Taivaallinen kassi ja muita esineitä (1997)
  • Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla (2001)
  • Ei tehrä tästä ny numeroo (2003) (Äänikirja 2004)
  • Se on myähästä ny (2004) (Kasettikirja 2004, äänikirja 2007)
  • Kyä tässä jotain häikkää o (2006) (Äänikirja 2006)
  • Miksi emme totu pystyasentoon (2007) (Äänikirja 2007)
  • Anna Talven outo viivytys (2008) kuvitus Linda Bondestam
  • Eila, Rampe ja elämän tarkoitus (2009) (Äänikirja 2009)
  • Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia (2012)
  • Likka, äite ja rouva Obama (2013)
  • Onko teillä tämmöistä? (2017)
  • Siskossyndrooma (Tiina Nopolan kanssa, 2018)

Lastenkirjat yhdessä Tiina Nopolan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rauhallinen Erkki (kuvakirja, 2001), kuvitus Markus Majaluoma
  • Simo ja Sonja eli kadonnut Kerala (2009), kuvitus Linda Bondestam
  • Gekko ja Puupponen (2010), kuvitus Linda Bondestam
  • Rauhallinen Erkki harrastaa (2010), kuvitus Markus Majaluoma
  • Simo, Sonia ja ujo mummo. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40081-4.

Heinähattu ja Vilttitossu (1989–2006, 2012–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risto Räppääjä (1997–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja ovat kuvittaneet Aino Havukainen ja Sami Toivonen (1997–2011) ja vuodesta 2012 Christel Rönns.

  • Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi, musikaali + CD-levy (2002), musiikki Iiro Rantala
  • Risto Räppääjä, elokuva, käsikirjoitus (2008) ja CD-levy, musiikki Iiro Rantala
  • Risto Räppääjä ja polkupyörävaras, elokuva, käsikirjoitus (2010) ja CD-levy, musiikki Iiro Rantala
  • Risto Räppääjä ja Sevillan saituri. Kuvitus: Christel Rönns. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7997-7.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinähattu ja Vilttitossu, yhdessä Tiina Nopolan kanssa (1994)
  • Risto Räppääjä ja Nuudelipää, yhdessä Tiina Nopolan kanssa (2002)
  • Heinähattu, Vilttitossu ja suuri pamaus, lastenooppera + CD-levy (2002), sävellys Markus Fagerudd
  • Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, yhdessä Tiina Nopolan kanssa (2003), musiikki Iiro Rantala
  • Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö, yhdessä Tiina Nopolan kanssa (2004), musiikki Iiro Rantala
  • Ei tehrä tästä ny numeroo, kantaesitys Lappeenrannan kaupunginteatteri 2004
  • Arabian jänis, lastenoopperan libretto, sävellys Seppo Pohjola, kantaesitys Helsingin Juhlaviikot 2004
  • Eila, Rampe ja Likka, kantaesitys Tampereen Työväen Teatteri 2005
  • Likka – elämä ja teot, kantaesitys Aleksanterin teatteri 2007
  • Nainen ja anjovis, kantaesitys Helsingin Kaupunginteatteri 2007
  • Risto Räppääjä ja villi kone, yhdessä Tiina Nopolan kanssa (2009), musiikki Iiro Rantala
  • Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti, musikaali (2009) (kolmas käsikirjoittaja Katja Krohn), musiikki Iiro Rantala
  • Eila, Rampe ja palvattu onni, kantaesitys 2010 Helsingin Kaupunginteatteri
  • Eila, Rampe ja huonot keenit, kantaesitys 2010 Tampereen Työväen Teatteri

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • TV1:n joulukalenteri, yhdessä Tiina Nopolan kanssa
  • Risto Räppääjä, animaatiosarja, TV2, yhdessä Tiina Nopolan kanssa
  • Hellapoliisit, komediasarja, TV1, yhdessä Pirjo Toikan ja Heidi Könkään kanssa (1989)
  • Heikompi astia, komediasarja, TV1, yhdessä Pirjo Toikan ja Heidi Könkään kanssa (1994)
  • Rakkauden jano, komediasarja, TV1, yhdessä Pirjo Toikan ja Heidi Könkään kanssa (1995)

Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kieslowskin niska, yhdessä Päivi Toikan kanssa (1995)
  • Päivi ja Irmeli Mukkulassa, yhdessä Päivi Toikan kanssa (2002)
  • Päivi ja Irmeli kohtaavat Jorma Ollilan, yhdessä Päivi Toikan kanssa (2004)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Venla-kunniakirja (1990, yhdessä Pirjo Toikan ja Heidi Könkään kanssa Hellapoliisien käsikirjoituksesta)
  • Vuoden freelancer 1998
  • Suomen Kirjastoseuran Jyvä-palkinto 1998
  • Nuoren Voiman kirjallisuuspalkinto 1999
  • Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 2004
Tiina Nopolan kanssa
  • Arvid Lydecken -lastenkirjapalkinto (1991)
  • Topelius-palkintoehdokas (1992)
  • Suomen Kirjailijaliiton Tirlittan-palkinto (1994)
  • Telvis-kunniakirja (1994, TV 1:n Joulukalenterille vuoden 1993 parhaasta lastenohjelmasta)
  • Finlandia Junior -ehdokas (2001)
  • Lasten LukuVarkaus -ehdokas (2001, 2002, 2003)
  • IBBY-kunniataulu (2002, kirjasta Risto Räppääjä ja Nuudelipää)
  • Suomen Nuorisokirjallisuuden instituutin Onnimanni -palkinto (2002, musikaalista Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi)
  • Pirkanmaan Plättä -palkinto (2002, kirjasta Risto Räppääja ja pakastaja-Elvi)
  • Vuoden Valopilkku (2002)
  • Anni Swan -mitali (2003, kirjasta Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset)
  • Pirkanmaan Plättä -palkinto (2004, kirjasta Risto Räppääjä ja sitkeä finni)
  • Pirkanmaan Plättä -palkinto (2006, kirjasta Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 614–615. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Sinikka Nopola nukkui laverisängyssä 13.3.2008. Ilta-Sanomat.
  3. Harri Hautala: Sommoro, sanoi Tampereen likka ja lähti. Aamulehti 27. tammikuuta 2021, s. A2.
  4. Sarkonen, Niina: Tiina ja Sinikka Nopola – Seiso suorassa, sisko! Aamulehti Sunnuntai. 19.10.2007. Kustannus Oy Aamulehti. Arkistoitu 3.2.2010. Viitattu 6.9.2009.
  5. http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015021719095406_iq.shtml
  6. Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 98–99. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
  7. Mankkinen, Jussi: Risto Räppääjän luoja Sinikka Nopola on kuollut Yle Uutiset. 14.1.2021. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 14.1.2021.
  8. a b Wirtavuori, Sanna: Kirjailija Sinikka Nopola, 63: ”Kadun, etten koskaan mennyt naimisiin” Anna. 4.5.2017. Viitattu 12.2.2024.
  9. Kajander-Ruuth, Sanna: Tiina Nopolan elämä muuttui, kun Sinikka-sisko menehtyi vaikeaan sairauteen – kertoo, minkä asian poimi Sinikan jäämistöstä Ilta-Sanomat. 27.2.2023. Viitattu 12.2.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]