Sanity Obscure

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
'Sanity Obscure'
Believer
Studioalbumin 'Sanity Obscure' kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1990
 Julkaistu 1990 (R.E.X.)
4. heinäkuuta 1991 (Roadrunner)
 Tuottaja(t) Doug Mann ja Paul Krueger
 Tyylilaji tekninen thrash metal
 Kesto 37.49
 Levy-yhtiö Roadrunner Records
R.E.X. Records
Believerin muut julkaisut
Extraction from Mortality
1989 		'Sanity Obscure'
1990 		Dimensions
1993

Sanity Obscure on yhdysvaltalaisen teknisen thrash metal -yhtye Believerin toinen studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1990. Albumin julkaisi ensin R.E.X. Records ja myöhemmin Roadrunner Records 4. heinäkuuta 1991. All Music Guiden mukaan "lukuisat valtavirran lehdet ylistivät albumia, vaikka siitä ei koskaan tullut todella suosittua".[1] Heaven's Metal -fanzine nimesi Sanity Obscuren kaikkien aikojen kymmenenneksi parhaaksi kristilliseksi metallialbumiksi vuonna 2010.

Äänitys ja yleiskatsaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanity Obscure äänitettiin ja miksattiin Morning Star Studiosissa Spring Housessa Pennsylvaniassa vuonna 1990 tuottajinaan Doug Mann ja Paul Krueger. Albumi masteroitiin The Hit Factoryssa New Yorkissa. Albumin kappaleet yhtä lukuun ottamatta ovat kvartetin Kurt Bachman, Joey Daub, David Baddorf ja Wyatt Robertson käsialaa. Heistä Wyatt Robertson tuli tälle albumille Howe Kraftin tilalle kokoonpanoon.

Sanity Obscure on teknisempi kuin yhtyeen esikoisalbumi, ja eräässä haastattelussa yhtye sanoi "pyrkineensä tekemään kokeellisempia kappaleita".[2] Eräs arvostelija kuvailee, että albumilla "käytetään erilaisia tahtilajeja luomaan yhden ainutlaatuisimmista thrash metal -levyistä, joka on koskaan julkaistu."[3].

Sputnikmusicin haastattelussa Bachman sanoi, että albumin sanoitukset on tarkoitettu monitulkintaisiksi, ja että yhtye saa palautetta ihmisiltä, jotka kertovat soveltaneensa niitä omaan elämäntilanteeseensa.[4]

Vuonna 2005 kanadalainen Retroactive Records otti Sanity Obscuresta tuhannen kappaleen uusintapainoksen, johon lisättiin The Return -demokasetilta instrumentaalikappaleen "I.Y.F.". Kurt Bachman ja Joey Daub ilmoittivat, etteivät olisi antaneet lupaa kyseiseen tekoon jos heiltä olisi kysytty. Heidän mielestään albumin kappalelistan olisi pitänyt pysyä koskemattomana.[5]

Dies Irae (Day of Wrath)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mean Deviation -kirjan Jeff Wagnerin ja Steve Wilsonin mukaan kappale Dies Irae "oli metallimusiikissa luova vedenjakaja, ja Mekong Deltaa lukuun ottamatta yksikään toinen extreme metal -yhtye ei ole yhdistänyt tyyliä klassiseen musiikkiin yhtä saumattomasti."[6]. Kurt Bachmanin mukaan kappaleen innoitti Wolfgang Amadeus Mozartin Requiem. Dies Iraen orkesteriosuuden sovitti tuolloin säveltäjäksi opiskeleva Scott Laird, jonka Kurt Bachman oli tavannut lukiossa. Osuus käsittää jousisoittimia ja Scott Lairdin sisaren, Julianne Laird Hogen sopraanolaulua. Dies irae (suom. vihan päivä) on virsi, jossa lyyrinen minä pyytää armahdusta raamatullisen tuomiopäivän koittaessa. Kappaleen konseptin toteutti Doug Mann ja Believerin osuuden sävelsi Kurt Bachman. Dies irae -runon kirjoitti luultavasti alun perin 1200-luvulla elänyt italialainen fransiskaanimunkki Tuomas Celanolainen ja runoa käytetään pääasiassa katolisen kirkon requiem-messun sequentia-osassa.

