Sallamaari Muhonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sallamaari Susanna Muhonen (ent. Repo ja Nieminen. s. 30. lokakuuta 1964 Savonlinna) on toimittaja, politikko ja viestintäalan asiantuntija. Hän toimi Kataisen hallituksen kehitysministeri Heidi Hautalan virkamiessihteerinä vuosina 2011–2013 aina Hautalan eroon saakka.

Elämänvaiheet ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittajaisän lapseksi syntynyt Muhonen asui perheensä kanssa Savonlinnan lisäksi Lahdessa, Riihimäellä, Mikkelissä, Outokummussa, Kerimäellä ja Tuusulassa. Toisen lukiovuoden jälkeen hän muutti yksin Helsinkiin. Sukulaissieluja nuori nainen löysi ”mustahuulien” kokoontumispaikasta Lepakossa. Lehti-ilmoituksella haettiin jäseniä uudelleen kasattavaan Belaboris-yhtyeeseen ja hän vastasi ilmoitukseen ystäviensä Minna ja Saara Soisalon kanssa. Singlejulkaisu ”Rakkauden jälkeen” jäi kokoonpanon ainoaksi, mutta on saanut hittinä radiosoittoa 2000-luvullakin. Belaboris-lämmittely jäi vuoden projektiksi, mutta tutustutti Sallamaari Muhosen musiikkibisnekseen myös ”studion lasiseinän toisella puolella”.[1]

Muhonen oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1989–1992 ja uudelleen vuosina 1997–2004.[2] Hän vaikutti ensin kulhialaisten ja sitten vihreiden riveissä.[1] Hän on lisäksi ollut Vihreiden puoluehallituksen jäsen.[3] Keväällä 2013 Muhonen oli Vihreiden naisten, Etelä-Helsingin vihreiden ja Helsingin vihreiden naisten ehdokas vihreiden puoluesihteeriksi.[2] Hän on myös Uudenmaan liiton maakuntahallituksen jäsen.[4]

Muhonen on lobannut naisasiaa European Women's Lobbyn varapuheenjohtajana Brysselissä.[1] Hän on toiminut myös Nytkis ry:n puheenjohtajana 1990-luvulla.[5] Hän on Kevan hallituksen jäsen[6] ja HOK-Elannon hallintoneuvoston toinen varapuheenjohtaja vuonna 2013.[7]

Muhonen on työskennellyt HYY Yhtymän opiskelijapalveluyhtiö Lyyran toimitusjohtajana,[2] tullin viestintäyksikön päällikkönä,[2] toimittajana, radio- ja televisiotuottajana, viestintäkonsulttina, IT-asiantuntijana ja muusikkona.[1][8] Hän juonsi televisiossa Suomi soikoon -ohjelmaa ja Joka kodin asuntomarkkinoita sekä menestyi Kymppitonni-visailussa.[1] Hän on tehnyt elokuvaroolin Anssi Mänttärin elokuvassa Viimeiset rotannahat (1985) vastanäyttelijänään Aki Kaurismäki.[1][9] Hän on myös hoitanut Fazer Musiikin tekijänoikeusasioita Neuvostoliitossa. Tullihallituksen lisäksi hän on työskennellyt mainostoimistossa projektijohtajana.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Ilkka Karisto: Naisasianaisesta virkamieheksi. Kuukausiliite, 2009, nro Syyskuu, s. 102.
  2. a b c d Puoluekokous 2013 - ehdokkaat puoluesihteereiksi Vihreät. Viitattu 8.10.2013.
  3. Puoluehallitus 2011–2013 Vihreät De Gröna. Viitattu 8.10.2013.
  4. Maakuntahallituksen jäsenet 2013–2016 Uudenmaan liitto. Viitattu 8.10.2013.
  5. Sallamaari Muhonen: vastaukset Vihreiden Naisten tasa-arvoteemaisiin kysymyksiin 19.2.2013. Vihreät. Viitattu 8.10.2013.
  6. Hallitus Keva. Viitattu 8.10.2013.
  7. Hallintoneuvosto 2013 HOK-Elanto. Viitattu 8.10.2013.
  8. Elina Hakola: Passikuvassa: Miesten töissä. Markkinointi & Mainonta, 1.10.2010, s. 31.
  9. Viimeiset rotannahat (1985) Elonet. Viitattu 8.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]