Dies irae

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sielunmessua. Yhtyeestä, katso Dies Irae.

Dies irae (suom. vihan päivä) oli katolisen kirkon sielunmessun eli Requiemin Sequentia-jakson latinankielinen tunnetumpi nimitys. Sen on luultavasti kirjoittanut Tuomas Celanolainen. Teksti poistettiin requiemin kaavasta katolisen kirkon vuoden 1970 liturgisessa uudistuksessa ja sitä käytetään enää hetkipalveluksissa katolisen kirkkovuoden viimeisellä viikolla juuri ennen adventtia. Runon ensimmäinen säe on:

Dies Irae! dies illa
Solvet saeclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

eli:

Vihan päivä, tuomion päivä
polttaa kerran maailman tuhkaksi:
niin ennustavat Daavid ja Sibylla.

Runon innoittajana on mahdollisesti toiminut Sefanjan kirjan 1. luvun jakeet 15 - 16: "Se päivä on vihan päivä,hädän ja ahdistuksen päivä,onnettomuuden ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä, pasuunan äänen ja sotahuudon päivä. Se vyöryy varustettuja kaupunkeja vastaan, korkeita torneja vastaan."

Dies irae on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 158, nimellä Vihan päivä kauhistava! Virren on suomentanut Hemminki Maskulainen vuonna 1605 ja uudistanut August Ahlqvist vuonna 1866.[1]

Dies irae -melodia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dies irae esitettiin tavallisesti laulamalla se osana Requiem-palvelusta, ja sen melodia on seuraava:

The Dies Irae appears as this melody in musical notation.

Perinteistä gregoriaanista melodiaa lainataan seuraavissa sävelteoksissa:

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksessa 1986. s. 242-243.
  2. http://www.mus.ulaval.ca/roberge/srs/04-sourc.htm
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.