Vastaanotto ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allmusic-sivuston Bradley Torreanon mukaan "vähien odotusten saattelemana Believer julkaisi tämän raskaan levyllisen sulaa metallia" ja "monet valtavirran lehdet ylistivät Sanity Obscurea, vaikka siitä ei koskaan tullut todella suosittua."[1] Torreano kuvailee, että nimikappale on "monipuolinen rykäys kiertäviä riffejä" ja että "'Stop the Madness' käsittelee huumevastaisuutta paljon mielenkiintoisemmin kuin useimmat yhtyeen kilpailijat ovat keksineet tehdä." Torreano nostaa kaksi kappaletta albumin selviksi kohokohdiksi: "Dies Irae" ja "Like a Song". "Dies Iraeta" hän kuvaa "ehdottoman eeppiseksi" teokseksi, jossa "oopperamaiset naislaulut ja orkestraatio ovat kauniita vasten raskaita metallikitaroita." "Like a Song" taas on hänen mielestään "intohimoinen, sydämellinen cover, joka tavoittaa alkuperäisen kappaleen voimakkuuden yrittämättä tehdä siitä raskasta." The Whipping Postin nimimerkin Garyn mukaan "Useimmiten kriitikot kirjoittivat Believerista, että vaikka he ovat kristittyjä, he osaavat revitellä soittimiaan taidokkaasti."[7].

Mean Deviation -kirjan mukaan Dies Irae "enteili tulevien metalliyhtyeiden kuten Therionin ja Nightwishin oopperamaista tyyliä."[6]

Doomworld-keskusteluyhteisön käyttäjien mukaan videopelimuusikko Robert Prince teki nimikappale "Sanity Obscuresta" cover-version vuoden 1993 Doom-videopelin kentän E1M6 taustakappaleeseen "On the Hunt". Pelisuunnittelija John Romero oli antanut Princelle joitain ajan metallilevyjä, mukaan lukien Believerin Sanity Obscuren, ja käski hänen luoda jotain vastaavaa Doomiin. Kappale "Dies Irae (Day of Wrath)" on myös mukana KY-rullalautailuvideosarjan soundtrackilla.

Vuonna 2010 HM-lehti sijoitti Sanity Obscuren 42. sijalle 100 kaikkien aikojen parasta kristillistä rockalbumia -listallaan perusteenaan: "Kun kristityt tekevät taidetta, joka tekee vaikutuksen ihmisiin luovuudellaan, taidollaan ja erinomaisuudellaan - no, eikö näin pitäisikin olla, kun ihmisillä on suhde Luojaan? Sanity Obscure – hyvä esimerkki.”[8] Elokuussa 2010 lehden kylkiäisessä, Heaven's Metal -fanzinessa Sanity Obscure sijoitettiin 10. sijalle 100 kaikkien aikojen parasta kristillistä metallialbumia -listalla. Toimittaja Beck kirjoitti, että "yksikään toinen albumi ei ole tasaväkisesti yhtä tekninen ja raaka kuin Sanity Obscure."[9]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Sanity Obscure" (6:06)
  2. "Wisdom's Call" (3:44)
  3. "Nonpoint" (5:14)
  4. "Idols of Ignorance" (4:39)
  5. "Stop the Madness" (3:56)
  6. "Dies Irae (Day of Wrath)" (5:41)
  7. "Dust to Dust" (5:02)
  8. "Like a Song" (3:27)

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen kokoonpano albumilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Scott Laird – "Dies Iraen" orkestraalinen sävellys
  • Julianne Laird Hoge – "Dies Iraen" sopraanolaulu

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • All Music Guiden arvostelu: [1]
  • Sputnik Music:[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Believer - Sanity Obscure, All Music Guide (englanniksi). Luettu 8. huhtikuuta 2007.
  2. ↑ http://www.lordsofmetal.nl/showinterview.php?id=2625
  3. ↑ Biff Bartholemew, Believer - Sanity Obscure, The Whipping Post (englanniksi). Luettu 7. huhtikuuta 2007.
  4. ↑ http://www.sputnikmusic.com/feature.php?id=5727[vanhentunut linkki]
  5. ↑ BELIEVER Frontman Slams Label For Reissuing Band's Catalog With 'Bonus' Tracks, Blabbermouth.Net (englanniksi). Luettu 8. huhtikuuta 2007.
  6. ↑ a b Wagner 2010, s. 155.
  7. ↑ Gary, Believer - Sanity Obscure, The Whipping Post (englanniksi). Luettu 8. huhtikuuta 2007.
  8. ↑ HM Staff: Top 100 Christian Rock Albums of All Time HM Magazine. Open Publishing. Arkistoitu 20.7.2010. Viitattu 17.7.2010.
  9. ↑ Van Pelt, Doug: Top 100 Christian metal albums of all time. HM, Elokuu 2010, s. 6-14. Yhdysvallat: Top 100 Christian metal albums of all time (pdf). Viitattu 10. lokakuuta 2010. (englanniksi)
  10. ↑ Believer - Sanity Obscure, Sputnik Music (englanniksi). Luettu 28. elokuuta 2010.
  • Jeff Wagner, Steven Wilson: Mean Deviation: Four Decades of Progressive Heavy Metal. Bazillion Points Books, 2010. isbn 0979616336.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sanity_Obscure&oldid=21307191”